Hei!
Oon 23-vuotias nuori nainen ja kärsin ahdistuksesta ja peloista. Kauppaan meno on välillä tosi kamala kokemus, kun huimaa ja jännittää ja tulee pakokauhun tunne. Lisäksi minusta on hankalaa syödä/juoda muiden ihmisten kanssa. Nämä alkaa jo haittaamaan jokapäiväistä elämää, kun oireet pahenevat koko ajan.
Mistä saatte apua, muut samassa tilanteessa olevat? Ite en oo psykologilla käyny viime aikoina, enkä koskaan syönyt lääkkeitäkään. Läheisten kans oon asiasta puhunut, mutta eihän se kuitenkaan oireita itsessään poista. Mistä kannattaisi aloittaa parantuminen?
Oon 23-vuotias nuori nainen ja kärsin ahdistuksesta ja peloista. Kauppaan meno on välillä tosi kamala kokemus, kun huimaa ja jännittää ja tulee pakokauhun tunne. Lisäksi minusta on hankalaa syödä/juoda muiden ihmisten kanssa. Nämä alkaa jo haittaamaan jokapäiväistä elämää, kun oireet pahenevat koko ajan.
Mistä saatte apua, muut samassa tilanteessa olevat? Ite en oo psykologilla käyny viime aikoina, enkä koskaan syönyt lääkkeitäkään. Läheisten kans oon asiasta puhunut, mutta eihän se kuitenkaan oireita itsessään poista. Mistä kannattaisi aloittaa parantuminen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minäkin olen kärsinyt tuosta kauppa- pelosta. Varsinkin kassajonossa oli joskus yhtä helvettiä.
Mulla siihen autto yks aika hassu juttu: menin kiertelemään kauppaan ilman että ostin sieltä mitään. Kassajono kun minua kuitenkin eniten pelotti. Tai sitten kävin siellä silloin, kun ei ollu niin ruuhkaisaa.
Kyllä nykyäänkin vielä saattaa alkaa kaupassa ja pankissa sekä muissa virastoissa tai metrossa ahdistaa, mutta mitään pahempaa paniikkia en oo saanu pitkään aikaan. Yleensä mulla helpottaa, jos alan ajatella jonkun biisin sanoja. Mulla toimi "meitä odotellaan mullan alla, meitä odotellaan siellä, odotellaan siellä", koska se oli niin tilanteeseen sopivaa ja huvittavaa. Minulla on myös sellanen "turva kuva", jota ajattelen näissä tilanteissa tai sitten jos vaikka nukkumaan mennessä alkaa ahdistaa. Se voi olla vaikka joku eläin tai esine tai ihminen, joka tuntuu turvalliselta.
Myös purkka/ kurkkupastillit ja erilaiset esineet taskussa auttaa siirtämään asioita pois itsestään. Minun mielestä siinä pahinta on juuri se, kun liikaa keskittyy itseensä. Johonkin aikaan minä esim. keskityin liikaa jalkoihini, mikä aiheutti sen, että jalkani alkoivat täristä. Joskus taas keskityin vaikka niskaan, huuliin, käsiin...Jos ei voi ajatella muuta, kuin omaa kehoaan ja reaktioitaan, niin kannattaa koittaa siirtää se ajatus johonkin "tuvalliseen" kohtaan kehossaan: kantapää, hiukset, kynnet, hampaat...
Nää jutut voi kuulostaa ehkä hassuilta, mutta tämmöset on mulle toiminu. Olen itse kehitellyt niitä itseäni rauhoittaakseni.
Myös kirjoittaminen auttaa. Kirjoita pelottavista tilanteista ja siitä, mitä niissä itseasiassa tapahtui ja mikä laukaisi jännityksen.
Esim. että tänään menin koulun/ työpaikan ruokalaan ja käteni alkoivat täristä kun tartuin maitolasiin. Tunsin menettäväni kontrollin kokonaan ja vaistosin paniikin nousevan. Asiaa auttoi kun puristin maitolasia edessäni, katselin kättäni ja mietin, että kuinkahan paljon se voikaan vapista.
Sekin auttaa, jos muistaa jonkun nolon tilanteen, josta kuitenkin sitten loppujen lopuksi on selvinnyt hyvin.
Toivottavasti ahdistus helpottaa. Ei sekään voi ikuista olla.
Kirjota vaikka tänne ahdistavista tilanteista, joihin olet joutunut. Niin niistä tulee julkisia, eikä mitään omituisia mörköjä pimeessä...
Kiitos vastauksesta! Tällaisia keinoja olen tässä yrittänytkin kehitellä. Olen alkanut meditoimaan ja yritän miettiä kaikkea muuta kun alkaa ahdistamaan. Tosin usein helpommin sanottu kuin tehty... Kaupassa ongelmana onkin just tuo, että ei pääse sieltä pois. Mitä kauemmas ulko-ovelta menee, sitä hankalampaa on päästä pois, ja kassajonosta ei pysty lähtemään noin vain menemään ruokaostosten kanssa. Olenkin yrittäny mennä väkisin vaan kauppaan, vaikka pahalle tuntuis. Muuten kehitän itelleni niin hirveän kammon, että en pääse sinne enää ollenkaan.
Tuo Yup:n laulu oli hauska idea :) Rupes heti hymyilyttämään! Pitääpäs kokeilla. Ei kai tässä auta kun yrittää pitää mahdollisimman positiivista asennetta yllä, ja iloita pienistäkin onnistumisista. Sen olen ainakin huomannut, että aina kun pelkää valmiiksi, oireet tulevat takuuvarmasti nekin.
Mikä olisi pahinta mitä sinulle voisi siinä tilanteessa tapahtua? Vastaa ensin jotain ja kysy uudelleen itseltäsi entä sitten, mitä sitten tapahtuisi ja niin edelleen. Tunnista pelkosi perimmäiset syyt. Esim jos lopulta vastaat vaikka että - kuolisin, niin jatka vielä ja kysy mitä sitten tapahtuisi. NLP:stä tai sen aiheisista kirjoista voi löytää uuden tavan ajatella näitä pelkoja taiesim Ben Furmanin Perhosia vatsassa. Niitä lukiessa voi jopa nauraa omille peloille. Eikä niihin suhtaudu enää kuolemanvakavuudella. Esim. voisi kirjoittaa kortin taskuun jota voisi vilauttaa jos tulisi sellainen AIVAN HIRVEÄN KAMALA kohtaus ja KAIKKI tuijottaisivat sinua (tiedäthän, että yleensä mielikuvissamme juuri suurentelemme pelkoja), kortissa olisi joku hassu kuva ja teksti Ei hätää Pieni paniikkikohtaus vaan, menee ohi. Näytä pelollesi, että voitat sen, ettei se ala hallita sinua vaan SINÄ HALLITSET sitä! Kandee lukea niit kirjoi.
Nyt tässä onkin taas menny pari päivää ihan kivasti, kävin E-EPAA ja karnosiiniakin hakemassa, jospa niistä apua olisi. Tosin en oo kauppoihin enkä linja-autoon menny, mutta tänään aattelin uskaltautua luennolle. Eihän tästä mitään tuu jos mää en voi täältä yksin lähtä minnekään.
Tosiaan, kukaan ei oikeesti kiinnitä mitään huomiota minuun, kun kävelen. Siksi onkin jotenkin niin älytöntä, että mitä edes pelkään. Huimaamisen takia kai pelkään sitä pyörtymistä, mutta siitäkään ei oo mitään vanhaa "traumaa",kun en oo koskaan pyörtynyt missään. Ja toisaalta, jos mää pyörtysin... ei siinäkään edes kävisi mitenkään. Mulla itse asiassa onkin tuo NLP:n nopea fobian hoito-moniste olemassa, sitä tuossa eilen lueskelin ja sitä voisi kokeilla myös. Hoitokeinoja tuntuu ainakin löytyvän :)
Hyvä, niin sitä pitää. Kyllä niitä konsteja löytyy. Kasvattelet vaan rohkeuttas, pyydät reilusti jotain läheistä kanssas käymään kioskeilla, kaupoissa ja linja-autossakin. Meet vaiks sit vaa yhden bussipysäkkivälin ja jos sust tuntuu ett sun tarttis selittää jotain ni voit ajatella sanovas kuskille vaiks ett jotain unohtu tai ett sul tuli vaa huono olo, mitäs siitä sitten sen kummempaa. Muist vaan ett sä et oo ainoo, joka tääl ei oo täydellinen. Onkohan muuten kukaan? Nii ja sit sä voit ajatella kui ihanaa ois olla itsevarma ja vaiks tehdä joku mummeli iloiseksi siel kauppajonossa vaiks sanomalla pari ystävällistä sanaa (ne kun on usein kovin yksinäisiä), sit ku säkin siel oot taas, niinku ennenkin. Ajattelemalla pelko on tullu ja sitä välttelemällä kasvanut ja ajattelemalla eri tavalla ja kohtaamalla se kans lähtee. IHAN VARMASTI. ILOISTA SYKSYÄ SINULLE JA SEIKKAILUMIELTÄ.