Meillä on tällainen probleema.
Aina "meidän" vuoroviikolla lapsen käytös alkupäivien sikana on hyvin hankalaa.
Ei totella hyvällä, eikä totella pahalla. Revitään leluja toisten käsistä, väitetään jokaiseen asiaan vastaan. Kyseessä ala-aste ikäiset tytöt.
Siinä pari ppäivää soutamista ja huopaamista, kaupoista poistumista kesken ostosten (toinen tytöistä saa aivan kauheat raivokohtaukset,jos ei saa mitä haluaa, vaikka ennen kauppa reissua oltaisiinkin yhteisymmärryksessä keskusteltu, että tällä kertaa ei osteta mitään leluja, että käydään vain ostamassa nopeasti ruokaa tms).
Ruokailun merkeissä jos sanotaan, että ruoalla ei saa leikkiä. Ensiksi nätisti. Alkaa tämä "protestointi". Ja ruokaa pyöritellään ja heitellääm vielä vimmatummin. Mies tähän yleensä sanoo, että nyt ruoalla ei leikitä. En sano uusiksi. Jos et osaa nätsisti syödä, niin menet omaan huoneeseesi... Ei auta.. Lopulta itkuraivarikohtauksia ja mökötystä.
Sitten parin "piinapäivän" jälkeen alkaa taas tämä rauhamaassa vaihe. Lapset osaavat nätisti kysyä toiselta lelua lainaan (ei revitä käsistä), kauppareissutkin sujuvat moitteettomasti. Ruoka syödään nätisti.
Sitten tulee taas tämä viikko "ilman lapsia" vaihe ja lasten tullessa takaisin taas tuo sama härdelli alkaa..
Olemme miehen kanssa koittaneet keskustella, että miten tässä toimia, lapsellahan kun ei ole mitään "kytkintä" jolla hän osaisi käytöstään muuttaa sen mukaan, missä hän on. Kuten tekstissä ilmenee, emme ole keksineet mitään. Samaa tahtojen taistelua ja rajojen asettamista aina kerta toisensa jälkeen.
Vaikka oikeasti ovat tosi fiksuja ja mukavia tyttöjä. Osaavat kysyä nätisti ja tietävätkin, että jos ovat nätisti ilman turhia riitoja niin saavat myös enemmän tehdä asioita, joita haluavat jne.
Ja ymmärrän kyllä, on se lapselle hankaa kun on vanhemmat eronnut ja joutuu kodista kotiin menemään.. Mutta tätä on jo jatkunut muutaman vuoden.
Aina "meidän" vuoroviikolla lapsen käytös alkupäivien sikana on hyvin hankalaa.
Ei totella hyvällä, eikä totella pahalla. Revitään leluja toisten käsistä, väitetään jokaiseen asiaan vastaan. Kyseessä ala-aste ikäiset tytöt.
Siinä pari ppäivää soutamista ja huopaamista, kaupoista poistumista kesken ostosten (toinen tytöistä saa aivan kauheat raivokohtaukset,jos ei saa mitä haluaa, vaikka ennen kauppa reissua oltaisiinkin yhteisymmärryksessä keskusteltu, että tällä kertaa ei osteta mitään leluja, että käydään vain ostamassa nopeasti ruokaa tms).
Ruokailun merkeissä jos sanotaan, että ruoalla ei saa leikkiä. Ensiksi nätisti. Alkaa tämä "protestointi". Ja ruokaa pyöritellään ja heitellääm vielä vimmatummin. Mies tähän yleensä sanoo, että nyt ruoalla ei leikitä. En sano uusiksi. Jos et osaa nätsisti syödä, niin menet omaan huoneeseesi... Ei auta.. Lopulta itkuraivarikohtauksia ja mökötystä.
Sitten parin "piinapäivän" jälkeen alkaa taas tämä rauhamaassa vaihe. Lapset osaavat nätisti kysyä toiselta lelua lainaan (ei revitä käsistä), kauppareissutkin sujuvat moitteettomasti. Ruoka syödään nätisti.
Sitten tulee taas tämä viikko "ilman lapsia" vaihe ja lasten tullessa takaisin taas tuo sama härdelli alkaa..
Olemme miehen kanssa koittaneet keskustella, että miten tässä toimia, lapsellahan kun ei ole mitään "kytkintä" jolla hän osaisi käytöstään muuttaa sen mukaan, missä hän on. Kuten tekstissä ilmenee, emme ole keksineet mitään. Samaa tahtojen taistelua ja rajojen asettamista aina kerta toisensa jälkeen.
Vaikka oikeasti ovat tosi fiksuja ja mukavia tyttöjä. Osaavat kysyä nätisti ja tietävätkin, että jos ovat nätisti ilman turhia riitoja niin saavat myös enemmän tehdä asioita, joita haluavat jne.
Ja ymmärrän kyllä, on se lapselle hankaa kun on vanhemmat eronnut ja joutuu kodista kotiin menemään.. Mutta tätä on jo jatkunut muutaman vuoden.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Niin ja lisäisin vielä.. tämä asia huolestuttaa.. Nuoremmalla on tapana alkaa potkimaan ja lyömään mm. isosiskoaan, jos sisko ei esimerkiksi luovukaan lelustaan, jota hän yrittää kädestä repiä.
Smaoin perheen pienikokoinen koira saa jalasta, jos nyt vaan "sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan".. Lisäksi nuorempi tyttö tönii koiraa (tiputtanut mm.sohvalta),,
Oireilevat tuosta jatkuvasta kodin vaihdosta. Kaikille tuo viikko ja viikko ei vain sovi. Lapsilla on oltava pysyvässä paikassa yksi koti!
no se nyt ei ole mahdollista. kuten varmaan osaa päätellä.kun tässä ollaan.
Niin eron jälkeen pitää ajatella mikä vanhemmille on helpointa ja parasta. Lasten pitää sopeutua ja olla tyytyväisiä jatkuvaan kodin vaihtoon ja siihen että vanhemmat haluaa olla tasa-arvoisia.
No kerroppas minulle mikä sit on lasten parasta jos ydin perheessä puolisot haukkuu toisiaan, huutaa ja tappelee päivittäin. Juostaan toisen perässä veitsen kanssa, uhataan itsemurhilla ja perheen hylkäämisellä...
Mitkään kyseisen parin neuvottelut, lääkkeet tai mitkään ei tuonut helpotusta tilanteeseen. Ja lopulta kuvassa mukana myös pettämistä..
Sitten jos erotaan niin sekään ei ole lapsille hyväksi. Vaikka molemmat vanhemmat uusien suhteiden myötä rauhottunut ja saanut välinsä kuntoon. Ei enää huutoa, väkivaltaa eikä epävakaata elämää. On rajat ja rutiinit. Ei tartte elää pelon keskellä.
Niin kerroppas mikä on oikein ja kenen kannalta?
Ihan mielenkiinnosta haluaisin nyt tietää, että miten tässä tilanteessa voisi voittaa, kun mikään ei ole koskaan hyvä
Älä mene lusikoimaan ongelmaperheisiin tai siedä ne ongelmat sitten jos menet kauhomaan sinne. Lapsethan oirehtivat pitkään vuosikausia ja kymmeniä perhe- elämän kriiseistä. Millään hokkus pokkus keinoilla et saa asioita kuntoon vaikka millä ilveellä yrittäisit.
Minä en ottaisi kenenkään perheestä päästään vialla olevaa puolisoa ja niiden kakaroita, niin sympaattinen en ole ja alkaisi sitten valittamaan kun ne ovat sellaisia ja tällaisia.
Oikein olisi se että perustaa oman perheensä ja jos se ei toimi niin luovuttaa jo sen perheiden perustelemisen. Voihan sitä seurustella ja naida kenenkä kanssa lystää mutta ei samaan huusholliin niputa koko seurakuntaa niin ettei tule kolhoosia. Jouduin lapsena tällaisissa kolhooseissa asumaan pienessä luukussa eikä se ollut mukavaa vaan erittäin kiusallista. Traumat siitä jäi niin että nautin kun saan olla yksin niin ettei ole koko ajan joku perseen takan vahtimassa. Nahkaremmistä sai paljaalle perseelle kun ei hyväksynyt ja alkoi vituttamaan se vieras äijä nurkissa hiippailemassa mutta äidin vuoksi piti se hyväksyä. Ymmärrätkö lapsia ollenkaan ettei se ole ihan helppoa sopeutua mihinkä tahansa vanhemman uuteen kumppaniin joka tulee kaikkitietävänä taloon kuin kuningas.
Sosiaaliset taidot ja ymmärrystä pitäisi olla mahdottomasti jos menee johonkin eroperheeseen ja koittaa siellä päteä. Älykkyys ei ole pahitteeksi mutta harvoilla ihmisillä on jotenka suurin osa ei voi muuta kuin valittaa tai paeta jos menee toisten perheisiin huseeraamaan muka omia lakejaan toitottaen. Et voi mitenkään voittaa ja luovuta hyvissäajoin ennen kuin olet pakotettu siihen.
Ero saattoi olla hyvä idea, varsinkin jos molemmat ovat tasapainottomia ja väkivaltaisia, mutta lapsien pompottelu joka viikko ei ole. Jotkut lapset eivät pidä viikko-viikko systeemistä.
Miettikää tuo asumisjärjestely uudestaan. Oletteko edes kysyneet lapsilta mistä heidän käytöksensä johtuu, ja mitä he haluaisivat, voihan se olla myös heijastumaa siihen ettei lapsista ole välitetty vaan keskitytty riitelemään kun he olisivat pienempänä tarvinneet vastuullista aikuista.
Miksi ei ole mahdollista? Joko niin että lapset asuvat pääsääntöisesti isällään ja äidistä tulee etä-äiti tai toisinpäin.
Koska lapset ovat nähneet lapsuutensa vanhempien väkivaltaista käytöstä, veitsien kanssa heilumista, huutamista, tappalua ja pelänneet jomman kumman tai molempien vanhempien kuolevan itsemurhan tai toisen vanhemman toimesta, kenties pelänneet omankin henkensä puolesta, niin onhan se selvää, etteivät lapset voi tasapainoisia olla. Erottu on ja hyvä ilmeisesti näin, mutta tuo kysymys kuulostaa äärettömän ihmeelliseltä. Ihan niin kuin tappeleminen ja muut mainitsemasi seikat olisivat jokin pakko, mistä vanhemmat eivät voi luopua ja mitä ei voi millään hallita. Ei se niin ole. On täysin mahdollista hoitaa ongelmansa ja erimielisyytensä myös ilman puukkoja ja lasten järkyttämistä.
Lapset ilmiselvästi oireilevat jatkuvaa muuttamista. Joillekin lapsille viikko-viikko-systeemi voi sopia, mutta kaikille ei ja teidän lapset kuuluvat varmasti tuohon ryhmään, joille se ei sovi. Parempi olisi siis lasten asua jommalla kummalla ja tapailla toista vain esimerkiksi pidennettyjen viikonloppujen aikana esimerkiksi joka toinen viikko. Paitsi että kun olet ensin kuvaillut tuota vanhempien väkivaltaisuutta, niin en ole yhtään vakuuttunut, että lapsilla on hyvä olla kummankaan vanhemman luona. Oletko sinä se, joka yleensä juoksi veitsi kädessä toisen perässä? Kenties lapsia pelottaa tulla luoksesi ja menee aina pari päivää aikaa alkaa uskoa, että EHKÄ sinä et tällä kertaa tartu veitseen ja tapa ketään.
vaikka tämäkin keskustelu meni taas ihan väärille urille ja pois siitä pääpointista.
Kyllä näitä oman elämänsä pyhimyksiä aina löytyy.
Aöoitus on täys provo. Se on näitä huudatusjuttuja vaan. Miehen lapset sitä ja tätä... minä ja mun lapset taas aah niin ihania....
No jos niin haluat ajatella. Ihan kyllä aisasta kysyin. Harmi, että nämä oiekat tapaukset hukkuu täällä näihin provoihin ja sitten eksytään aina vaan mustamaalaamaan ja syyttelemään tapausta edes tuntien. :D on se hienoa astua huomata suomalaisten aikuisten sielun elämää. melkein hävettää.
ja ihan tiedoksi. Minulla ei ole lapsia. Koska en ala ihan hepposin perustein niitä tähän maailmaan tuomaan.
Oliko pakko rikkoa se perhe, ja ny tlapet kräsii.
"No kerroppas minulle mikä sit on lasten parasta jos ydin perheessä puolisot haukkuu toisiaan, huutaa ja tappelee päivittäin. Juostaan toisen perässä veitsen kanssa, uhataan itsemurhilla ja perheen hylkäämisellä..."
No sitä kannattaisi enemminkin miettiä, mikä on tähän tilanteeseen asiat vienyt, kuin etisiä uutta suhdetta, sillä eivät vaikeudet lopu vaihtamalla.
Kuten kirjoittelit lasten alkupäivistä,. kun tulevat käymään, sehän johtuu yksinomaan lasten pahasta mielestä.
Ihan sama kuin tidän entisen elän tilanne, haukuitte ja huusitte, uskon aika monesti täysin aiheet. vain oma elämänne oli kriisitilassa, syytitte toista. Kun olisi pitänyt etsiä syytä ja muuttaa omaa tapaansa toimia puolisonsa kanssa. Pyrki parantamaan eikä pahentamaan.
Nyt sitten se paha olo on siirretty lapsille ja vielä ihmetellään miksi, mitä kivaa lapsilla on tästä uuspehe systeemistä ei yhtään mitään, vieras ukko tai akka nyt vanhempien luona vielä lisäsä heitä määräilemässä ja äksyilemässä. Vaadittaisiin milloin käsillä kävelyä, milloin näkymättömänä oloa, sitä se erolasten elämä on, kukaan ei todella välitä, kun aikuiset leikkii omia leikkejään.
Kyllä ne lapset siitä kasvat, mutta on eri asia miten jaksavat oman elämänsä aloitta.
Luullaan että lapsille tulee onni ja autuus uusperheessä jossa vain aikuisilla on kivaa mutta eihän ne lapset ole rakastuneita siihen uuteen ämmään tai äijään jotka ovat yleensä pahoja kateellisuudessaan siis ja piilo pahoja kun sen "rakastetun" kumppanin silmät välttävät.
Nähnyt ja olen kokenut tämän kuinka rakastuneet uusio kumppanit eivät edes näe lapsen tuskaa ja lapsi jätetään niin kuin heitteille että pärjää. Vain aikuisten oma onni ja tarpeet ovat etusijalla, lapset tulevat siinä sivussa ja ovat usein riesa varsinkin sille joka ei ole niitä siittänyt tai synnyttänyt.
Tää on kyllä ihmetyksen aihe uusiokumppaneille kun lapset eivät olekkaan kuin herran terttuja ja ihaile sitä uusvanhempaansa kun se äidin ja isän suhde oli niin kamala niin pitäisi ihailla sitä uutta ämmää tai äijää joka tulee niin kuin pelastaisi koko maailman. Tää on kauhea pettymys näköjään uusiokumppaneille jotka luulevat olevansa pelastavia enkeleitä kun tulevat toisten huusholleihin. Lapsethan eivät ole rakastuneita ja katselevat ihan eri vinkkelistä sitä tunteutujaa joka yrittää päästä heidän suosioonsa tai ei yritä vaan tunkeutuu luvatta siis.
Kyllä näyttää loppuvan.
ENkä lähde täällä repimään auki kahden ihmisen entistä suhdetta. mutta tiedän, että se ei olisi loppunut hyvin.
Pahaa oloa ei ole siirretty kenellekään. Mutta tähän viestikertjuun ei tarvitse enää vastata. Tämän voi unohtaa. On löytynyt toinen kanava jota kautta tähänkin tilanteeseen saadaan kypsiöä ja fiksuja vastauksia itse asiasta eikä asian ohi.
Kiitos kaikille kuitenkin :)
Et voi olettaa, että kaikki ovat samaa mieltä kanssasi. Luuletko että perhetyöntekijät, perheterapeutit, lastenpsykiatrinenosasto, sosiaalitoimi ym tahot jotka käsittelevät tällaisia asioita mielistelevät teitä, vain siksi ettette pysty menemään itseenne ja loukkaannutte. Kyllä hekin sanovat suoraan, jos näkevät hommissanne ongelmaa.
Sinulle on annettu kypsiä ja fiksuja vastauksia. Ongelma on vain siinä, että sinä et halua ottaa niitä vastaa, vaan etsit lähinnä varmistelua omille mielipiteillesi.
Älä ammttitaidottomana mene kenenkään ongelmia selvittelemään vaan jätä ne sellaisten ihmisten käsiin joilla on ammattitaito. Pienenä vihjeenä kerron että ne ongelma tapaukset hakevat mielellään tyhmiä ulkopuolisia tuekseen ja sekaantumaan asioihin jotta saadaan oikein suuri soppa synnytettyä. Olet näiden tyhmä uhri jota käytetään hyväksi. Avaa ne silmäsi ja katselele vähän tarkempaa.
Tyhmnä ihmisenä luulet meneväsi apuun kun he haluavat teatteri esitykseensä vähän ulkopuolista apua. Minähän menin samaan lankaan nuorena ja kuvittelin olevani jokin pelastaja. Jos olisit kypsä ja fiksu ihminen tietäisit itse vastaukset ilman niitä kyselemättä muilta mutta olet hukassa kuin punahilkka susien kanssa.
anteeksi mitä? eli min pigäisi teidän ohjeiden mukaan ottaa vastuu kahden ennen mun kuvioob astumista eronneen ihmisen riidat ja ero. heidän päätökset lasyen hoidosta ja kasvatuksesta sekä asumisesta??
he ovat äiti ja isä. en minä. he tekevät nuo päätökset. en minä.
siksi kydelen neuvoja jos pystyisin itse jollain tavalla lapsien vierailuja helpottamaan..
nyt oikeesti järki käteen.
ai nyt viis vee lapset on näyttelijälahjakkuuksia. ok. ootte sekoåäitä
Niin ja sulle on annettu neuvoja. Jos vanhemmat eivät osaa järkevästi ajatella mikä on lapsille parhaaksi, niin ei siinä sun nettikyselyt mitään auta.
Voisitte ihan ensimmäiseksi kysellä niiltä lapsilta mikä niitä vaivaa. Aloita vaikka siitä. Jos haluat olla miehen kanssa, jolla on lapsi niin et voi pistää päätäsi pensaaseen ja leikkiä ettei asia sua koske. Varsinkin jos vanhemmat on vastuuttomia ja eivät hallitse elämäänsä.
voi itkujaelämä. kyllä on puhuttu asiasta koko poppoo.
että ei siitä huolta.
ja totta hitossa koskee mutta päätäntävalta ei ole minulla.
haha. gee. tääl ei oo koskaan hyvä. joko muka sekaannutaan liikaa tai sit liian vähän. ei muka välitetä lapsista tai sit sekaannutaan asioihin joihin ei pitäis.
on tää kyllä yks turh paikka.
No, jos sua ei kiinnosta vastaukset, niin miksi oot täällä.
Voi näitä teinien hömppähömppä juttuja... Huomaa että kesälomall aon tylksää, kun tämmöisiä aloituksia kirjoitetellaan aikusiten palstoilla... ja nauraa partaansa kun osa ihmisistä menee lankaan... Kyllä naurattaa... ja säälittää.
Voin kokemuksesta sano että nämä ovat totisinta totta valitettavasti ja olen pahempaakin kärsinyt uusperheen lapsena. Ei ole ihme että aikuinen valittaa mutta lapsi ei saa valittaa mistään mitään vaan pitää sopeutua kaikkiin aikuistein leikkeihin.
Ei aikuisella ole mitään hätää vaan pääsee pois mutta lapsi ei pääse pois ihan helposti. Jos ovat keinot vähissä niin häipyy vähin äänin mutta yleensä ne lapset häädetään ennemmin kuin itse häipyisi. Lapsissahan on se kaikki vika kun ulkopuolinen tunkeutuu toisten perheisiin niin voi kamalaa kuinka kamalia lapset oikein ovatkaan. No ei ole kokemusta kun ei ole mistään lapsiperheistä miestä tarvinnut hankkia vaan on löytynyt niitä muualtakin. Ihmettelen kuinka epätoivoinen ja rehveli on ihminen joka ei kumppania saa muualalta kuin menemällä jonkun perhekuvioihin ja esittämällä jotain pelastaja jeesusta.
ei ole uimapukua. enkä osaa uidakaan.
Eikö nämä lapset voisi asua äidillään ja käydä isällään vaikka joka toinen viiknloppu.
Jospa sitten rauhoittuisivat, ehkä he eivät tykkää viikko ja viikko järjestelystä.
kokeiltu on. mutta lapsilla halu sit koko ajan isän luo.
Hakemalla haet syitä! Sitä se on kun haluaa kiusata miehen lapsia.
kyllä. juuri siutähän tässä on kysymys. se on minun elämäni perimmäinen tarkoitus. mitään muuta sisäktöä elämälläni ei ole kuin miehen lasten kiusaaminen. se on ainoa syy miksi aamulla jaksan nousta sängystä.
ihan kiusakseni mä niitä hoidan, ruokin ja viihdytän.
on vaan pilalle mennyt mun juonittelut kun jostain ihmeen syystä lapset ikävöivät minuakin..
no ei se mitään. kovempia piippuun. onneksi täällä on ihmisiä jotka ymmärtävät tämän elämänrtarkoitukseni. siitä saan voimaa ja uskoa ja ideoita tähän lasten kiduttamiseen.
hohhoijaa.
Nyt yrität uhriuttaa itseäsi.
Särkynyt perhe on särkynyt ja lapset oireilevat kauan, murrosikäisinä joutuvat helposti huonoihin porukoihin, mikään ei kiinnosta.
Pienet lapset kaipaavat vanhempiaan, ja aina muuttaessaan paikasta toisee äisin ja isän välillä ensimmäinen päivä menee oireiluun, itkua, kiukuttelua, riitelyä, mikään ei ole hyvin.
Ajattelepa itseäsi, jos sinulla on kipua, olet riitaisa, oikeuttelet, kiukuttelet. Lapsilla on aina ikvä sitä toista, kun on toisen luona.
Lapsen ainoa tapa etenkin "oksentaa ulos tuota pahaa oloaan on juuri tuollainen käytös". Mutta lapsi voi kyllä ihan oikeastikin oksentaa eli sairastua pelossaan ja pahassa olossaan.
Olisi niin tärkeää, että se oma äiti ja isä on yksin vastaanottamssa lapsiaan siirytmävaiheessa ja kuuntelemassa heidän kertomuksiaaan, pitämässä sylissä.
Tärkeää ei jatkuva meneminen laikkipuistoihin, ruokaloihin, vaan yhdessäolo rauhallisesti.
Kesälomankin lapsi mieluiten olisi oman äidin tai isän kanssa vaikka kotosalla yhdessä puhuen leikkien ja eilaisten kotitäiden parissa, ei tarvita valtavaa kallista matkailua, jossa lapset istuat auton penkillä monta tuntia apaattisina.
Luonretki oman äidin tai isän kanssa opetellen erilaisia luonnon asiosita, keskustelu ihan arkisista toimista on lapselle paljon enemmään kuin tuo matkustelu. Lapsen opettaminen erilaisiin tehtäviin, rahan käyttöön ja eritoten siihen, että vaikka kavereilla on jokin hieno lelu "ostettu usein korvikkeeksi siitä että ei ole lapsen kanssa", ei ole mahdollinen kaikille, sillä ostaa voi vain jos on rahaa. Ihmisen täytyy oppia että, tulojen mukaan pitää osata elää, eikä velkakierteellä. Kyllä siinä hermot menee jos on matti aina kukkarossa ja laskuja pino odottamassa, yleensä se on ihan omaa ajattelemattomuutta.
Sitten nämä teidän uudet suhteenne, älkää vaatiko lapsianne olemaman pakolla hänen kanssaan, sillä tämä ihminen ei todellakaan ole tullut luoksesi lapsiesi vuoksi, vaan kyllä suhteenne on teidän keskisenne, johon nämä lapset eivät ole kuuluneet, eivätkä tule koskaan kuulumaan.
Laittakaa mieluimmin ruotuun tämä uusi ihminen, että hän ei puutu lasten asioihin, eikä morkkaa heitä, olet yksin vastuussa heistä, heidän ollessaan kodissasi.
Kyllä me ollaan paljolta säästytty. Oikein sydäntä riipasee kun lukee näiden onnettomien uusikoiden vuodatuksia. Siitä menevät missä aita on matalin.
Meillä ei koskaan lapsia pakotettu näkemään isän naikkosia, eikä me laskettu hetiä ikinä meille kotiimmekaan. Emme yksinkertaisesti halunneet olla missään tekemisissä ihmisten kanssa, jotka perheemme rikkoi, ja manipuloi isän lapsiaan vastaan. Eniten siinä mies kärsi.
Olemme kyllä niin onnellisia, omasta puolestamme, että ei ole tosikaan. En uskalla edes ajatella, milläista olisi elämä nyt, jos olisimme päästäneet miehen naikkoset elämäämme, vaikka raikkoivat perheemme. Luulen, että en edes olisi lasten kanssa tekemisissä, niin pelottavalta se ajatus tuntuu nyt.
Onneksi olimme niin fiksuja, että keilsimme kaiken yhteyden pidon meihin, sillä emme halunneet vajota niin alas kuin miehen naikkoset. Olemme sen verran parempaa sukua ja perhettä, että valitsemme tarkoin kuka on seurassamme.
On ihanaa kun lapset ovat onnellisia, eikä ole tarvinnut riidellä eikä pelätä lasten puolesta, vaan heillä on ollut upea ja ihana lapsuus. Oma koti, rakastava äiti, ja ihana suku. oikein esimerkilinen lapsuus.
Vaikka isän he menettivät, niin se on pienempi paha kuin se, että olivat joutuneet haukutuiksi ja huonosti kohdelluiski, ja eroon äidistään, minusta. Se olisi ollut meille kauhea järkytys.
Me emme olisi koskaan hyväksyneet sitä, että joku täysin umpikiero ja täysin vieras ihminen alkaisi sönköttämään meidän perheen asioita tai säätelemään meitä miten meillä ja muualla eletään! Miten joku täysin vieras voi edes ajatella sitä, että alkaa haukkumaan ja säätelemäänt oisten elämää?
Olisimme olleet täysin ihmeissämme. Anoppikin sanoi, että on parempi olla olematta missään tekemisissä semmoisten ihmisten kanssa joilla on pahat mielessä. Anoppi oli täysin oikeassa.
En tajua mistä he ovat saaneet semmoisen kuvan, että voivat tosta noin vaan alkaa leikkimään perhettä vieraiden ihmisten kanssa.
Meillä se ei onnistunut ikinä. Mulla luja luonne, joten mua vastaan on täysin vieraan ihmisen turha alkaa vaatimaan oikeuksia, koska niitä hänellä ei ole. Miten paljon helpommalla me olemmekaan selvinneet, kun emme antaneet siihen lupaa, ja laitoimme rjat, että meille ei tulla eikä lasten lähelle.
Hyvin ovat paikkansa ymmärtäneet ja pysyneet poissa. Heille meillä ei valitettavasti(lue onneksi) paikka oel eikä tule. Ei mahdu, niin on laaja ja iso suku ja tuttavapiiri, että ylimääräisille ihmisille ei tilaa löydy.
Kuten tuossa jo aiemmin joku kirjoittikin että kaikille ei vain sovi viikko-viikko ja olen huomannut että todellakin harvemmalle lapselle se sopii. Meillä se ei todellakaan sopisi koska kun lapset tulevat isältään, niin heidän kanssa saa vääntää ja kääntää asioista vaikka meillä on isän kanssa suht sama kasvatuslinja ja hyvin olemme kaikista asioista pystyneet sopimaan jne. Lapset vain ilmeisesti kokeilevat kun tulevat takaisin kotiin (meillä koti on siis äidin luona ja erikseen on isän koti). Nyt lapset olivat kk minun luona kun oli loma, niin oli todella rauhallista ja kivaa kun ei ollu reissaamista ees taas, mutta tiedän että nyt kun taas tulevat isältään niin saa vääntää.. eikä se johdu siis isästä, hyvä isä lapsilleen on ja samat säännöt meillä on.. Kaippa nuo reppanat vain reagoivat tähän tilanteeseen.. Yritän siis sanoa ettei niissä lapsissa välttämättä mitään "vikaa" ole ja ei tilanteeseen välttämättä ole mtn keinoa tätä parantaa..
Kokeilkaa toista asumismuotoa mikäli se lapsille sopii. Esim joka toinen vkonloppu ja etä vanhemmalla esim lisäksi 1 ilta viikossa, niin että yö ollaan lähivanhemman luona?
Mutta jos tämä ei onnistu niin et voi kuin vain pitää teillä aina samat raat ja säännöt ja ehkä helpottamaan asioita sillä että esim.:
onko kauppareissuja pakko tehdä koko perheen voimin silloin kun lapsilla on vielä angsti päällä?
Voisitko esim vain sinä käydä kaupassa?
Tai ottaa vaikka vaan toisen mukaan ja isä saisi olla vain toisen kanssa?
Milloin jompikumpi lapsista vietti isänsä kanssa aikaa kahdestaan ja sai tältä täyden huomion?
Onko lapsilla oma tila kotonanne? Entä toisessa paikassa?
Saavatko he myös omaa rauhaa?
Toivottavasti saatte asiat rullaamaan mutta kuten tuossa jo kirjotinkin niin meillä on mielestäni ihan hyvin toimiva tapaamisjärjestely ja yhteishuolto pelaa mutta siltikin nuo reagoivat vaikka parhaamme yritämme..