Lukenut olen pitkiä rimpiesi runoja,
suuruuttasi katsonut oi taigojen punoja.
Lähdettäsi hetteistä sydämellä halaan,
tiedän, kutsusta tänne ma palaan.
Satoa kaunista syleilyssä suon,
kunniaksi sen raikasta vettänsä juon.
Siinä on malja josta mieli vain humaltuu,
sanan saa soimaan sielujen suu.
Vetisenä vastaa rakkasuon rahka,
hymyilee hiljaa kalpea näreen pahka.
Aavalla suon ei ole tuulelle tupaa,
käydessä siellä ei kyyneleille lupaa.
suuruuttasi katsonut oi taigojen punoja.
Lähdettäsi hetteistä sydämellä halaan,
tiedän, kutsusta tänne ma palaan.
Satoa kaunista syleilyssä suon,
kunniaksi sen raikasta vettänsä juon.
Siinä on malja josta mieli vain humaltuu,
sanan saa soimaan sielujen suu.
Vetisenä vastaa rakkasuon rahka,
hymyilee hiljaa kalpea näreen pahka.
Aavalla suon ei ole tuulelle tupaa,
käydessä siellä ei kyyneleille lupaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei viela vastauksia.