Onko kenelläkään kokemusta yliopiston opettajaharjoittelusta (tarkoitan pedagogisten aineopintojen harjoittelua)? Itse pelkään koitosta kauheasti.. sitä että muut seuraavat tuntiani, didaktikkoa.. Minulla ei ole ennestään yhtään opetuskokemusta, pitäisiköhän olla ja onkohan kaikilla muilla? Olen aivan paniikiissa..
Kertokaa te jotain faktaa, ketkä olette sen suorittaneet.
Kertokaa te jotain faktaa, ketkä olette sen suorittaneet.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitä on turha pelätä. Itsekin aloitin opetusharjoittelun (Tuolloin puhuttiin auskultoinnista, ainakin Oulussa)ilman aiempaa opettajakokemusta. Tietenkin se otti pattiin, kun joku seurasi tuntia, mutta kun oli valmistellut tunnit huolella, niin yritti ottaa sitten opikseen ohjaavan opettajan vittuilevista moitteista. sen jälkeen ei ole koskaan tarvinnut suunnitella tunteja niin pikkutarkasti vaan on voinut improvisoida tilanteen mukaan. Tunneiksi aina kannattaa olla varasuunnitelma ja paljon eri vaihtelevia opetusmenetelmiä: kerrontaa, lukemista, alleviivauttamista, tietojen hakua, ääneenlukemista jne. jne. Koskaan jälkeenpäin ei ole tarvinnut kikkailla miellyttääkseen ohjaavaa opettajaa vaan voit sitten itse omassa työssäsi keskittyä opettamiseen. Opetusharjoittelun suurin anti on oppia erilaisia keinoja saada tylsä aihe vähemmän tylsäksi.
Useimmilla ei ole kokemusta harjoitteluun mennessä, mutta siitä se lähtee sujumaan. Sitä ihan unohtaa että joku katsoo ja kuuntelee, kun siihen opettamiseen pitää keskittyä niin paljon. Toisista harjoittelijoista on tosi iso tuki, kaikkia jännittää, ja on hyvä kun voi sitten vaihtaa kokemuksia. Itsekin suoritan tänä vuonna suurimman osan harjoittelustani, tuttua on jännityskin, mutta kokemusta on myös siitä miten kivaa se opettaminen on. :) Tsemppiä!!!
Ei mullakaan ollut yhtään opetuskokemusta ennen kuin tein opetusharjoittelun. Noin puolella meistä ei ollut. Eivätkä ne ennen opettaneet olleet yhtään edullisemmassa asemassa harjoittelun aikana, ihan samoin he saivat kritiikkiä ja oppivat uusia metodeja. Ja kaikki olivat alussa ihan yhtä hukassa, palloiltiin yhdessä sekä okl:n tiloissa että itse koulussa. Vertaistuki olikin tosi tärkeää. Se tuntien pitäminen ei muuten ole yhtään niin pelottavaa kuin luulin etukäteen. Siellä on yleensä vain yksi ihminen katsomassa eli se opettaja jonka tuntia olet pitämässä. Hänen kanssaan voi neuvotella ennen tuntia ja sen jälkeen, hän antaa vinkkejä ja ohjeita... Kannattaakin hyödyntää se vanhemman opettajan kokemus ja tietomäärä ja olla avoinna hänen neuvoilleen.
Itse teen parhaillaan opetusharjoittelua. Sitä ei kannata pelätä, vaikka se rehellisyyden nimissä jännittävää onkin, ja ajoittain stressaavaa. Ohjaavat opettajat antavat palautetta asiallisesti, sekä positiivista että negatiivista. Mitään vittuilua se ei missään tapauksessa ole.
Meidän harjoittelukoulussa harjoittelijat seuraavat toistensa tunteja, eivät ainoastaan opet.