Runo suoni tukossa

En halua. Haluan olla kelpo kaveri. Saada naiseni vakuuttuneeksi siitä että olen kiinnostunut ja kaikesta huolimatta suhteellisen tasapainoinen, erotuksella mahdollisten puheet. Vähän kai liian hiljainen toisen seuraan. En tiedä, ei ole olemassa syväanalyysiä toisesta mikä raottaisi toisen sielunmaisemaa ja ajatuksia synnyistä syvistä. Joten en tarkalleen ottaen tiedä miten tehdä vaikutus etten sitä pilaisi. Jotenkin on vaan joskus taivaallista olla hiljaa, ei setarkoita silti mitään, vaikka sitä etten olisi kynnyksen yli päästessä jotain muuta.
Toisinaan olen myös kiltti, mutta huomaan jos sitä käytetään hyväksi. En välttämättä puutu siihen, vaan tarkastelen ja ihmettelen toisinaan. Toisinaan melankolia riepottelee, mites muutenkaan, Suomalaisten kansantauti. Silti se johtuu useinmiten tietyistä seikoista ja tapahtumista, valitsevista tilanteista ja seuraamuksista.

.,dsv kirjoitti:

En halua. Haluan olla kelpo kaveri. Saada naiseni vakuuttuneeksi siitä että olen kiinnostunut ja kaikesta huolimatta suhteellisen tasapainoinen, erotuksella mahdollisten puheet. Vähän kai liian hiljainen toisen seuraan. En tiedä, ei ole olemassa syväanalyysiä toisesta mikä raottaisi toisen sielunmaisemaa ja ajatuksia synnyistä syvistä. Joten en tarkalleen ottaen tiedä miten tehdä vaikutus etten sitä pilaisi. Jotenkin on vaan joskus taivaallista olla hiljaa, ei setarkoita silti mitään, vaikka sitä etten olisi kynnyksen yli päästessä jotain muuta.
Toisinaan olen myös kiltti, mutta huomaan jos sitä käytetään hyväksi. En välttämättä puutu siihen, vaan tarkastelen ja ihmettelen toisinaan. Toisinaan melankolia riepottelee, mites muutenkaan, Suomalaisten kansantauti. Silti se johtuu useinmiten tietyistä seikoista ja tapahtumista, valitsevista tilanteista ja seuraamuksista.

Sä kirjoitat ja pohdit tosi kivasti.
Mäkin oon sellainen, että saatan olla aika hiljainen tietyssä seurassa, mutta sitten läheisen ihmisen kanssa kahdestaan juttelen tosi paljon. Ja kun jossain toisessa seurassa oon tosi hillitty, niin läheisen ihmisen kanssa taas hassuttelun tarve on aika merkittävä ja haluan ilostuttaa toistakin.
Mun mielestä se on aika tärkeä asia juuri, että osaa olla hiljaa yhdessä. Siis jotenkin se, että pääsee toisen kanssa sille samalle aaltopituudelle ja tunnelmaan ja voi olla vaan. Se tuntuu sellaiselta pakottamattomalta ja että on hetkessä läsnä ja kuuntelee sitä. Sellaisen ihmisen kanssa on hyvä olla, jonka kanssa voi olla hiljaa ja tuntea sen hetken yhdessä.
Jotenkin se hiljaa oleminen tuntuu juuri alussa aika luontevalta, koska se rauhoittaa ja saa tuntea sitä tunnelmaa ja olla vaan. Mä tykkään ihmisistä, jotka osaa sen ja sitten toki uusia puolia avautuu jos on läheisempi.

Mä tunnen kilttejä ihmisiä ja se on tosi kaunis ominaisuus ihmisessä. Kiltille ihmiselle tekee mieli aina tehdä asioita pyytämättä paljon enkä itse tykkää ihan kauheasti pyytää, kun toinen on niin kiltti että se kuitenkin tekee, mutta se on sellainen lämmin tunne, että tietää sen olevan kiltti vaikkei mitään pyytäisikään siltä. Ja tuottaa tosi paljon iloa tehdä juuri sellaisen ihmisen puolesta asioita.

Luulen, että sussa on ihan kaikki olemassa mitä tarvii ja oot varmaan syvää vaikutusta tehnyt jo eikä se mee pilalle. Mulle se hiljaisuus ja läsnäolo on aluksi tosi tärkeää. Siis juuri se, että tilanne saa mennä pakottamatta ja se ottaa sen oman aikansa, mitä se tarvitsee. Sellainen rauhallisuus ja se, että kaikki menee aina sitä vauhtia, mikä on tilanteessa sopiva eikä etukäteen suunniteltu. Se vaikuttaa paljon, jos ihminen osaa nähdä sen tilanteen ja antaa sille aikaa ja nähdä, että hitaasti tutustutaan. Se on tosi hieno piirre, jos pystyy tuntemaan sen hyvän tahdin.

Maaliviiva kirjoitti:

Sä kirjoitat ja pohdit tosi kivasti.
Mäkin oon sellainen, että saatan olla aika hiljainen tietyssä seurassa, mutta sitten läheisen ihmisen kanssa kahdestaan juttelen tosi paljon. Ja kun jossain toisessa seurassa oon tosi hillitty, niin läheisen ihmisen kanssa taas hassuttelun tarve on aika merkittävä ja haluan ilostuttaa toistakin.
Mun mielestä se on aika tärkeä asia juuri, että osaa olla hiljaa yhdessä. Siis jotenkin se, että pääsee toisen kanssa sille samalle aaltopituudelle ja tunnelmaan ja voi olla vaan. Se tuntuu sellaiselta pakottamattomalta ja että on hetkessä läsnä ja kuuntelee sitä. Sellaisen ihmisen kanssa on hyvä olla, jonka kanssa voi olla hiljaa ja tuntea sen hetken yhdessä.
Jotenkin se hiljaa oleminen tuntuu juuri alussa aika luontevalta, koska se rauhoittaa ja saa tuntea sitä tunnelmaa ja olla vaan. Mä tykkään ihmisistä, jotka osaa sen ja sitten toki uusia puolia avautuu jos on läheisempi.

Mä tunnen kilttejä ihmisiä ja se on tosi kaunis ominaisuus ihmisessä. Kiltille ihmiselle tekee mieli aina tehdä asioita pyytämättä paljon enkä itse tykkää ihan kauheasti pyytää, kun toinen on niin kiltti että se kuitenkin tekee, mutta se on sellainen lämmin tunne, että tietää sen olevan kiltti vaikkei mitään pyytäisikään siltä. Ja tuottaa tosi paljon iloa tehdä juuri sellaisen ihmisen puolesta asioita.

Luulen, että sussa on ihan kaikki olemassa mitä tarvii ja oot varmaan syvää vaikutusta tehnyt jo eikä se mee pilalle. Mulle se hiljaisuus ja läsnäolo on aluksi tosi tärkeää. Siis juuri se, että tilanne saa mennä pakottamatta ja se ottaa sen oman aikansa, mitä se tarvitsee. Sellainen rauhallisuus ja se, että kaikki menee aina sitä vauhtia, mikä on tilanteessa sopiva eikä etukäteen suunniteltu. Se vaikuttaa paljon, jos ihminen osaa nähdä sen tilanteen ja antaa sille aikaa ja nähdä, että hitaasti tutustutaan. Se on tosi hieno piirre, jos pystyy tuntemaan sen hyvän tahdin.

Teidän molempien kirjoittajien (sekä ap että sinä vastaaja) ajatuksissa ja kuvauksissa juuri tuosta hiljaisuudesta, rauhallisuudesta, läsnäolosta, tunnelman tuntemisesta ja kiltteydestä, on juuri kuin kuvausta minusta ja hänestä kun kohtaamme. Meillä on niin paljon tunnetta ja hyvä on olla lähellä, että ei siihen tarvita koko aikaa sanoja eikä se hiljaisuus ahdista ollenkaan. Juuri siksi hän tuntuu niin sopivalta, koska hänen kanssaan on hyvä olla hiljaakin ja keskittyä tunnelmaan ja olemaan läsnä. Ei tule ahdistavaa tunnetta eikä tarvetta täyttää hiljaisia hetkiä "väkisin" juttelulla.

rakastava nainen kirjoitti:

Teidän molempien kirjoittajien (sekä ap että sinä vastaaja) ajatuksissa ja kuvauksissa juuri tuosta hiljaisuudesta, rauhallisuudesta, läsnäolosta, tunnelman tuntemisesta ja kiltteydestä, on juuri kuin kuvausta minusta ja hänestä kun kohtaamme. Meillä on niin paljon tunnetta ja hyvä on olla lähellä, että ei siihen tarvita koko aikaa sanoja eikä se hiljaisuus ahdista ollenkaan. Juuri siksi hän tuntuu niin sopivalta, koska hänen kanssaan on hyvä olla hiljaakin ja keskittyä tunnelmaan ja olemaan läsnä. Ei tule ahdistavaa tunnetta eikä tarvetta täyttää hiljaisia hetkiä "väkisin" juttelulla.

Lisäisin vielä, että osaamme kyllä hänen kanssaan olla puheliaitakin ja muillekin voimme olla todella puheliaita, mutta suuret tunteet tuovat tuon rauhallisuuden ja hiljaisuuden ja tietyn myönteisen jännitteen välillemme.

oi kiitos. Yritetään :DDDDDDDDD

Hyvä ettei tunneta.

?