Minä menen sänkyyn ja nukahdan välittömästi. En tiedä, mistä nämä unenlahjat ovat peräisin.
Miten te unohdatte ongelmat?
että että
49175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Siis voin tehdä noin aamulla, päivällä, illalla...
Sama täällä.Tiedän just mitä tarkoitat. Ei tarvitse olla väsynytkään, mutta pakenee todellisuutta uneen vähän niinkuin pupujussi työntää päänsä pensaaseen tai alkoholiin menevä vetää päänsä täyteen.
Onko tutkittu verensokeriarvo?
Minä en nukahtele vähän väliä. Yöllä, useinmiten.
Muistatko ongelmia nukuttuasi lainkaan?
Jotkuthan ottavat lääkkeitä tässä tilanteessa, mutta minä vain kömmin sänkyyn ja nukahdan. Tämä lienee jotain itsesuggestiota. En minä normaalisti ota tällaisia aikalisiä vaan ainoastaan ongelmatilanteissa ja tottakai muistan, mutta kunhan unohdan ne hetkeksi (nukkumisen ajaksi).
Arvot ovat olleet ok silloin, kun on mitattu.
Emmää saa ain unta,jos joku ketuttaa,niin kovi,ettei verikä kiärrä.
Sit vaan valvon aikani ja koitan miälessäni hyväksyy asian,mitä emmää muuttamaanka pysty.
On tiätty asioi,mil voi jottain tehräkki,sit simmosseen tehrään "korjaus".
On helpompi henkittää,ku hyväksyy asiat,mil ei mittään mahra.
Moi mamma
Ettei verikään kierrä,seon hyvi sanottu ei mullakaa kiertäny pitkään aikaan .
Sitten vaan yks uni autto ja alko posket punottama.
On vaan hiton vaikeeta hyväksyy sellast mitä vääränä pitää ja kumminkin tietää et asia on muuttumaton.
Se kasvattaa rintakarvoi ,eikai sulle mittä semmost käyny?
Huament,
mul oli miäles vaa erilaiset ,arkiset onkelmat.Suruu tarkottanu,en eres sairauksii.
Torellaka meinannu,et yhrel valvomisel surust yli pääsis :(
Läheisen surus olen ollu kyl läsnä.
Yhres vuares alkoi leskel elämä voittamaa,toisel kolmes.Molemmis oli kyse miähen poismenost.Surus ei ol mittään sääntöö,eikä aikaa,koska loppuu.
Sillonki suru vaa muuttaa vaa muatoas...se muuttuu ikäväks.
Me selvittii sillo pelkäl säikähryksel
Aikuisena ei ole ongelmia mitä unohtaa.
Sitä nukahtaa kuin vauva.
Kannattaa kysellä nuoremmilta, jotka vielä eivät ole kasvaneet.
Ehkäpä sitä kuitenkin satunnaisesti nukahtaa huolestuneesti.
Kun tietää mitä on syönyt, ja mistä ne omat ilma-vaivat tulevat.
Joskus huomaa heränneensä silmät levällään, uskaltaako aukaista muuta.
H.
.
Sullahan on unilääkkeenä kalja,kyllä sillon nukkuu ku porsas.
"tuttu juttu"
En minä koskaan juuriani unohda.
Varsinkin Jouluisin ovat aina mielessä.
Hyvä ateria, mieleisemmät unet.
Olut on nestemäistä leipää. (Tohtori A.Heikkilä)
H.
Omat lahjansa kenelläkin. Äidilläni oli juuri tuollaiset unenlahjat. Jos heittäytyi Itseni pitää varoa kaikkea mahdollista mieltä aktivoivaa iltaisella ennen nukahtamista ja sitenkin saattaa valvottaa pikkutunneille ja aamulla ei sitte saa itseään hereille. Jos on huolia niin niin ensimmäinen oireilu on unettomuus.
Ongelmia ei ole unohdettu ennenkuin olen ne ratkaissut joten kuten.
Ensin kuitenkin itkeä tuherran ja painun yksinäisyyteeni.
Talon takan on suuri vuori, sinne kiipeän ja hengitän syvään.
Osaan myös kiroilla ihan omilla kirosanoilla, sanoilla joita muut ei edes tajua kirosanoiksi, ne helpottavat.
Uni ei tue jos huolet huolettaa, parempi kun rupeaa vaikka tekemään sata tilkkua uuteen tilkkutyöhön, yleensä aamulla sitten hyvin nukuttaa.
Puhdas omatunto takaa hyvän unen!
Tuo on yksi typerimmistä sananlaskuista, jonka tiedän.
Se ei ole sananlasku vaan täyttä totta.
Ilmentymä ymmärtämättömyydestä, toisen ihmisen ymmärtämättömyydestä.
Minä puolestani ajattelen, mitä älykkäämpi ihminen, sen useammin uneton.
Mitäpä hyötyä on älykkyydestä jos et saa nukutuksi :)
Kyllä se puhdas omatunto on paras päänalunen, vieläkin.
Kellään maailmassa ei ole puhdasta omaatuntoa, puhdas tyynyliina riittää.
Niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan.
(Kaptah)
Jos edes yrittää elää rehellisesti ja muita loukkaamatta, on jo siinä alkuun hyvä päänalunen.
Kellä vaiva, kellä toinen, ihmisyys kiinni siitä, miten toisten vaivoja ymmärtää.
Ihan ku sä kotka olisit karonu kaksonen ,kun luen sun ajatuksias neon melkke yks yhteen mun kans.
Sanotaaviel se et jos touhuu sen järjen ja tieron varassa mitä omaa ja tekee sen puhtain mielin niin ei enempää voi vaatia.
Mato! Olet oikeassa. Se on todellista rakkautta.
Ette ole kaksosia, sinä et jankuta.
Eipä ole unohdettavaa. Kaikki tapahtunut kuuluu normaaliin elämään.
Asiat joihin ei voi vakuttaa eivät häiritse.
Omien vaikutusmahdollisuuksien piirissä oleville tekee sen minkä voi tai katsoo tarpeelliseksi.
Eivät asiat omia kiveksiään puristelemalla parane!
Huimassa nuoruudessani, vielä 80-luvun lopulla, otin jotkut työasiat yöuniani häiritsevinä mutta siihenkin tautiin löytyi lääke peilistä.
Varmaan kaikille tulee elämässä sellaisia asioita eteen.... että pohtii niitä ja kääntelee ja vääntelee... eikä se uni tahdo tulla...mutta kun ne ratkeaa on aika (yrittää) ..unohtaa ne ikävät asiat.
Muistan kun luin joskus jonkun asiantuntijan...olisiko ollut psykologi... neuvon .. jos ei uni tule ja jokin painaa mieltä... nouse ylös ja kirjoita kaikki mikä mieltä kaihertaa paperille... ja revi se sitten pieniksi palasiksi ja heitä roskikseen...ja ala nukkua.
Minä kyllä nukun hyvin....joskus vähän liikaakin.
Jaa että miten unohdan ongelmat? No, dementia hoitaa ne ajallaan...
Eikä miun untani mikään vaivaa.
Ongelmat eivät vie unta, työstäminen väsyttää pikemminkin, lisää unen tarvetta.
Sen sijaan kaikenlainen ennakointi, suunnittelu, kiihdyttää päänsisäistä liikennettä joskus niin paljon, ettei malta nukahtaa.
Tietysti viime aikoina ei ole mitään isompaa tapahtunutkaan - tiedä sitten, miten kävisi jos tulisi sairautta tai muita menetyksiä.
Kivut pitävät hereillä,lonkkaa kolottaa,selkää särkee,ei tiedä mikä asento olisi hyvä.
Ja vielä tuo huimaus,pää kun on tietyssä asennossa,johan alkaa huone pyöriä kuin maailmanpyörässä.
JOs saisinkin joskus nukuttua edes pari-kolme tuntia yhteenmenoon,olisin onnellinen.Niin ja tietty,tulee murehdittua toisten ongelmia joista on siinä sivussa tullut osittain omia,tahtomattaan.
En pysty unohtamaan ongelmiani ennen kuin ongelmat ovat ratkaistu.
Eihän ongelmat nukkumalla poistu, ne vain siirtyy. Jos taas puhut että sun on helppo nukahtaa se onkin toinen juttu. Mulla voi nukahtaminen kestää tunteja tai sitten ei.
Kun on ongelma. se pitää pyrkiä ratkaisemaan heti. Ongelmat ovat vain tehty voitettaviksi. Mitä nopeammin selvität tilanteen, sitä huojentuneepi olo on kohta.
Lähde välittömästi hikilenkille, jos et ole löytänyt ratkaisua tilanteeseen. Kun aivosi saavat enemmän happea, tilannekkin kirkastuu. Lenkillä löydät varmasti ainoan oikea ratkaisun pulmiisi.
Älä lannaista itseäsi makoilemalla, itsesäälillä äläkä liikaa murehtimalla.
Ihmisellä voi olla miljoonia valmiita ratkaisuja kuviteltujen pulmien varalle ja siiin ympärillä lekioonittain viisaita sanomassa missä mennään.
Kuitenkin kun se vahinkon siipi sipasee sä oot melkosen yksin omien ajatustes kanssa.
On sitten sun asias alatko panikoimaan vai analysoimaan juttua, etukäteen on vaikeaa sanoa miten kukin käyttäytyy.
Sitä vaan kuvittelee olevansa valmis ja sit hämmästyy itekkin omia touhujaan kun hässäkkä on ohi ja ajatus taas kulkee.
Ei ole olemassa ongelmia! On vain haasteita.
Niinkö? Moni sortuu elämän ongelmiin, kamelinkin selkäranka katkeaa, jos sitä liikaa painostetaan.
Höpö höpö
Asennekysymys. Ins Allah!
On eri tason haasteita. Ihminen käsittelee niitä kykyjensä mukaan ja kohdatessaan ylivoimaisen haasteen toteaa tilanteen ja siirtyy käsittelemään seuraavaa.
Ei muodostu ongelmaa.
Paljon on maailmassa sitten kyvyttömyyttä.
Kukin tietää vain oman kykynsä tai kyvyttömyytensä kohdata omia ongelmiaan, jotka kaikilla ovat erilaisia.
Ylivoimainen haaste? En minä ainakaan ole saanut valikoida haasteitani, ja jokaisesta on ollut selviydyttävä.
Elämä on suuri ongelma, kuka sen läpi pääsee mitenkin.
Voi sinuu rekina
Kuhan jätät taakses tarpeeks monta ratkasematonta juttua niin veikkaan et sulla on niist onkelma.
Kamelille vinkki
aletaan kehittelemään monivalinta elämää,aina aamuisin vaan laittaa ruksin siihen ruutuun jonka haluu selvittää.
Olis helppoo ku heinänteko ja ellei onnistuis niin painais delete nappulaa .ja kaik olis taas kivasti.
Juu, helppoa elämää, varvastanssia ruusun terälehdillä.
Kuin Kokko Mikko joulua sitä odotan.
Mistä niitä nyt enää siunaantuisi?
Maailmanrauhasta ja -köyhyydestä en murehdi.
En voi vaikuttaa omaan geneettiseen terveysongelmaan. Ainoastaan tulla sen kanssa toimeen. Ei sen ongelmointi helpottaisi yhtään.
Talouteni on kunnossa koska en palele talvisin enkä näe nälkää ilman omaa tahtoani.
Läheisteni kanssa on välit kunnossa. Ne jooiden kanssa ei ole, eivät olekaan läheisiäni.
En löytä elämästäni onkelmia! Vain haasteita.
Eipä maailman paljo kyvyttömyys minulle kuulu. Hulluksihan tulisi jos ryhtyisi haalimaan itselleen muiden asioita. Ei mittää järkee, järkee, järkee!
Minä elän perheeni ja läheisteni kanssa omaa elämääni.
Ymmärsin ap. kysymyksenkin olevan suunnattu yksilötasolle ja omassa ensimmäisessä kommentissani sanouduin irti maailman murheista.
Tyytyväisyys ei silti ole välinpitämättömyyttä mutta on syytä asettaa samalle asteikolle haasteet ja omat resurssit.
Miksi korppis puskailet?
Olen kova tyttö siirtämään "haasteita" eteenpäin. Niinkuin Scarlett O'Hara Tuulen viemässä: - En ajattele sitä tänään, ajattelen sitä huomenna... Lisäisin ehkä vielä jatkon: ... tai ylihuomenna. Eläkkeellä ollessa se on ihan mahdollistakin, työelämässähän asiat tietenkin hoidettiin just eikä melkein.
Etukäteen harvoin viitsin kaikki stailata enkä varsinkaan märehdi asioita joille ei sillä hetkellä voi mitään. Tai ainakin yritän ;-/
Jos on ONGELMA, sitä ei unohda ennen kuin se on ratkaistu tai jos sitä ei voi ratkaista, sen kanssa on vain opittava elämään. Aika haavat parantaa.
Toki ongelmine unohtamisesssa auttaa esimerkiksi se jos niitä voi jakaa jonkun kanssa, jos eivät unohdu niin ainakin lievittyvät ja settuvvat aivan uusiin mittasuhteisiin.
En voi kehua omaa tapaa, se on kaikin puolin vastoin sääntöjä, mutta toimii mulle. Vedän nääs lärvit. Ei sais, eihän. Juoda ongelmiin, yksin, ja kaiken lisäksi humala-hakuisesti.
Teen siis kuitenkin niin, puoli pulloa punkkua riittää, kuuntelen musaa ja ikkasen pikkasen.
Aamulla pää on kipeä ja suorastaan vituttaa kun itse on sen aiheuttanut, muistaa taas että pitää vaan pitää itsestään huolta että jaksaa. Muulla ei ole väliä. Ja sitten siirryn tekemään jotain fyysistä hommaa.
Jos on pidempiaikainen ahdistus päällä, häiriköin ystäviä vielä tämän jälkeen. Kun ongelma on päällänsä ei pysty puhumaan.
Mum miälest ei ole maailmas onkelmaa...mikä ei viinan/viinin etc kans vaan kasvais...