Olet liian rikkaasta p..

Miten vähällä tuletkaan toimeen?? :D Vitsin murjaisit, nauran ääneen :D

Päivi kirjoitti:

Miten vähällä tuletkaan toimeen?? :D Vitsin murjaisit, nauran ääneen :D

no ei , siitähän sitä puhutaan mistä puute....:) joku yhteinen harrastus...ei kai rahalla oo nii väliä jos kemiat pelaa? siis jos on jotain yhteistä puhumista ja tekemistä?

Kumpi petti?

eroperhe kirjoitti:

Kumpi petti?

Äiti.

Keskiluokkaa kirjoitti:

Äiti.

Miten suhtauduit asiaan?

ed. kirjoitti:

Miten suhtauduit asiaan?

Ei se mua juurikaan mietitytä, harvoin edes muistan sitä juttua. Se on mun vanhempien välistä. Silloin lapsenahan sitä oli niin hyväuskoinen ettei edes tajunnut asiaa, vaikka ne siitä toisilleen huusi. Äiti vaan väitti että isä syyttelee, mutta kyllä sen näin vanhempana tajuaa, kun muistan nähneeni asioita ja se sai jotain postikortteja, joissa ei ollut nimeä ja outoja vihjailuja, piti kahta kännykkäliittymää, ramppasi tansseissa yms.

Enemmän mua äidin käyttäytyminen nykyään häiritsee, kun se puhuu edelleen pahaa mun isästä että kuinka se on ärsyttävä ja isällä taas ei oo mitään hampaankolossa äitiä kohtaan ja muistelee vain hyvällä jos se joskus jotain sanoo. Tykkäisin jos kaikki puhuisi toisistaan kiltisti. Äiti kumminkin jätti isän, niin voisi yrittää vähän nätimmin käyttäytyä. Isä on päässyt ihan yli ja sillä on kiva naisystävä niin en oo yhtään pahoillaan edes tapahtuneesta. Se on paljon sopivampi sille se sen uusi nainen. Oikeastaan aika paljon nätimpikin ja tekee sille aina hyvää ruokaa ja niillä on samat kiinnostuksen kohteet, niin oon siitä tosi iloinen.

Sitä riitelyä oli ihan kamala kuunnella. Olin ehkä vähän helpottunut jopa kun ne erosi. Jossain vaiheessa olin isän puolesta vähän surullinen ja äidin jatkuva laivalla ramppaaminen vähän ärsytti sen sinkkuaikoina, mutta kaikki on jo pitkään ollut ihan tasaisesti ja hyvin, niin oon iloinen kun ne molemmat on nyt tahoillaan onnellisia. Kun äitikin vaan vielä yrittäisi tulla toimeen niin ei tarvisi miettiä, että voiko niitä kutsua samoihin valmistujaisiin yms. Muuten ihan hyvä että meni miten meni. Isä on siinä mielessä paljon järkevämpi, että se suhtautuu kaikkiin ihmisinä ja ihan rauhallisesti. Kiva olisi, jos äitikin yrittäisi. Se on ainut vähän huono puoli ettei äiti halua tulla toimeen, muuten ihan hyvin kaikki meni. Ja on ne kahdet juhlatkin aina olleet ihan ok, en valita. Parempi se kuin ne niiden jatkuvat riidat.

En mä oikein vieläkään siis osaa mieltää sitä, että äiti petti, kun ei sellaista lapsena tajua eikä usko. Niin vaikka vanhempana tajusi, niin sitä on vähän vaikea sisäistää kunnolla, eikä varmaan tarvitsekaan, koska se on niiden välinen asia.

Keskiluokkaa kirjoitti:

Ei se mua juurikaan mietitytä, harvoin edes muistan sitä juttua. Se on mun vanhempien välistä. Silloin lapsenahan sitä oli niin hyväuskoinen ettei edes tajunnut asiaa, vaikka ne siitä toisilleen huusi. Äiti vaan väitti että isä syyttelee, mutta kyllä sen näin vanhempana tajuaa, kun muistan nähneeni asioita ja se sai jotain postikortteja, joissa ei ollut nimeä ja outoja vihjailuja, piti kahta kännykkäliittymää, ramppasi tansseissa yms.

Enemmän mua äidin käyttäytyminen nykyään häiritsee, kun se puhuu edelleen pahaa mun isästä että kuinka se on ärsyttävä ja isällä taas ei oo mitään hampaankolossa äitiä kohtaan ja muistelee vain hyvällä jos se joskus jotain sanoo. Tykkäisin jos kaikki puhuisi toisistaan kiltisti. Äiti kumminkin jätti isän, niin voisi yrittää vähän nätimmin käyttäytyä. Isä on päässyt ihan yli ja sillä on kiva naisystävä niin en oo yhtään pahoillaan edes tapahtuneesta. Se on paljon sopivampi sille se sen uusi nainen. Oikeastaan aika paljon nätimpikin ja tekee sille aina hyvää ruokaa ja niillä on samat kiinnostuksen kohteet, niin oon siitä tosi iloinen.

Sitä riitelyä oli ihan kamala kuunnella. Olin ehkä vähän helpottunut jopa kun ne erosi. Jossain vaiheessa olin isän puolesta vähän surullinen ja äidin jatkuva laivalla ramppaaminen vähän ärsytti sen sinkkuaikoina, mutta kaikki on jo pitkään ollut ihan tasaisesti ja hyvin, niin oon iloinen kun ne molemmat on nyt tahoillaan onnellisia. Kun äitikin vaan vielä yrittäisi tulla toimeen niin ei tarvisi miettiä, että voiko niitä kutsua samoihin valmistujaisiin yms. Muuten ihan hyvä että meni miten meni. Isä on siinä mielessä paljon järkevämpi, että se suhtautuu kaikkiin ihmisinä ja ihan rauhallisesti. Kiva olisi, jos äitikin yrittäisi. Se on ainut vähän huono puoli ettei äiti halua tulla toimeen, muuten ihan hyvin kaikki meni. Ja on ne kahdet juhlatkin aina olleet ihan ok, en valita. Parempi se kuin ne niiden jatkuvat riidat.

En mä oikein vieläkään siis osaa mieltää sitä, että äiti petti, kun ei sellaista lapsena tajua eikä usko. Niin vaikka vanhempana tajusi, niin sitä on vähän vaikea sisäistää kunnolla, eikä varmaan tarvitsekaan, koska se on niiden välinen asia.

Harvinaisen hieno kirjoitus tällä palstalla, sympatiseeraan valtavasti.
Niinhän se on ettei toisten asioista eikä syistä voi koskaan tietää kunnolla,eikä tarvitsekaan. Pääasia että asiat menevät parempaan. Antaa hevosten murehtia kun niillä on isompi pää.

Kaikkea hyvää elämääsi sinulle tuntematon ihminen.

ed. kirjoitti:

Harvinaisen hieno kirjoitus tällä palstalla, sympatiseeraan valtavasti.
Niinhän se on ettei toisten asioista eikä syistä voi koskaan tietää kunnolla,eikä tarvitsekaan. Pääasia että asiat menevät parempaan. Antaa hevosten murehtia kun niillä on isompi pää.

Kaikkea hyvää elämääsi sinulle tuntematon ihminen.

"Antaa hevosten murehtia kun niillä on isompi pää."

:)

Kiitos, kaikkea hyvää sulle myös.

Keskiluokkaa kirjoitti:

"Antaa hevosten murehtia kun niillä on isompi pää."

:)

Kiitos, kaikkea hyvää sulle myös.

Mihin se hymiö hävisi, no siinä sellainen oli kumminkin, koska tuo lause oli hassu :) No, jokatapauksessa :)

Keskiluokkaa kirjoitti:

Mihin se hymiö hävisi, no siinä sellainen oli kumminkin, koska tuo lause oli hassu :) No, jokatapauksessa :)

Kiitos. Hymiö tuli perille :)