Älä koskaan luota narsistiin.
Narsisti kusee aamumuroihisi
narsistin leikit
18173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Narsisti pettää aina.
Älytöntä läppää.
Lapset lapset..
Älytöntä läppää kyllä.
Toinen älyttömyys sinulta kuin monelta muultakin palstakirjoittajilta on tuo älyttömyyksien vertaileminen lapsiin. Lapset eivät ole mitään vähempiarvoisia otuksia, jotka ovat mitätöitävissä aikuisten älyttömyyksien hinnalla. Kaltoinkohtelijoitakin jatkuvasti vertaillaan lapsiin (törkeä vertauskuva). Tämä taas vain yksi esimerkki siitä, miten ylempiarvoisina jotkut itseään pitävät ilman elämää ja elollisia kunnioittavaa asennetta.
Se on muuten aina ihminen, joka kusee tilaisuuden tullen toisen päälle. Ja kokee siitä mielihyvää - vertauskuvahan osoittaa valtaa.
Kyllä vaan. Voi mitätöidä väittämällä että toinen on lapsi tai nainen tai mies. Mikä tilanteisiin sitten milloinkin parhaiten sopii.
Trollihan on jo vanha väite. Paljon mediaseksikäämpää on väittää ilmiselvää naista mieheksi tai päinvastoin. Sukupuoli-identiteetin mitätöiminen on todella sairaiden hommaa. Niin ja puhumattakaan siitä homottelusta, joka kai sekin on jo väistyvä trendi.
No miten niille aamun muroille kävi? :(
No joo,
vaihdan lapset lapset sanoihin
kurittomat aikuiset kurittomat aikuiset.. :)
Lapsistahan tulee pitkälti sellaisia millaisen kasvuympäristön ja tunnemaailman me aikuiset heille luomme. Koska olemme vastuussa itsellemme, käsitämme vastuumme lapsistammekin.
Siitä tulikin mieleeni että äskettäin tulleessa tiededokumentissa sanottiin uusimpien tutkimusten viittaavan siihen,
että aikuisen persoonallisuuteen
vaikuttaa 1kolmannes geenit ja 2 kolmannesta lapsuuden kokemukset.
Voiko tältä pohjalta ajatella että ihminen kykenee muuttumaan aikuisena, jos haluaa itse muuttua?
Koska emme todellakaan elä geneettisessä vankilassa.
Vallan harhan typeryyttä kuvaat hienosti tuolla toisen päälle kusemisella. Pissapäiden hommaa. Sama pätee varpaille astumiseen. Kyynerpäätaktiikalla etenemiseen. Ym
Pitää kysyä aloittajalta. Minä en tiedä.
No sulla on sentään pokkaa korjata sanomisiasi. Kurittomat aikuiset on aika osuva vertauskuva.
Mutta mutta. Dilemma joka tähän aikuisuuteen-lapsuuteen taas kätkeytyy, niin piilee juuri siinä harhassa, että aikuisen täytyy olla "aikuinen".
Ei muuten pidä. Asiat pitää hoitaa asiallisella tavalla ja aikanaan, samoin pääsääntöisesti ottaa vastuu tekemistämme päätöksistä, valinnoista ja teoista. Osan ajastamme meidän tulisi kuitenkin muuttua lapsiksi ja katsoa asioita lapsen avoimen ja vilpittömin mielen. Heittäytyä siis konkreettisesti lapseksi lapsen maailmassa. Miksi? Se on erittäin terveellistä.
Tuohon aikuisen muuttumiseen pätee juuri se itsehalu muutokseen. Sen edellytyksenä on kuitenkin hyväksyä, että on kesken kehitysprosessissaan. Itse nimitän sitä kasvuiäksi. Muutoksissa muuttumalla lapseksi jälleen kykenemme myös saavuttamaan niitä elementtejä, jotka piiloutuvat (joita salaa häpeämme tai suotta pelkäämme, monet tunnelukot ovat esimerkiksi seurausta tälle) ja muokkaamaan niitä pois fobiaa tai estoja aiheuttavista tekijöistä.
Vapautettuaan tiettyjä elementtejä pystymme taas nauramaan ja iloitsemaan aidosti, kokemaan mielihyvää, vaikuttamalla estoihimme, olemaan innovatiivisia, luovia ja vapautuneita ilman raskasta jännittyneisyyttä ja ahdistuneisuutta (kaikilla kaltoinkohteluun osallisena olleilla on estoja ja jännitteitä, paljon myös havaitsemattomia). Vapauduttuaan tietyistä jännitteistä meillä on vähemmän tarvetta käyttää kaltoinkohtelevia ominaisuuksiamme toisiin ihmisiin (tätäkin teemme kaiken aikaa, jokainen omaa narsistisia piirteitä ja käyttää niitä edes tajuamatta sen vaikutusta joihinkin henkilöihin).
Aloittaja puhui muroihin kusemisesta. Toi nyt on vähän liiankin kuriton tapa toteuttaa mielijohteitaan -> nöyryyttämisen ja vahingollisuuden elementit-> mutta tavallaan siinä piilee se eemelöinnin salaisuus, mitä meidän pitäisi vaikka ei-vahingoittavien-kepposten-muodossa vapauttaa enemmän itsestämme.
Silloin olen samaa mieltä tuosta lapsena elämisestä lapsen maailmassa, jos siellä lapsuudessa on jotain häikkää, joka tarviis huomiota ja korjaamista. Mutta jos ei ole ja kehityskaari on sujunut hyvin, niin miksi pitäisi olla lapsi, lapsen maailmassa? Mitä hyötyä siitä olisi?
Leikin takia. Tietyt asiat laukaisevat mielihyväpurkauksia kehossamme (kuten kaikki tietää muun muassa seksuaalinen nautinto ja nauru ovat tälläisiä). Leikki ja siihen liittyvä aitous ja ilo vapauttavat myös esim endorfiinipurskahduksia.
Me aikuiset usein erehdymme kuvittelemaan, että kaikki on kunnossa, kun kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Jos uskoo, että on leikin tarpeellisuuden ulottomatomissa, silloin todennäköisesti edelleen kieltää jotain. Samoin on asian laita, jos ei nauti leikistä (tämä on erittäin yleistä, vaikka senkin moni kieltää).
Lapsena lapsen maailmassa on ehkä se tärkein näkökulma. Sitä voisi soveltaa myös vanhuksen tai nuoren silmiin, vastakkaisen sukupuolen, vähemmistön edustajan jne silmiin. Mitä se hyödyttäisi? Ehkä se ainakin lisäisi suvaitsevaisuuttamme ja hahmottaisimme kokonaisempina elämään vaikuttavat tekijät ympärillämme.
Aikuisenako ei voi leikkiä - ilman että taantuu lapsen asteelle?
Olen eri mieltä.
Hei mut ne murot on ihan henkisesti hajalla jo. ;-D
Jaa, en tarkoittanut tuota. Harvemmin kai mitään taantumista tapahtuu. Mielestäni leikki nimenomaan on kehittävä - ei estävä - tekijä.
Sun pitää varmaan olla tarkempi ja määritellä se, mitä on leikki.
Niin?
"Osan ajastamme meidän tulisi kuitenkin muuttua lapsiksi ja katsoa asioita lapsen avoimen ja vilpittömin mielen. Heittäytyä siis konkreettisesti lapseksi lapsen maailmassa."
Kyllä tämä mun mielestäni tarkoittaa ihan jotain muuta kuin aikuisen leikkimielisyyttä. Tuli mieleen taantuminen. "Muuttua lapsiksi" ja "heittäytyä lapseksi lapsen maailmassa"...
Jos se lapsuus on ollut kunnossa (toistan itseäni), aikuisen minuudesta osa kuuluu just sille lapselle. Ei siihen "heittäydytä", se on aina.
Silloin kun asiat ovat kondiksessa.
Aikuisten leikeillä on nimikin. Niitä kutsutaan harrastuksiksi.
Mielestäni nyt on tehty kärpäsestä härkänen, ja puututtu narsistiasian kannalta jotenkin epäolennaiseen, turhan vakavasti. Aikuinen - lapsi asetelma on ihan mielenkiintoinen tarkasteltava. Ei kai palstalla ole huumori kielletty. Toisaalta, meillä kullakin on omat kipukohtamme.
Epäolennaiseen narsismin kannalta? Ei toki!
Narsistihan usein vetoaa joko siihen, että se oli HUUMORIA, tai LEIKKIÄ.....jota sen kohde ei ymmärtänyt. Siis silloin, kun muita selityksiä ei keksi.
Niin ja jos ei osaa heittäytyä narsistin määräämällä tavalla lapsen kenkiin, on myöskin "vajaa".
Että tämmöstä taas.
En malta olla jatkamatta aiheesta vielä.. Narsistilla on usein samoja sananparsia kuin muillakin, ja ymmärrän toki, että niille voi tulla allergiseksi, mutta muutkin käyttäytyvät noin. Jokainen tuntee oman huumorinsa, miten se otetaan vastaan, on eri asia.
Enkä nyt tarkkaan tiedä, mitä lapsenapitämisellä tarkoitetaan tässäkohtaa, mutta joskus voisi käyttää musertavampaakin taktiikkaa, tai sitten vain jättää vastaamatta. Minä en tuota kauhean pahana näe. Tulee mieleen eräs keskustelu toisella palstalla, jossa tuota käytti ilmeisen paljon vanhempi ja kokeneempi keskustelija vakavasta aiheesta. Mielestäni oli lähinnä armollista.