Onko oikeuden tuomiot olleet kohdallanne perusteltuja? Mikä kansalainen voi maallikkona odottaa tuomiolta?
Omasta mielestäni se pitää olla luonnollisesti perusteltu ns. yleisen logiikan mukaan ja siitä tulee löytä koska-lauseita sekä ns. tosiseikkoja, joita ei voi kiistää, esim. kirjallisia todisteita. Jos ne lisäksi sitten kumotaan, tulee kumoaminen tapahtua samalla asiantuntijuustasolla, millä ne on luotu.
Lisäksi tuomarin tulee pohtia tuomiota juridisesti ja tässä yhteydessä varmaan ilmoittaa, mihin lain kohtaan tai kohtiin hän pohdiskelunsa perustaa.
Kaiken lisäksi vielä luonnollisesti perustelujen tulee pohjautua kyseisen tapauksen alakohtaiseen asiantuntijuuteen. Miten voisi muuten tuomita oikein? Esim. lääketieteeliset totuudet tai esim. rakennusalan asiantuntijatietouden faktat jne. Näissähän ei usein ole yhtä totuutta. Yhteinen suunta kylläkin yleensä eli tuomarin on nähtävä metsä puilta.
Oma käräjätuomarimme oli laamanni ja tuomio oli em. loistavasti toteutettu. Hovin viskaalin teksti taas oli epäsuomea (suurinpiirtein) ja pelkkiä toteamuksia vailla perusteluja.
Tuomioiden perusteluista ylipäätään kirjoitetaan tuomaripiireissä paljonkin, mutta totuus on oman kokemukseni mukaan päinvastainen. Hirmuvalta tai diktatuuri kuvaa mielestäni hyvin näitä tuomioita. Miten Suomessa voi olla tällainen oikeuslaitos? Miten asiaan ei pikaisesti kukaan puutu?
Ote tietoiskusta korkeimman oikeuden sivuilta (Mikko Tulokas):
"Olennaista tuomion rakentamisen ja perustelujen kannalta on asian oikeudellinen luonnehdinta ja yleensäkin oikeudellinen näkökulma. Vasta se luo sellaista järjestystä asiaan, että johdonmukainen perustelu on mahdollinen. Sama ajatus on lausuttu julki 41. tuomarinohjeessa: "Kaikissa asioissa pitää tuomarin ensin tietää, mikä nimi asialle on annettava..." Nykyajalle tyypillinen juttujen paisuminen ja tuomioiden sekavuus kertovat osaltaan siitä, että oikeudellinen näkökulma on jäänyt tosiasiapuolen varjoon.
Usein esitetään, että perustelut tulee kirjoittaa siten, että asianosaiset ymmärtävät, mitä on tuomittu ja mistä syystä. Näkemykseen on helppo yhtyä. Samanaikaisesti perustelujen tulisi kuitenkin olla moitteettomia oikeudellisen järjestelmän ja käsitteistön kannalta ja myös lakimiesten ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä. Nämä kaksi näkökulmaa tulee voida perusteluissa yhdistää.
Tuomioiden perustelujen tulee olla todellisia eikä vain näennäisiä. Jutusta toiseen samanlaisena toistuva yleisluontoinen perustelulitania tuskin täyttää perustellun ratkaisun vaatimusta."
Omasta mielestäni se pitää olla luonnollisesti perusteltu ns. yleisen logiikan mukaan ja siitä tulee löytä koska-lauseita sekä ns. tosiseikkoja, joita ei voi kiistää, esim. kirjallisia todisteita. Jos ne lisäksi sitten kumotaan, tulee kumoaminen tapahtua samalla asiantuntijuustasolla, millä ne on luotu.
Lisäksi tuomarin tulee pohtia tuomiota juridisesti ja tässä yhteydessä varmaan ilmoittaa, mihin lain kohtaan tai kohtiin hän pohdiskelunsa perustaa.
Kaiken lisäksi vielä luonnollisesti perustelujen tulee pohjautua kyseisen tapauksen alakohtaiseen asiantuntijuuteen. Miten voisi muuten tuomita oikein? Esim. lääketieteeliset totuudet tai esim. rakennusalan asiantuntijatietouden faktat jne. Näissähän ei usein ole yhtä totuutta. Yhteinen suunta kylläkin yleensä eli tuomarin on nähtävä metsä puilta.
Oma käräjätuomarimme oli laamanni ja tuomio oli em. loistavasti toteutettu. Hovin viskaalin teksti taas oli epäsuomea (suurinpiirtein) ja pelkkiä toteamuksia vailla perusteluja.
Tuomioiden perusteluista ylipäätään kirjoitetaan tuomaripiireissä paljonkin, mutta totuus on oman kokemukseni mukaan päinvastainen. Hirmuvalta tai diktatuuri kuvaa mielestäni hyvin näitä tuomioita. Miten Suomessa voi olla tällainen oikeuslaitos? Miten asiaan ei pikaisesti kukaan puutu?
Ote tietoiskusta korkeimman oikeuden sivuilta (Mikko Tulokas):
"Olennaista tuomion rakentamisen ja perustelujen kannalta on asian oikeudellinen luonnehdinta ja yleensäkin oikeudellinen näkökulma. Vasta se luo sellaista järjestystä asiaan, että johdonmukainen perustelu on mahdollinen. Sama ajatus on lausuttu julki 41. tuomarinohjeessa: "Kaikissa asioissa pitää tuomarin ensin tietää, mikä nimi asialle on annettava..." Nykyajalle tyypillinen juttujen paisuminen ja tuomioiden sekavuus kertovat osaltaan siitä, että oikeudellinen näkökulma on jäänyt tosiasiapuolen varjoon.
Usein esitetään, että perustelut tulee kirjoittaa siten, että asianosaiset ymmärtävät, mitä on tuomittu ja mistä syystä. Näkemykseen on helppo yhtyä. Samanaikaisesti perustelujen tulisi kuitenkin olla moitteettomia oikeudellisen järjestelmän ja käsitteistön kannalta ja myös lakimiesten ymmärrettävissä ja hyväksyttävissä. Nämä kaksi näkökulmaa tulee voida perusteluissa yhdistää.
Tuomioiden perustelujen tulee olla todellisia eikä vain näennäisiä. Jutusta toiseen samanlaisena toistuva yleisluontoinen perustelulitania tuskin täyttää perustellun ratkaisun vaatimusta."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomessa tuomitaan myös ihmisoikeussopimusta rikkoen ilman perusteluja. Tuomari voi myös sumeilematta kirjoittaa lauselman, jossa perustelut ovat täyttä fantasiaa ja puppua, lauselma on niin huonosti kirjoitettu, että se toisi äidinkielestä ehdot, ja kaiken huippuna lauselma on pullollaan asiavirheitä mm. lainkohtia koskien. Eikö tällainen oikeustieteen tohtori ole rikollinen?
Tällaisten roistojen kuuluu menettää virkansa saamatta sitä koskaan takaisin, menettää kunniansa ja korvata kaikki vahinko.
Mutta minkäs teet? Tämä rosvokopla on valtiovallan erityissuojelussa.
Korkeimman oikeuden sivustolta voi havaita, että sieltä löytyy kyllä halua perustelujen vaatimiseen ja niiden laatua pidetään tärkeänä. Samalla siellä kirjoitetaan oikeuslaitoksen "ahdingosta" ja miljoonien eurojen kuluvähennyksistä. Eli tiedossa ei voi olla tätä parempaa laatua meille kansalaisille. Samalla kansainvälistyminen tuo varmaan lisää rikollisuutta eli summa summarum, alaspäin ollaan menossa. Oikeutta on syytä ensisijaisesti ja mahdollisimman pitkälle välttää, koska sitä ei todennäköisesti saa edes ääritapauksissa. Niissäkin tulkinta voi tulla lähes lottokoneesta.
Yleensä, kun koemme, että jossain on ongelma, haluamme sen ratkaista. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että kukaan ei ole kiinnostunut tämän asian ratkaisemisesta. Millään tasolla.
Mielestäni asia on perustavaa laatua oleva ihmisoikeuskysymys eikä näin voi jatkua. Eduskunta ym. käyttävät aikaansa johonkin, "saavatko homot mennä keskenään naimisiin" ja päiviräsäset puuhastelevat jonninjoutavien täysin toisarvoisten teemojen kanssa. Eikö jonkun tehtävä sielläkin olisi laittaa asiat kokonaisvaltaisuuden kannalta tärkeysjärjestykseen.
Että on käsittämättömän raivostuttavaa pitsinnypläystä.