Ohutsuoliavanne

Minulla oli avanne puolivuotta. Olihan se melkoinen järkytys, kun heräsin teho-osastolla hengitystuubi kurkussa ja tajusin mahalleni tapahtuneen jotain outoa. Siitä ei ollut helppo nousta.
Avanteeseen jouduttiin, koska tilanne oli niin kriittinen paksusuolen puhjettua, oli muhinut jokusen päivän eli henkikulta oli katkolla.
Kyllä minä ensimmäiset päivät salaa vessassa itkin, ei ollut helppoa sopeutua tilanteeseen. Miehenikin oli sitä mieltä, etten ole enään hyväksyttävä, siihen loppui meidän liitto. Olin sairaalassa äitienpäivänkin, mutta puoliskolla ei ollut aikaa edes yhtä lasta tuoda, kun matkaa oli liikaa ja piti olla kyläläisten äitienpäiväjuhlassa puhetta pitämässä. Ainoa asia, mikä sai minut siitä ylös oli lopulta ne seitsemän lasta.
Olihan se rankkaa opetella laittamaan ne pussit ja huoltamaan sitä avannetta, mutta loppujen lopuksi aika helppoa, kun muisti huolehtia tuuletuksesta. Joskus tuntui ärsytttävältä ne äänet, varsinkin kun olit kaupassa tai muualla yleisessä paikassa. Helpotti, kun oppi oman suolen toiminnan niin ei tarvinnut koko ajan jännittää. Se suihke rasva on sitten parasta, oli kyse pussin sulamisesta avanteen ympärille tai ihoärsytyksestä.
Loppujen lopuksi puolivuotta meni äkkiä, jopa niin äkkiä, että yritin siirtää korjausleikkausta, mutta siihen ei tilanteesta johtuen suostuttu.
Yritimme vielä puoliskon kanssa melkein vuoden, mutta sitten annoin periksi ja hain eroa. En ymmärrä vieläkään, mitä väärää hän näki siinä tilanteessa, koska avanne oli ollut ainoa vaihtoehto muuten olisi ruumishuone ollut seuraava kohtaamispaikka. Joskus olen heikkona hetkenä ajatellut hänen toivoneen minun kuolemaa, ehkä siksi hän käyttäytyi niin kuin käyttäytyi.
Näitten muistojen takia tämä avanne on ehkä minulle sellainen rankka-asia., vaikka se kyllä pelasti minun hengen.
Toivottavasti se tuo sinulle avun, mutta muista puhua asiasta reilusti avannehoitajan kanssa. Muistan osastolta nuoren naisen, joka kärsi todella pahasta suolenärtymisestä, joka leikattiin samalla, ja hän oli iloinen. Hänen iloaan oli todella piristävä katsella, hänen elämäänsä avanne toi vapauden vessasta ja hänen miehensä tuki häntä koko ajan, että hiukan erilainen tilanne kuin minulla. Tsemmpiä!!