Hei kaikille!
Olen 22v nuorimies ja tyttöystäväni (kihlattuni) on 17v, olemme seurustelleet vuosi ja 9kk:tta. Viime kesänä mentiin kihloihin. Silloin kun aloimme seurustelemaan niin kihlattuni oli 15v ja itse olin tuolloin 20v. Olemme antaneet neitsyytemme toisillemme ja se on ihan tosi! :) eli yhdessä opettelimme ja koimme sen "eka kerran". Meillä on ollut vaikeuksia vähän väliä hänen perheensä kans...muutamien tyyppien kans. Hänen perheensä on vanhoillis-Lestadiolainen mutta tyttö ei itse ole, kuten en minäkään. Suhteemme on ollut täynnä rakkautta kuuluen hyvät että huonot päivät, kuten varmasti kaikilla ihmisillä. Kumpikaan meistä ei polta eikä juo...ei ole ns. teinejä niinku nykynuoret monet yleensä on. Eikä kumpikaan ole koskaan pettänyt toista tai sitten koittanu lopettaa suhdetta.
Nyt kuitenkin eräänä päivänä rakkaani paljasti mulle eräitä ajatuksia joita on salanut multa, jota ei ole uskaltanut kertoa, koska hän pelkäsi että ne loukkaisi mua, hylkäisin hänet viereltäni ja sitten jättäisin hänet sen takia mitä hän ajattelee...ei ollut mitenkään mukava kuunnella...hän sanoi että noita tunne-ailahteluita on ollu jo jonkin aikaa silloin tällöin. Kultani ei kuitenkaan pidä noista ajatuksista...hän pitää niitä typerinä.
Tyttöni käski ottaa mut puhutteluun liittyen kyseiseen asiaan ja niinhän mä tein ja juteltiin asiat selväksi. Hän kertoi ne vaivaavat asiat vedet silmissä ja mä kuuntelin niitä itku kurkussa...niin pahalta se tuntui. Molemmilla oli vaikea hetki....
Hän kertoi asioista kuten siitä että tavallaan haluais katella muitakin poikia, kokeilla rakastella jotain toista kun tuntee ettei koe mun kans hyvää seksiä (aika jännä juttu toi kokeilla toista kun hänellä on ollut kuitenkin mua aikaisemmin jo yks pieni suhde joka ei tosin kestänyt kuin kuukauden, jos sitä ny suhteeksi voi sanoa), pitää taukoa ensi kesänä!?...vasta silloin, hän kertoi myös sen että siitä tuntuu ettei rakasta mua tarpeeksi ja ettei osaa arvostaa mua niin paljon kuten mä tahtoisin.
Onko kyseiset ailahtelut aivan normaalia? Koska tuollaiset asiat saa aina vatsan kipeäksi ja olon kurjaksi ja kyyneleet silmille. Kuten taisin mainita jo aikaisemmin niin rakkaani kanssa ollaan jo asiat juteltu selviksi ja molemmat kysyttiin sitä että tahtooko jatkaa niin molemmat tahtoi :). Mulla ei ole ollut aikomustakaan jättää rakkaimpaani eikä myös hänelläkään ole ollut. Molemmat rakastamme todella paljon toisiamme vaikka sitä ei osaa aina näyttääkään...ja eihän sitä oikeasti tarvikaan aina näyttääkään. Olemme jo vaihdellu suudelmia, halailut hymyillen, tunnustaneet rakkautta kyseisen aiheen jälkeenkin..:).
Elämä on ihanaa silloin kun on oma tyttöystävä jota rakastaa ja joka rakastaa myös mua.
Meillä on ollut sitä ns. "vikaa" molempien mielestä suhteessa, että me tavataan liikaa ja vietetään aikaa liian paljon yhdessä...eli meillä ei oikein ollut kaveripiiriä jonka kans oltais vietetty yhteisiä hetkiä. Mutta on niitäkin välillä ollut mutta kuitenkin todella harvoin...ja esimerkiksi kultani on jättänyt välillä läksyt ja kotityöt tekemättä, kärsinyt unettomuutta...tuo on just todella tärkeää että nukkuisi riittävän pitkiä unia. Mulla kans nuo samat asiat koskee, ja erittäin paljon koskeekin! :). Se on kans huono tapa ollut molemmilla että jättää taakseen asioita joita olisi pitänyt hoitaa ajoissa tai suorittaa pian...yleensä ne asiat on jääny piinaamaan eteenpäin ja niistä sitte on masentunu...tuo on inhottavaa! Ei varmaan kenenkään mielestä ole mukavaa...toinen asia on kans rahahuolet...Mielestäni meidän molempien pitäisi hoitaa asiat tästä lähtien pikemmiten, nukkua riittävät yöunet, harrastaa terveellistä liikuntaa ja syödä terveellisemmin...ja olla myös useammin kavereiden kans....ja toki viettää myös niitä kahdenkeskeisiä hetkiä ja iloita siitä että meillä on toisemme ja että elämme ihanaa aikaa! =)
Sinulle rakkaimpani....
Tahdon vain sanoa että...
...Rakastan sinua mielettömästi...
...Sinulla on aina paikka sydämessäni...
...Tahdon auttaa sinua vaikeita hetkinä...
...En voisi koskaan pettää sinua...
...En voisi jättää sinua...
...Elämäni ei olisi mitään ilman sinua...
...Tahdon että olet onnellinen...
...Toivon että voit hyvin...
...Elä pitkään hyvää elämää...
...Toivon että olen osannut olla sulle hyvä poikaystävä ja elämänkumppani...
...Tahdon että tiedät sen kuinka kunnioitan ja arvostan sinua...
Rakkaudella, poikaystäväsi Marko
**ps. Toivon että olen osannut ilmaista asiat tarpeeksi hyvin...
Olen 22v nuorimies ja tyttöystäväni (kihlattuni) on 17v, olemme seurustelleet vuosi ja 9kk:tta. Viime kesänä mentiin kihloihin. Silloin kun aloimme seurustelemaan niin kihlattuni oli 15v ja itse olin tuolloin 20v. Olemme antaneet neitsyytemme toisillemme ja se on ihan tosi! :) eli yhdessä opettelimme ja koimme sen "eka kerran". Meillä on ollut vaikeuksia vähän väliä hänen perheensä kans...muutamien tyyppien kans. Hänen perheensä on vanhoillis-Lestadiolainen mutta tyttö ei itse ole, kuten en minäkään. Suhteemme on ollut täynnä rakkautta kuuluen hyvät että huonot päivät, kuten varmasti kaikilla ihmisillä. Kumpikaan meistä ei polta eikä juo...ei ole ns. teinejä niinku nykynuoret monet yleensä on. Eikä kumpikaan ole koskaan pettänyt toista tai sitten koittanu lopettaa suhdetta.
Nyt kuitenkin eräänä päivänä rakkaani paljasti mulle eräitä ajatuksia joita on salanut multa, jota ei ole uskaltanut kertoa, koska hän pelkäsi että ne loukkaisi mua, hylkäisin hänet viereltäni ja sitten jättäisin hänet sen takia mitä hän ajattelee...ei ollut mitenkään mukava kuunnella...hän sanoi että noita tunne-ailahteluita on ollu jo jonkin aikaa silloin tällöin. Kultani ei kuitenkaan pidä noista ajatuksista...hän pitää niitä typerinä.
Tyttöni käski ottaa mut puhutteluun liittyen kyseiseen asiaan ja niinhän mä tein ja juteltiin asiat selväksi. Hän kertoi ne vaivaavat asiat vedet silmissä ja mä kuuntelin niitä itku kurkussa...niin pahalta se tuntui. Molemmilla oli vaikea hetki....
Hän kertoi asioista kuten siitä että tavallaan haluais katella muitakin poikia, kokeilla rakastella jotain toista kun tuntee ettei koe mun kans hyvää seksiä (aika jännä juttu toi kokeilla toista kun hänellä on ollut kuitenkin mua aikaisemmin jo yks pieni suhde joka ei tosin kestänyt kuin kuukauden, jos sitä ny suhteeksi voi sanoa), pitää taukoa ensi kesänä!?...vasta silloin, hän kertoi myös sen että siitä tuntuu ettei rakasta mua tarpeeksi ja ettei osaa arvostaa mua niin paljon kuten mä tahtoisin.
Onko kyseiset ailahtelut aivan normaalia? Koska tuollaiset asiat saa aina vatsan kipeäksi ja olon kurjaksi ja kyyneleet silmille. Kuten taisin mainita jo aikaisemmin niin rakkaani kanssa ollaan jo asiat juteltu selviksi ja molemmat kysyttiin sitä että tahtooko jatkaa niin molemmat tahtoi :). Mulla ei ole ollut aikomustakaan jättää rakkaimpaani eikä myös hänelläkään ole ollut. Molemmat rakastamme todella paljon toisiamme vaikka sitä ei osaa aina näyttääkään...ja eihän sitä oikeasti tarvikaan aina näyttääkään. Olemme jo vaihdellu suudelmia, halailut hymyillen, tunnustaneet rakkautta kyseisen aiheen jälkeenkin..:).
Elämä on ihanaa silloin kun on oma tyttöystävä jota rakastaa ja joka rakastaa myös mua.
Meillä on ollut sitä ns. "vikaa" molempien mielestä suhteessa, että me tavataan liikaa ja vietetään aikaa liian paljon yhdessä...eli meillä ei oikein ollut kaveripiiriä jonka kans oltais vietetty yhteisiä hetkiä. Mutta on niitäkin välillä ollut mutta kuitenkin todella harvoin...ja esimerkiksi kultani on jättänyt välillä läksyt ja kotityöt tekemättä, kärsinyt unettomuutta...tuo on just todella tärkeää että nukkuisi riittävän pitkiä unia. Mulla kans nuo samat asiat koskee, ja erittäin paljon koskeekin! :). Se on kans huono tapa ollut molemmilla että jättää taakseen asioita joita olisi pitänyt hoitaa ajoissa tai suorittaa pian...yleensä ne asiat on jääny piinaamaan eteenpäin ja niistä sitte on masentunu...tuo on inhottavaa! Ei varmaan kenenkään mielestä ole mukavaa...toinen asia on kans rahahuolet...Mielestäni meidän molempien pitäisi hoitaa asiat tästä lähtien pikemmiten, nukkua riittävät yöunet, harrastaa terveellistä liikuntaa ja syödä terveellisemmin...ja olla myös useammin kavereiden kans....ja toki viettää myös niitä kahdenkeskeisiä hetkiä ja iloita siitä että meillä on toisemme ja että elämme ihanaa aikaa! =)
Sinulle rakkaimpani....
Tahdon vain sanoa että...
...Rakastan sinua mielettömästi...
...Sinulla on aina paikka sydämessäni...
...Tahdon auttaa sinua vaikeita hetkinä...
...En voisi koskaan pettää sinua...
...En voisi jättää sinua...
...Elämäni ei olisi mitään ilman sinua...
...Tahdon että olet onnellinen...
...Toivon että voit hyvin...
...Elä pitkään hyvää elämää...
...Toivon että olen osannut olla sulle hyvä poikaystävä ja elämänkumppani...
...Tahdon että tiedät sen kuinka kunnioitan ja arvostan sinua...
Rakkaudella, poikaystäväsi Marko
**ps. Toivon että olen osannut ilmaista asiat tarpeeksi hyvin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki on jo hyvin! =)
noinhan sitä aina luullaan...