Mulla on ollut vauvakuumetta jo monta vuotta, mutta aina pitää itteensä toppuutella, ei vielä, eikä vieläkään...
Olen 23v. seurustellut yli kuusi vuotta kihlattuni kanssa, ja asunut yhdessä kohta neljä vuotta.
Aina välillä vauvakuume kasvaa isommaksi, mutta avokkini on toppuutellut, että ensin pitää saada opiskelut alta pois, ja sitten häät ja työpaikka ja talo jne..
Onhan se totta, että sitten olisi paremmat puitteet kasvattaa lapsia, mutta entä jos niitä ei sitten enää saa... :/
Ystäväni sai viimeviikolla tyttövauvan. Hänkin opiskelee, ja opinnot nyt hiukan tietenkin lykkääntyvät. Mutta häntä ja hänen miestään ei ole nuori ikä, eikä opintojen keskeneräisyys haitannut, päinvastoin, sanovat, että paremmin ne lapset jaksaa nyt, luennoilta voi ennemmin olla pois kun töistä ja on sitten työmarkkinoilla vientiä, kun lapset on jo tehty.
En edes kyllä tiedä miks tätä teille vuodatan.. Mut minäkin haluisin jo oman lapsen, enkä millään enää jaksaisi odottaa vuosia.
Tää vauvakuumeilu menee ihan mahottomaksi, kun on nähnyt/näkee ystävän pientä kääröä. :/
Eikait auta kun alistua kohtaloonsa. Vai onko teillä ehdotuksi, millä saadaan avokin pää käännettyä?
Olen 23v. seurustellut yli kuusi vuotta kihlattuni kanssa, ja asunut yhdessä kohta neljä vuotta.
Aina välillä vauvakuume kasvaa isommaksi, mutta avokkini on toppuutellut, että ensin pitää saada opiskelut alta pois, ja sitten häät ja työpaikka ja talo jne..
Onhan se totta, että sitten olisi paremmat puitteet kasvattaa lapsia, mutta entä jos niitä ei sitten enää saa... :/
Ystäväni sai viimeviikolla tyttövauvan. Hänkin opiskelee, ja opinnot nyt hiukan tietenkin lykkääntyvät. Mutta häntä ja hänen miestään ei ole nuori ikä, eikä opintojen keskeneräisyys haitannut, päinvastoin, sanovat, että paremmin ne lapset jaksaa nyt, luennoilta voi ennemmin olla pois kun töistä ja on sitten työmarkkinoilla vientiä, kun lapset on jo tehty.
En edes kyllä tiedä miks tätä teille vuodatan.. Mut minäkin haluisin jo oman lapsen, enkä millään enää jaksaisi odottaa vuosia.
Tää vauvakuumeilu menee ihan mahottomaksi, kun on nähnyt/näkee ystävän pientä kääröä. :/
Eikait auta kun alistua kohtaloonsa. Vai onko teillä ehdotuksi, millä saadaan avokin pää käännettyä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä on vähän sama homma. No ei olla seukattu kuutta vuottam eikä olla kihloissa.. Mutta asutaan yhdessä, ja tiedämme molemmat että "tämä on se oikea". Mutta silti poikaystävä topputtelee ja "pelkää". Me ollaan molemmat vakkari töissä. Taloa ei oo, eikä varmasti tuu. Joten en oikeen ymmärrä mitä me ootetaan.. *hmm*
Uhkailin kyllä kovasti että "projekti" alkaa heti ku mun menkat on loppunu.. Mut saa nähä lämpeneekö. ;)
*Onnea* Muuta en voi sanoa.. Ei ketään voi pakottaa isäks/äidiks, tai salaa tulla raskaaks..
Vie se kylään joka paikkaan missä on vauvoja. ;)
\ Bambi /
Monille jotka ovat tehneet kauniin päätöksen odottaa että koulu on alta pois, työpaikka hankittu ja oma koti rakennettu niin kun he sitten tekevät päätöksen että nyt sitten tehdään se vauva niin sitten se ei jostain syystä onnistu ja pariskunta joutuu toteamaan että kuuluu ns. tahattomasti lapsettomien joukkoon.
Eli koska sullakin on jo ikää tarpeeks ja todennäköisesti koulu jo aika pitkällä niin en odottais kauaa jos noin kuumeilet.
Kerroppa toi tosiasia kaverilles jos vaikka muuttais mieltään. Kyllä sen koulun voi suorittaa loppuun myöhemminkin.
Tsemppiä
Meillä on samallainen tilanne. Ikää on jo 25v, mutta mulla on koulu kesken, ei silti enää kauaa. Taloa pitäs alottaa rakentamaan, että pitäs siihen asti odottaa eli ainakin noin vuosi, mutta mitä jos se ei sitten onnistukkaan. mulla on ollut vielä joskus yläasteella tulehdus tuolla kohdussa ja mua pelottaa, että se on vaikuttanut jotenkin.. Ärsyttää tää odottaminen...