Kaipaan neuvoja ja mahdollista vertaistukea! Ollaan seurusteltu (ja perus, melkein asuttu yhdessä) 1½vuotta avovaimon kanssa ja makuuhuoneen puolella takkuaa. Alussa seksiä oli paljon ja usein, mutta puolen vuoden jälkeen se väheni. Alkuhuuma alkoi laantua ja elämä normalisoitua, mikä onkin normaalia suhteessa.
Minulla halut eivät kuitenkaan laantuneet ja halusin useammin ja kun huomasin kumppanini haluavan harvemmin, tilanne alkoi huonontua. Minusta tuli halukkaampi osapuoli ja avovaimoni torjui minut (välillä ystävällisemmin, välillä vähän tökerömmin) joitakin kertoja, jolloin tilanteeseen alkoi tulla painetta osalleni. Aloin odottaa hänen aloitettaan, ettei hänestä tuntuisi että painostan. Silloinkin jännitin usein johtaako hänen aloite mihinkään, kun usein hän kesken kaiken alkoi stressaamaan jostain muusta asiasta (töistä tms.) ja asia jäi meidän välillä siihen. Hän huomasi että otan asiasta paineita ja puhuimme asiasta, milloin hän tajusi että odotan vain millon hän olisi valmis ja halukas ja että hän on meistä "haluton" osapuoli. Tämä oli tietenkin hänelle turn off, mikä taas vaikeutti hänen omaa haluamistaan.
Tilanne ei tässä ole paljoa muuttunut, vaikkei niin akuutti ole. Muutimme toiseen kaupunkiin ja muuton aikana oli niin paljon kaikkea, että emme paljoa puhuneet asiasta ja tilanne tasoittui. Elämä on stressaavaa, mutta tuntuu että meidän intiimi läheisyys on aina se kaikista "vähäarvoisin", jonka edelle kaikki muu menee. Hänestä otan koko seksin liian vakavasti, ja haluaisinkin rentoutua sen suhteen enemmän, mutta haluaisin häntä enemmän ja joudun aina "kärvistellen" odottelemaan milloin hänkin sitä haluaa, yrittäen ettei hän huomaa odottamista. Jos hän torjuu minut, rupean helposti itkemään, koska tuntuu että tilanne painaa ja en saa mitä haluan, ja minusta tuntuu myös epähalutulta ja -viehättävältä. Välillä vaikutan kuulemma epätoivoiselta ja vonkaavalta, mitä en halua, mutta miten ratkaista tilanne?
Tällä hetkellä meillä on seksiä noin kerran viikossa, mikä tuntuu olevan hänelle maksimimäärä. Itse huomaan haluavani useamman kerran viikossa, ainakin kahdesti. Nautimme molemmat, mutta hän tuntuu suorittavan sitä, ei tee mitään "ekstraa" vaikka yritän innostaa siihen. Hän on sanonut, että voisi olla melkein kokonaan ilmankin, eikä koe halua samalla tavalla, ei koe itseään niin seksuaaliseksi, vaikka kokee seksin osaksi suhdetta ja siksi haluaa sitä.
Hän kehuu minua usein ja sanoo kokevansa minut haluttavaksi ja seksikkääksi, mutta seksuaalisuus on eri asia. Itse jumaloin häntä ja olen hulluna,sillä hän on unelmieni nainen. En tiedä mitä tehdä, haluan häntä niin paljon ja hän ei tunne halua muutenkaan paljoa ja oma ylihaluamiseni on tuonut paineideni kautta siihen vielä lisää vaikeutta. Olemme molemmat alle 30 ja perusterveitä, tietenkin stressiä on aina, mutta mielestäni seksuaalielämä kuuluisi olla aktiivista ja molemmille nautittavaa.
Jos teillä on vinkkejä, kommentteja, mitä vaan, toivon että kirjoitatte ja jaatte tätä mieltäpainavaa asiaa kanssani. Onko kellään kokemuksia samanlaisesta, miten asia ratkesi vai ratkesiko?
Minulla halut eivät kuitenkaan laantuneet ja halusin useammin ja kun huomasin kumppanini haluavan harvemmin, tilanne alkoi huonontua. Minusta tuli halukkaampi osapuoli ja avovaimoni torjui minut (välillä ystävällisemmin, välillä vähän tökerömmin) joitakin kertoja, jolloin tilanteeseen alkoi tulla painetta osalleni. Aloin odottaa hänen aloitettaan, ettei hänestä tuntuisi että painostan. Silloinkin jännitin usein johtaako hänen aloite mihinkään, kun usein hän kesken kaiken alkoi stressaamaan jostain muusta asiasta (töistä tms.) ja asia jäi meidän välillä siihen. Hän huomasi että otan asiasta paineita ja puhuimme asiasta, milloin hän tajusi että odotan vain millon hän olisi valmis ja halukas ja että hän on meistä "haluton" osapuoli. Tämä oli tietenkin hänelle turn off, mikä taas vaikeutti hänen omaa haluamistaan.
Tilanne ei tässä ole paljoa muuttunut, vaikkei niin akuutti ole. Muutimme toiseen kaupunkiin ja muuton aikana oli niin paljon kaikkea, että emme paljoa puhuneet asiasta ja tilanne tasoittui. Elämä on stressaavaa, mutta tuntuu että meidän intiimi läheisyys on aina se kaikista "vähäarvoisin", jonka edelle kaikki muu menee. Hänestä otan koko seksin liian vakavasti, ja haluaisinkin rentoutua sen suhteen enemmän, mutta haluaisin häntä enemmän ja joudun aina "kärvistellen" odottelemaan milloin hänkin sitä haluaa, yrittäen ettei hän huomaa odottamista. Jos hän torjuu minut, rupean helposti itkemään, koska tuntuu että tilanne painaa ja en saa mitä haluan, ja minusta tuntuu myös epähalutulta ja -viehättävältä. Välillä vaikutan kuulemma epätoivoiselta ja vonkaavalta, mitä en halua, mutta miten ratkaista tilanne?
Tällä hetkellä meillä on seksiä noin kerran viikossa, mikä tuntuu olevan hänelle maksimimäärä. Itse huomaan haluavani useamman kerran viikossa, ainakin kahdesti. Nautimme molemmat, mutta hän tuntuu suorittavan sitä, ei tee mitään "ekstraa" vaikka yritän innostaa siihen. Hän on sanonut, että voisi olla melkein kokonaan ilmankin, eikä koe halua samalla tavalla, ei koe itseään niin seksuaaliseksi, vaikka kokee seksin osaksi suhdetta ja siksi haluaa sitä.
Hän kehuu minua usein ja sanoo kokevansa minut haluttavaksi ja seksikkääksi, mutta seksuaalisuus on eri asia. Itse jumaloin häntä ja olen hulluna,sillä hän on unelmieni nainen. En tiedä mitä tehdä, haluan häntä niin paljon ja hän ei tunne halua muutenkaan paljoa ja oma ylihaluamiseni on tuonut paineideni kautta siihen vielä lisää vaikeutta. Olemme molemmat alle 30 ja perusterveitä, tietenkin stressiä on aina, mutta mielestäni seksuaalielämä kuuluisi olla aktiivista ja molemmille nautittavaa.
Jos teillä on vinkkejä, kommentteja, mitä vaan, toivon että kirjoitatte ja jaatte tätä mieltäpainavaa asiaa kanssani. Onko kellään kokemuksia samanlaisesta, miten asia ratkesi vai ratkesiko?
Vastaukset 11
Vanhimmat
asia ratkeaa tulemalla mun luo.pidän sua hyvänä useempana kertana viikossa.NO PROBLEM;)
Jouduin hetken funtsii et oonko käyny kännissä kirjottamassa tänne, kun kuulosti niin samalta. Hehheh. Meillä vain se tilanne, että ollaan pyöritty kolmisen vuotta yhdessä. Ja alle puolenvuoden seurustelun jälkeen seksikerrat väheni vähenemistään. Noin vuoden ajan seksiä on ollut noin kerran kuukaudessa. Itseäni turhauttaa, en uskalla enää kunnolla tehdä aloitteita ja vaimonikaan ei niitä aloitteita ole tekemässä. Hänen seksihalunsa vähenivät rytinällä mielialalääkkeen myötä ja näillä eväillä ollaan menty, kun hän tarvitsee lääkkeitä vielä. Itken, kun tulen torjutuksi. Ennen yritin edes kerran viikossa ehdottaa, nykyisin en uskalla kuin ehkä sen kerran kuukaudessa.
Ja, jos vaimoani sattuu haluttamaan ja hänellä on sillä hetkellä menkat, ei tule pieneen mieleenkään pitää vaikka musta huolta ja tyydyttää siltä osin haluja. Hän tykkää kyllä seksistä, muttei vaan jaksa. Aina on liian väsynyt, ei huvita tai on liian kuuma jne jne jne. Syitä löytyy monia. Ja suuttuu, kun otan asiaa puheeksi. Olen siis vaan tyytyny tähän tilanteeseen.
Huh! Pelkäsin jo että oma avovaimo on käynyt täällä kirjoittelemassa, mutta toivottavasti näin ei kuitenkaan ole. Meillä oli tai on sama ongelma, mutta itse olen se haluttomampi osapuoli. Vaimo on kyllä mielettömän upea ja rakastan häntä yli kaiken, mutta omat haluni vain kuolivat johonkin hetkeksi. Itseään ei saa missään nimessä mennä syyttämään, voi olla että muutto uuteen kaupunkiin, työ/koulustressit ja uudet jutut ja ongelmat saavat toisen pään pyörälle. Asioista pitää vain keskustella ja sinun pitää olla kärsivällinen. Kysele avokilta hänen elämästään, näytä miten paljon arvostat ja saa hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi. Hommatkaa uusia harrastuksia ja kavereita ja menkää kuumille treffeille. Silittele ja halaile ja pussaile paljon! Shoppailkaa alusasuja ja käykää vaikka seksikaupoissa ihmettelemässä. Seksistä voi tulla tosi stressaavaa jos toinen painostaa siihen jatkuvasti mutta käyttäytyy kuin vaimo ei olisi tärkeä. Ei semmoiselle halua antaa.
Meillä ongelma alkaa olla takana päin, puhuminen ja huomionosoitukset ovat auttaeet paljon. Ongelmat on aina korjattavissa, itse en usko siihen että kun vähän alkaa ongelmat kasaantua niin pannaan toinen heti vaihtoon.
Tsemppiä!
Ihanaa kuulla etten oo yksin tän kanssa, vaikken toivokkaan kellekään samaa!
Meillä menee siis muuten tosi hyvin, ollaan tosi läheisiä ja puhutaan kaikista huolista ja iloista, jaetaan elämäämme toisillemme. Ollaan yritetty lisätä vielä läheisyyttä olemalla enemmän sylikkäin, silittelemällä jnejne. muutenkin kuin makuuhuoneessa, mutta avovaimo sanoo ettei se silti lisää hänen seksihalujaan. Itse yritin lelukauppaa ja alusvaatteita: mentiin shoppailemaan vähän leluja ja vaikka tilanne siellä oli aika vapautunut, en saa häntä käyttämään niitä kanssani. Hän ei kuulemma ole leluihminen ja kun ihmettelin miksi sitten ostettiin, niin kyllä hän kuulemma kokeilee kanssani ja antaa minun käyttää. Kerrat vaan on niin harvassa ja hän haluaa hoitaa asian nopeasti, niin en halua pilata niitä harvoja kertoja tuomalla leluja mukaan... Ostin ensin seksikkäitä alusvaatteita itselleni, no kyllähän ne saivat kehuja, mutta ei haluja käydä kimppuun kun esittelin. No, sitten ostin hänelle seksikkäitä alushousuja ja -asuja, hyvä kun sovitti niitä ja sitten torjui ettei pidä sellaisia hepeneitä seksikkäinä. Kun sanoin että minä taas pidän, hän sanoi pitävänsä niitä minulle, mutta ei niitä ole pyynnöstä huolimatta näkynyt. Turhauttaa... En myöskään usko, että ongelmat korjaantuu vaihtamalla, vaan haluan korjata meidän suhteen. Rakastan häntä niin paljon ja hän on unelmieni nainen, ja meillä menee muuten niin hyvin...
Käpylehmä, te ette siis tee mitään menkkojen aikana? Onko niin molemmilla että jos itsellä on, niin se haittaa liikaa? Meillä tilanne on niin, ettei pahimpina päivinä tehdä mitään, mutta muuten ei ole haitannut. Samaistun kyllä tilanteeseesi paljon... Meillä minulle jopa naurettu kun olen ilmaissut haluni ja sitten tuskastuneena tiuskinut tms, niin että olen kiukkupussi kun en saa. Minun mielestä siinä ei ole mitään hauskaa, enkä todellakaan osaa ottaa sitä kevyesti... Avovaimoni joskus suostuu tai itse jopa ehdottaa tyydyttävänsä minut, mutta tekee sen niin suorituskeskeisesti että minun on tosi vaikea saada ja petyn helposti jos hän ei halua sen jälkeen itse, vaan nousee vaikka nopeasti puuhaamaan jotain muuta ja tulee sellainen olo, että mielessään hän on miettinyt sitä kokoajan... Huoh. Itselläni on masennuslääkkeet nyt puoli vuotta ollut ja ne ovat vain lisänneet halujani, kun olo on jo vähitellen parantunut.. Tuntuu että pitäisikö avovaimonkin miettiä tarvitsisiko, siis muistakin syistä... Onko sinun avopuolisollasi haluttomuus tullut lääkkeistä vai jo ennen niitä? Mietin aina että kuinka kaikki voi mennä seksin edelle, miksei se voi olla hetki jolloin vahvistetaan suhdetta nauttimalla yhdessä, sehän jopa lievittää stressiä ja auttaa rentoutumaan... Mutta aina väsyttää tai on just liian kuuma, tai talvella kylmä...
Sinua otetaan ns. "haltuun", opettaa sinua mukautumaan omille tavoilleen, vaikka kumppaniasikin haluttaisi hän käyttää naisellista valtaansa, 90% naisista tekevät samaa!
Ehdotan että hommaat kyliltä ns. vakipanon ja jatkat hiljaa omaisuuden keräämistä itsllesi...laskelmoi ! Niin naisetkin tekevät....... ei lapsia missään nimessä.
Hän aivan varmasti vaistoaa miten koko ajan vain odotat seksiä, etkä ole tyytyväinen siihenkään mitä saat. Ja ajattelet yhteisistä hetkistänne juuri noin, että ne ovat jotain mitä hän pihtaa ja sinä et saa.
Oletko lainkaan ajatellut panostaa hellyyteen ilman ajatusta sen johtamisesta seksiin? Vai onko kaikki läheisyytesi jotenkin seksiin painostavaa?
Jos jopa alat lapsellisesti itkeä kun et saa seksiä, niin enpä ihmettele jos naisesi seksihalut sinua kohtaan kuivuvat. Seksi tyttöystäväsi kanssa on siis "jotain mitä haluat" , ja kun et sitä saa, niin alat itkeä koska "et saa mitä haluat". Sori, mut kuulostat hemmotellulta kakaralta, jolle rakastelulla ei ole mitään syvällisempää merkitystä kuin tyydyttää seksuaaliset tarpeet.
Mietipä sitä. Ehkä naisesi sisimmässään ajattelee toisin.
Annan todellakin ja annetaan toisillemme hellyyttä ilman että se johtaisi tai että olisi pienintäkään tarkoitusta johtaa sitä seksiin. Olemme keskustelleet tästä paljon, siis hellyydestä ja sen antamisesta, ja meidän molempien mielestä meidän suhteessa on ihanaa läheisyyttä ja hellyyttä paljon, arkisissakin asioissa. Huomioin avovaimoani muutenkin paljon, hieron, annan lahjoja, huomioin arjessa (teen eväät valmiiksi kun on kiire, laitan yllätyspäivällisiä jne) ja kuuntelen, minkä osoitan hänelle keskusteluissamme.
No milk today, vaikken pidäkkään ilmaisustasi hemmoteltu kakara, niin toit hyvän näkökulman tähän keskusteluun, mitä olen miettinyt. En näe tai koe seksiä vain halujen tyydyttämisenä, vaan yhteisenä parisuhteen lujittamishetkenä, milloin antaudutaan toisillemme ja tuotetaan mielihyvää, ollaan herkimillään ja rakastellaan. Haluaisin antautua täysin naiselleni ja kokea huumaa, jossa olemme yhtä ja saan hänet rentoutumaan, nauttimaan ja kokemaan yhteyttä kanssani. Mutta en saa tilaisuutta tähän. Olenkin siis miettinyt myös sitä kuinka normaalia seksin haluaminen on tai siis kuinka paljon kokee seksuaalisia haluja? Haluaisin voida olla rennosti ja yhteisen hetken syttyessä harrastaa seksiä, mutta kun tietty aika menee ja näen upeaa naistani alasti, saan olla hänen lähellä ja nauttia hänen läheisyydestään, minua alkaa haluttaa. Ja kun tilanne pitkittyy, että koen halua ja hän ei, en voi sille mitään että turhaudun. Silloin tuntuu torjutulta, ettei hän halua minua, että meidän väleissä ja suhteessa on ongelmaa eikä että "en saa mitä haluan".
Mutta siis kuinka normaalia on kokea seksuaalista turhautumista suhteessa? Pystyykö muut vaan olemaan rentoutuneesti/normaalisti, jos ei saa yhteistä, intiimiä läheisyyttä kumppaninsa kanssa? Vai tyytyvätkö ihmiset itseapuun turhautumisten purkautumiseen kunnes kumppanikin haluaa? Meillä tälläinen itseapu on vähän vaikeaa, kun kumppani suhtautuu todella negatiivisesti siihen, että nautin ilman häntä (vaikkei sitten halua niin usein kanssani itse)... Olenko vain hemmoteltu kakara turhautumieni kanssa vai onko muillakin samanlaista?
Ja lisään vielä, että aikaisemmin myös avovaimoni suhtautuminen oli että joskus vaan panettaa ja silloin haluaa. Olen itse joskus puoliunestakin herännyt hänelle aktiiviseksi kun häntä on panettanut ja hän on halunnut vaikka itse olen jo melkein unessa. Eli hänkään ei näe asiaa mustavalkoisesti, että seksi olisi vain halujen tyydyttämistä TAI syvällisempää, vaan monipuolista ja erilaista kerrasta jne riippuen.
Kyllä ns. normaalisti oleminen on ainakin minulle tosi vaikeaa, jos koen, että seksiä on liian vähän. Kun itse haluaa seksiä usein, ja toinen haluaa harvoin, niin onhan se selvää, että sellaisesta ei kipuilematta selvitä, jos selvitään ollenkaan.
Jatkuvassa seksin puutteessa eläminen on turhauttavaa, ahdistavaa, nöyryyttävää ja heikentää itsetuntoa. Turhautumista on vaikea sietää, mutta samalla sitä pitää yrittää olla näyttämättä, jotta ei vaikuttaisi itsekeskeiseltä tai käyttäytyisi painostavasti. Ahdistus tulee odotuksesta ja epävarmuudesta, siitä, ettei tiedä, miten pitäisi toimia ja mikä olisi oikea tapa lähestyä. Ehkä omassa toiminnassa ja lähestymistavassa ei ylipäätään ole mitään vikaa, toinen vain haluaa niin harvoin, ettei omalle halulleen saa vastakaikua. Nöyryytetty olo tulee toistuvista torjunnoista, joita alkaa jossakin vaiheessa pelkäämään. Toisen suhtautuminen asiaan ei välttämättä sitä helpota: nauraminen tai vähättely tuntuvat molemmat pahalta. Kun kierrettä on jatkunut tarpeeksi pitkään, alkaa se heijastumaan itsetuntoon ja kokemukseen omasta seksuaalisesta kyvykkyydestä ja haluttavuudesta. Onko minussa jotain vikaa, enkö ole viehättävä, olenko sittenkin huono rakastaja?
Yritän itse kaikin keinoin olla näyttämättä turhautumistani. Todellisuudessa epätoivoani ei ole vaikea aistia. En osaa suuttua toisen kieltäytymisestä, ennemminkin tulen itse surulliseksi. Nauraminen ja vähättely loukkaavat, mutta en näytä tunteitani, vaikka itkettää. Yritän usein suhtautua asioihin huumorilla, vaikka se ei olekaan aina helppoa. Samalla pelottaa, kuinka kauan jaksan vielä tätä ja jatkuvia selityksiä. Sekin loukkaa, että toinen huomioi tai kehuu harvoin esimerkiksi ulkonäköä tai ominaisuuksia. Itse pidän toista upeana naisena ja minulle on luontaista antaa huomiota ja kehua.
Joo, ei tosta tule mitään. Pää hajoo , itsetunto menee ja napit on se vihiviimenen juttu, voi halut mennä loppuelämäksi.
http://yle.fi/uutiset/psykiatri_masennuslaakkeilla_voi_olla_vaarallisia_sivuvaikutuksia/6173100
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288578937133.html
Olen muutaman kerran rämpinyt tuollaisessa suossa ja ainoo mikä on auttanut, niin on se ero ollut.
ja kaikkea on koitettu. Se nyt vaan on niin, että kaikkia ei kiinnosta rakasteleminen, kaikilla vaan ei ole halua tuottaa mielihyvää rakkalleen(empatiakyvyttömyys) tietty on mahdollista, että se rakastelu on HUONOA, joten tulemalla paremmaksi rakastajattareksi voipi tuosta allikosta päästä.
Ruusunjuurta en ole kokeillut ja se voisi olla kokeilemisen arvoinen.
Sitä en ole tajunnut, että miksi pihtarit alkaa seukkaamaan hyvin seksuaalisten ihmisten kanssa. Nykyään olen alussa maininnut, että on tullut eroja, kun omaan voimakkaan libidon ja en suostu elämään epäsuhtaisessa suhteessa.
noin vähän aikaa yhdessä ja jo vaikeuksia. Veikkaan pomppuista kyytiä, tai nii, ethän sä saa kyytiä.
Mun mielestä sä teet tässä nyt kaiken duunin, eiks se sun tyttöystävä yhtään ajattele sua? Onks sen entisisssä suhteissa ollu sama juttu?
Jotkut tietty on vain vähemmän aktiivisia, silloin on aikalailla se tilanne ettei sitä seksiä saa kuin vonkaamalla, se varmaan syö sut loppuun ajan kanssa. Ja te päädytte seksittömään suhteeseen.
Mäkin mietin tota läheisyyttä, ett jos sitä ei ole tarpeeksi niin ehkä hän tuntee seksin sitten suureksi askeleeksi kun sellaista hyvää luontaista lähelläoloakaan ei ole. Mut jos te kerta viihdytte sylikkäin ja läheisyyttä on muuten niin ei se sitä ole.
Miten paljon te juttelette asiasta? Varmaan se häntä ainakin kyllästyttää mut parisuhteessa nää asiat täytyis vaan käydä niin läpi että kumpikin tietää missä seistään.
Mitä jos kokeilette vaikka kuukauden että harrastatte seksiä useammin, ehkä sillä on joku laiskuus päässä, että ei jaksa ryhtyy. Sellainen ennakkoasenne joka tappaa sitten halut. Liikaa vaivaa yms.
Toi ett tekee vaan "pakolliset" kuulostaa kyl ett se haluu vaan asian pois päiväjärjestyksestä. Joko hän ei saa itselle mitään seksistä sun kanssa tai kenekään kanssa tai ei vain ole innostunut koko asiasta.
Mut pointti olis se ett kummankin on haluttava tohon ratkaisua, ei vaan sun. Ja sun on oltava valmis hyväksymään sekin ett ehkä se ei vaan halua seksiä. Parisuhteessa on kahden ihmisen odotukset ja toiveet ja olemiset. Jos toisen eroaa sun omista oleellisesti, se on haasteellista.