Aina silloin tällöin saa kuulla ihmisiltä kuinka heitä hoitaneet lääkärit ovat olleet sosiaalisilta taidoiltaan heikkoja tai lähes kyvyttömiä.
Se kuulostaa omituilselta kun ajattelee mitä lääkärin työ on: hoitaa ja kuunnella ihmisiä. Toisaalta ei uskoisi että kovin moni hakeutuisi lääkärin opintoihin vain rahan perässä. Samanlaista palkkaa on mahdollista ansaita muissakin ammateissa.
Mielestäni lääkäreiksi hakeville tulisi järjestää kirjallisten kokeiden lisäksi vastaavanlaisia soveltuvuuskokeita, kuin muillakin ihmissuhdetaitoja vaativilla aloilla on käytössä. Esimerkkeinä poliisiksi tai opettajaksi hakevat.
Samaa asiaa pohtineet, pistäkää kommentteja puolesta ja vastaan perusteluineen!
Se kuulostaa omituilselta kun ajattelee mitä lääkärin työ on: hoitaa ja kuunnella ihmisiä. Toisaalta ei uskoisi että kovin moni hakeutuisi lääkärin opintoihin vain rahan perässä. Samanlaista palkkaa on mahdollista ansaita muissakin ammateissa.
Mielestäni lääkäreiksi hakeville tulisi järjestää kirjallisten kokeiden lisäksi vastaavanlaisia soveltuvuuskokeita, kuin muillakin ihmissuhdetaitoja vaativilla aloilla on käytössä. Esimerkkeinä poliisiksi tai opettajaksi hakevat.
Samaa asiaa pohtineet, pistäkää kommentteja puolesta ja vastaan perusteluineen!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ongelmana on LL-tutkinnon monimuotoisuus. Ihmisten kuuntelu ja hoitaminen on vain osan LL:ien työnkuvaa, muut voivat olla esim. tutkijoita, joille sosiaaliset taidot ovat työnkannalta merkityksettömiä. Samoin terveyskeskuslääkärin tulisi nähdä ihminen eri tavalla kuin esim. aivo-kirurgin... Aivo-kirgurgin on lähes pakko nähdä ihminen vain objektina, jossa on jokin nyt rikki... eipä ole siinä duunissa paljoa tunteilulle sijaa.
Lääkikseen tarvitaan aivan liian monimuotoinen joukko ihmisiä, jotta soveltuvuuskokeita voitaisiin edes harkita. Toki erikoistumista voitaisiin vaatia päätettävän jo heti opintojen alussa, mutta koska LL-tutkinto maksaa ihan tuhottomasti rahaa, ei yhteiskunnalla ole varaa olla opiskelijoita lääkiksessä, jotka etsivät sitä omaa linjaansa... ja mahdollisesti aloittavat koko tutkinnon uudestaan.
monet potilaat on myös hyvin sosiaalisesti rajoittuneita ja silloin on hyvänkään lääkärin vaikea aina onnistua
Ruotsissa muutamassa lääketieteellisessä tiedekunnassa mm.
Karolinskassa ja Uppsalassa on käytössä soveltuvuushaastattelut.
Haastattelut eivät valitettavasti estä melko sopimatontakaan oppilasmateriaalia edustavia henkilöitä pääsemästä seulan läpi.
Karolinskaan että Uppsalan lääkikseen hyväksyttiin haastatteluiden kautta murhasta tuomittu neonatsi Hampus Hellekant. Hampus Hellekantin tapauksen jälkeen Ruotsissa on käyty paljon keskustelua haastattelujen luotettavuudesta.
http://en.wikipedia.org/wiki/Hampus_Hellekant
Ihmissuhde- ja kommunikaatiotaidot eivät ole vain myötäsyntyinen ominaisuus,
niitä on mahdollista oppia ja kehittää koko elämän ajan.
Ihmissuhdetaitoja on vaikea luotettavasti mitata pääsykokeessa, mutta onneksi niitä voidaan tehokkaasti opettaa. Kuusivuotinen lääkärikoulutus sisältääkin nykyään runsaasti vuorovaikutusopintoja ja kommunikaatioharjoituksia läpi opintojen.
Ja tosiaan, lääketieteessä on runsaasti erikoisaloja, joissa potilaskontakteja on vähän tai ei ollenkaan, tutkimus, patologia ja radiologia tulevat ensiksi mieleen.