Onko liian kauan odottaa että pääsee puolison lapsesta eroon tämän ollessa "aikuinen"? Luulis että jo muutaman 2-3 vuoden kuluttua tuolla olisi omia kuvioita ja kavereita, siis muutakin kuin pikkusisarusten ja minun hulluksi tekemistä ja jatkuvaa ilkeilyä ja ilkivaltaa. en tiedä montako omaa kesälomaani haluan kuluttaa siihen että kaikkeni antaneena minulle vain valehdellaan suoraa päin näköä ym.. Missä vaiheessa nuoren käytös muuttuu niin että alkaisi edes vähän aikuistua eikä olisi enää 3-vuotiaan uhmaikäisen tasolla? Voin sanoa että kyllä meikä svengaa ja tuulettaa kun tämä taakka on harteillani kannettu!
5 vuotta vielä odotusta..?
hylihyy
6171
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lapsi on joutunut liian varhain liian suurten vaikeiden asioiden eteen, joten tuo hänen käyttäytymisensä johtuu siitä mitä hän on joutunut kokemaan perheensä hajottua.
Lapsella ei ole muuta keinoa tuoda pahaa oloaan esiin ja se voi jatkua jos hänen oikeilla vanhemmillaan ei järkeä lähteä auttamaan lastaan, se tarkoittaa, että lapsi todellakin tarvitsee nyt vanhempiensa kanssa yhdessäoloa, keskustelua hyvin paljon enemmän kuin tasapainoisessa ydinperheessä oleva lapsia.
Lapsi kohtaa niin monessa paikassa eriarvoisuutta, päiväkodissa, koulussa , kaveripiirissä. Toiset puhuvat iäsätä ja äidistä ja tämä voi vain olla hiljaa, kun hänellä on vain puolikkaita. Ja kuten sinäkin olet täysin ymmärtämätön lapsen vaikeuksista.
Nyt jo ajattelet, kuinka heität hänet ulos heti kun mahdollista, mutta etpä tunnu ajattelvan, kuinka tätä lasta piätisi niemnomaan hyväksysä enemmän ja koettaa johdattaa opiskelemaan ja olla tukena. Sillä hän on kovin yksin maailmassa, ajattelet onhen teitä lähellä, eräs joskus sanoi, ett olin sen toisen naisen lapsia, kutan toisen isän lapsi. ei koskaan tasaarvoinen perheenjäsen uusperheessä.
Mää päisin eroon kolme vuotta sitten ja voin sanoo että ELÄMÄ ON IHANAAAAAAAAAAAA... hyvää kannattaa odottaa! No ukolle en sano et oon onnelinen kakaroidensa lähtemisestä, sanon aina et kauhee ikävä on... heh.. no oikeesti ei oo yhtää... toivon ettei tulis tänne ees käymää, niin on traumat jääneet. Exästäkin pääsi samalla eroon kun ei enää soittele lasten perään... on niinihanaa... mies luulee etä kaipaa ja olen surullinen.. mutta ei ei ei.
Nyt on kiva vaan olla, kun omat lapset tulee tänne niin elämä on mannaa.
Sinulla vasta mukava avioliitto on.
kilipää taas vauhdissa
Et pääse eroon puolisosi lapsesta ennen kuin otat avioeron, kuolet tai lapsi kuolee.
Valinta oman lapsen tai puolison välillä on helppo. Sinun puolisosi on jo yhden puolisonsa jättänyt, mutta ei lastaan.
Helposti. Teet heidän olsotaan kurjaa, niin ei varmasti tule. Tietysti salaa heidän isältään, jotta voit sanoa sitten aina että et ole tehnyt mitään,lapset itse ei halua. Muuten mies jättää sutkin jos jäät kiinni. Ja kuka nyt lasten juttuja uskoisi... kyllä se on sinun sana joka on uskottava. Ilkeenä olo on yksinkertaista, senhän miehen lapset ja exäkin osaa todella hyvin.