Päivi Räsänen totesi jotain siihen suuntaan että homous on kipu jne. En ala nyt Räsäsen sanoista tai niiden tulkinnoista mitään selittämään, mutta tämän "innoittamana" haluaisin ilmaista huoleni kohdistuen niin itseeni kuin moniin muihinkin homoihin, etenkin nuoriin. Haluan nimittäin sanoa sen että homous on todellakin kipu ja monesti niin suuri sellainen, että sitä ei kestä. Kaikki on vain niin monimutkaista, kaikki on pelottavaa ja yksinäistä. Särkyneet sydämet, yksinäisyys, synkkyys ja kaikki paha tuntuvat kohdistuvan nuoreen homoseksuaaliin liian kovaa. Talvikin tuntuu näillä silmillä synkemmältä verrattuna muihin "normaaleihin" (en tiedä heidän ajatusmaailmaansa mutta tällaisen kuvan olen usein saanut ja nyt puhutaan siis hyvin yleisellä tasolla) ja sänky yksinäisemmältä. Haluan sanoa sen, että homous on suoranainen kirous, ainakin niin kauan kunnes maailma ja oleminen muuttuu turvallisemmaksi. Täällä ehkä fyysinen turvallisuus on korkeampi kuin toisaalla maailmassa, mutta henkinen turvallisuus on usein niin suuressa vaarassa, että sitä pakokauhua ei voi sietää.
Toivottavasti homoseksuaalin elämä muuttuu paremmaksi aikanaan, toivon sitä todella, pelottaa vain kuinka monen kohdalla silloin on liian myöhäistä. Haluaisin lukea toisten kokemuksia ja saada tietää mitä toisille kuuluu, olisi myös kiva tietää onko jollakulla tarina kääntynyt onnelliseksi. Olisi oikeasti. Ja anteeksi tämä ylidramatisointi, mulla on krapula ja olo on surullinen.. Satun olemaan nuori, hieman alle 20 v homo.
Toivottavasti homoseksuaalin elämä muuttuu paremmaksi aikanaan, toivon sitä todella, pelottaa vain kuinka monen kohdalla silloin on liian myöhäistä. Haluaisin lukea toisten kokemuksia ja saada tietää mitä toisille kuuluu, olisi myös kiva tietää onko jollakulla tarina kääntynyt onnelliseksi. Olisi oikeasti. Ja anteeksi tämä ylidramatisointi, mulla on krapula ja olo on surullinen.. Satun olemaan nuori, hieman alle 20 v homo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Toisaalta homolla on (teko)syy sille jos ei löydä kaveria. Kaikki heterotkaan ei löydä vaikka mahdollisia kumppaneita paljon enemmän. Miten ahdistavaa heillä sitten on.
Heterotkin voivat olla yksinäisiä, sisimmästään rikkinäisiä. Taitaa vaan Räsänen kalastella ääniä seuraavaa puheenjohtajakautta varten...
Olen homo ja kasvanut vahvasti kristityssä perheessä pienellä paikkakunnalla. Teininä pelkäsin, että kaikki tuttu ja turvallinen murtuu ympäriltäni, jos paljastun. Jo pelkkä homo-sana takertui kurkkuuni. Tuntui, että oli vaikea löytää toista samanlaista. Oli kuin olisin ollut suljettu häkkiin. Näin myöhemmin ajatellen rennompi elämänasenne olisi kannnattanut. Elämään kevyemmin suhtautumalla tilaisuuksia olisi ollut enemmän.
Vasta opiskeluaikaan uskalsin avautua, löysin hyviä kavereita ja hyvän elämän, oma elämä. Sydänsuruja on ollut niinkuin varmaan kaikilla. Useimmat niistä olen onnistunut kääntämään voitokseni ja saanut elinikäisiä kavereita. Minun tieni oli pitkä ja se kannatti. Sinä voit aloittaa elämäsi aiemmin.
Aloita jo tänään turvallisen ystäväpiirisi luominen. Jos et tunne homoja, aloita ystävällisen oloisista heteroista. Ystävät luovat sinulle hyvän elämän. (Jos et tiedä, miten ystäviä luodaan, aloita hymyllä, näe usein, juttele ja _ole ystävällinen_. Ihmiset vastaavat ystävällisyyteen, mikä seurauskena olette ennenpitkää hyviä ystäviä).