Terve, ajattelin purkaa tämänhetkistä tilannetta tänne. Eli toissapäivänä sain Mifegyne-raskaudenkeskeytyslääkkeen, koska alusta asti olin uskonut abortin olevan ainut vaihtoehto. Kouluni ovat kesken ja elämäntilanne muutenkin huono ja olen vasta parikymppinen. Kuitenkin kun kätilö antoi käteeni pillerin, en pystynytkään ottamaan sitä vaikka kuinka yritin, purskahdin itkuun. Kuitenkin kun olin rauhoittunut niin otin äkkiä lääkkeen, ja itkin taas heti sen jälkeen.
Se katumus minkä kanssa elin... Jos vain olisin kuunnellut sisintäni enkä olisi ottanut sitä lääkettä.. Itkin pari päivää, minusta ei tulisikaan äitiä. Vaikka abortin suunnittelin ja varasin, niin koko ajan oli semmoinen salainen toive ja ajatus äitinä olemisesta. En vain kuunnellut sitä.
Eilen illalla suihkussa romahdin lattialle itkemään. Rukoilin sydämeni pohjasta että sikiö ei olisi kuollut eikä vaurioitunut, pyysin anteeksi sitä että otin sen ensimmäisen lääkkeen. Rukoilin vain toista mahdollisuutta.
Tänään aamulla oli se toinen käynyi Kätilöopistolla, missä minun olisi pitänyt ottaa se toinen lääke. Vaadin lääkäreitä kuitenkin tutkimaan sikiön sisäisellä ultralla, ja se oli kuin olikin elossa ja kunnossa! Kaikki kohdussa näytti normaalilta. Itkin onnesta, kun näin sen pienen sydämen sykkivän tarmokkaasti. Voi sitä tunnetta... Sittenkin mahdollisesti voisinkin olla äiti.
Lääkäri kertoi ettei Mifegyne aiheuta varmasti sikiölle vammoja tai muuta, että vaurioitumiseen on hyvin pieni mahdollisuus. Mutta keskenmenon riski on 50%. Ajattelin että otan riskin, mielummin keskenmeno kuin abortti. Pääsin kotiin ja sain uuden tarkastusajan. Loppupäivän lepäsin ja suunnittelin tulevaisuutta äitinä. Olin onnellinen.
Kunnes illalla alkoi verenvuoto. Sain keskenmenon. En tiedä mitä ajatella, olen aivan rikki, sieluni pirstaleina. Miten nainen kestää tämän?
Se katumus minkä kanssa elin... Jos vain olisin kuunnellut sisintäni enkä olisi ottanut sitä lääkettä.. Itkin pari päivää, minusta ei tulisikaan äitiä. Vaikka abortin suunnittelin ja varasin, niin koko ajan oli semmoinen salainen toive ja ajatus äitinä olemisesta. En vain kuunnellut sitä.
Eilen illalla suihkussa romahdin lattialle itkemään. Rukoilin sydämeni pohjasta että sikiö ei olisi kuollut eikä vaurioitunut, pyysin anteeksi sitä että otin sen ensimmäisen lääkkeen. Rukoilin vain toista mahdollisuutta.
Tänään aamulla oli se toinen käynyi Kätilöopistolla, missä minun olisi pitänyt ottaa se toinen lääke. Vaadin lääkäreitä kuitenkin tutkimaan sikiön sisäisellä ultralla, ja se oli kuin olikin elossa ja kunnossa! Kaikki kohdussa näytti normaalilta. Itkin onnesta, kun näin sen pienen sydämen sykkivän tarmokkaasti. Voi sitä tunnetta... Sittenkin mahdollisesti voisinkin olla äiti.
Lääkäri kertoi ettei Mifegyne aiheuta varmasti sikiölle vammoja tai muuta, että vaurioitumiseen on hyvin pieni mahdollisuus. Mutta keskenmenon riski on 50%. Ajattelin että otan riskin, mielummin keskenmeno kuin abortti. Pääsin kotiin ja sain uuden tarkastusajan. Loppupäivän lepäsin ja suunnittelin tulevaisuutta äitinä. Olin onnellinen.
Kunnes illalla alkoi verenvuoto. Sain keskenmenon. En tiedä mitä ajatella, olen aivan rikki, sieluni pirstaleina. Miten nainen kestää tämän?
Vastaukset 24
Vanhimmat
TERVEHYS SINULLE! Ja osaanottoni, sekä pahoitteluni sen "aikuisen fiksun porukan" puolesta jota luulit täällä käyvän, mutta kuten huomasit olikin ihan muuta porukkaa. En ole juuri täällä kirjoitellut em. syystä, mutta halusin sympata sinua koska näin heti että sinulla on tosi kyseessä. Jaksamista ja paljon haleja sinulle!!! Käsittämättömän tunteetonta palautetta sait asialliseen viestiisi. Pääsisitkö johonkin juttelemaan ja työstämään suruasi? t. make
Kiitos viestistäsi!
Tällä hetkellä on keskenmeno päällä ja kovat kivut ja vuodot, saatan joutua lähtemään päivystykseen vielä yötä vasten jos pahenee.. Toivottavasti siellä voisin jutella jonkun kanssa.
KIITOS palutteesasi! SOITA VAIN KYYTI itsellesi pieni, niin saat hoitoa, ei kannata pitkittää. Oletko yksin?
En ole yksin, sukulaisteni luona ja saan kyydin jos tarvitsee.
En voi kun itkeä ja syyttää itseäni tästä.. Jos en olisi ottanut sitä lääkettä... Olisin niin halunnut olla äiti tälle lapselleni, ehdin jo rakastaa sitä. Tätä tunnetta ei voi edes pukea sanoiksi
Pyydä päästä psykologin jutulle,kriisiapua on annettava kun tilanne sen vaatii. Jos tarvitset pidempiaikaista terapiaa,pyydä siihenkin lähete. Laittakaa AP.:lle linkkejä,ketkä niitä tietävät ja linkittää osaavat,kiitos!
Mistä kriisiapua saa?
Olenko edes oikeutettu siihen kun tavallaanhan itse aiheutin keskenmenon, ottamalla sen kirotun lääkkeen..
Kun joku viittis laittaa linkkejä?!?! Lääkärin lähetteellä pääset psykologin jutulle. Aiheutit tai et,olet siihen täysin oikeutettu. Vähemmästäkin käydään terapiassa. Pääsisit puhumaan avoimesti vaitiolovelvolliselle ammattilaiselle,joka on myös puolueeton eli ei sua tuomitse. Hyvä psykologi osaa esittää kysymyksiä,joidenka kautta käsittelet asiaa. Siihen sulla on nyt tarve,silläkin jo,että olet tukehtua syyllisyyteen.
Jotenkin ehkä vois helpottaa sekin kun kerrot eteenpäin potilasasiamiehelle kaiken kokemasi ja saisit sen kalmankätyri-kätilön vastuuseen vokottelustaan!! Hänen syynsähän se merkittävässä määrin on että nielit myrkyn..
Tuossa on jälleen surullinen kertomus naisia kyykyttävästä ja lapsia tappavasta aborttijärjestelmästä. Mukavuusabortti on elähtäneen sosiaalipolitiikan patenttiratkaisu kaikkiin näennäisiinkin ongelmiin ja tunnelmiin. Kätilö jakaa epävarman äidin käteen myrkkypillerit, jotka hän itkettyään nielee..... Äidin kertomus muistuttaa keskitysleirien kauheuksia.
Parhaassa iässään olevien ja äitiyttä haluavien naisten lapset tapetaan julmasti mukavuusabortissa. Naisia ei tueta, vaan heidät heitetään aborttiautomaattiin ja lapset kuoleman kitaan.
Kuka vastaa tällaisen hirmuhallinnon ylläpidosta?
Miksi lasten murhaaminen ja naisten kyykyttäminen jatkuu?
Kenen etua tappaminen ja väkivalta palvelevat?
Meinasin jo kirjoittaa aloitusviestiin kätilön asenteesta. Kun en aluksi pystynyt ottamaan lääkettä ja pystyin vain itkemään, niin kätilö luetteli asioita mitä en voisi enää tehdä jos jatkaisin raskautta. Hänen mielipiteensä oli selvä; minun olisi paras ottaa lääke vaikka kuinka epäröisin.
Jotenkin vain suljin ajatukseni sekunniksi ja vedin naamaan lääkkeen, ja sen jälkeen olo henkisesti oli kamalampi kuin koskaan. Kätilö vaikutti tyytyväiseltä. Tai ehkä minusta vain tuntui siltä. Elämäni suurin virhe, kadun loppuelämäni. Olen kuolleen lapsen äiti ja joudun elämään sen asian kanssa.
Abortti on liian helppo saada.
Voit tehdä aivan hyvin valituksen tuon aivopesijä-kätilön toiminnasta potilasasiamiehelle!! Tuollaisten mahdollisesti omia aborttitraumojaan muiden kustannuksella hoidattavien viekoittelijoiden pitäs pysyä kaukana noista hommista! Ei millään tavoin sopivaa toimintaa kätilölle!!! Tee tuollaisesta kuoleman kätyristä ilmoitus, muuten sinun ja lapsesi kaltaisia pakotuksen uhreja voi tulla vielä vaikka kuinka paljon lisää....
Onko olemassa mitään lakipykäliä kätilöillä abortin suhteen, esim minun tapaus; potilas eli minä vaikutan hyvin epävarmalta abortin suhteen enkä aluksi pysty ollenkaan nielemään lääkettä. Vartin juttelun jälkeen olen ymmärtänyt että parasta tehdä vaan se abortti, lääkkeen jälkeen kiitän ja sanon heipat kätilölle itku kurkussa.
Olisiko kätilö saanut antaa lääkettä minulle?
Ilmoitukset ja valitukset eivät tuo menetettyä lastani takaisin... Tekisin mitä vain, ihan mitä vain jos vain voisin saada pienokaiseni elävänä takaisin! En suosittele aborttia kenellekkään..
Ehdottomasti valitus eteenpäin! Jokasen sillä alalla pitäis ennemminkin kysyä ja toistella,että oletko aivan varma? Liukuhihnatoimintaa,äkkiä edellinen potilas pois ja uusi sisälle... Jaksamisesi mukaan taistelet! Vaikka sana sanaa vastaan-asetelma,et ainakaan ole jäänyt äänettä.
Vartin? Ei,mielestäni ei olisi saanut. Oikein olisi toiminut,jos olisi neuvonut vielä kotiin harkitsemaan. Hoitohenkilökunnan vastuu,ei pidä unohtaa että sellainen oikeasti on. Henkilökohtaiset asiat ja asenteet eivät missään tapauksessa saa vaikuttaa potilaan hoitoon. Hiljaa sun ei pidä olla. Vaikka kantelu ei menisi läpi,menee k.o. hoitajalle ainakin sana perille,toivottavasti niin.
että nyt sitten potilasiamiehelle valitus ois "turhaa" vaikka suosijakiihkot on muuten ääriherkästi tyrkkäämässä sitä joka väliin, jos joku hoitohenkilökunnasta on kehdannukaan yrittää suojella lasta, vaikkapa vain "tuomitsevin" katsein tai äänensävyin ;DDDDD
Hoitohenkilökunnan ON oltava puolueetonta,mutta moni on niin selkeästi juu tai ei. Tiedän mistä puhun,ikuinen leima nuoruudessa sairastetun bulimian takia. Omalääkärini mielestä jopa päänsärkykohtaukseni ja ihottumani johtuvat siitä,vaikka terveen papereilla menty vuosikaudet. Vaihdoin lääkäriä,nyt saan muutakin kuin rumia naamanilmeitä. Kukaan meistä ei ollut paikalla,paitsi Ap.,ja kukaan meistä ei ole oikeutettu jakamaan tuomioita. Asiasta on mainittava,vaikka se ei mihinkään johtaisi. Kätilö toimi väärin,epävarma ja itkuinen potilas olisi pitänyt vielä neuvoa kotiin harkitsemaan,eikä manipuloida luettelemalla syitä miksi abortti täytyisi nyt tehdä. Ja ehkä mifogynen jälkeisessä ultrassa olisi voitu antaa jotain,mikä olisi minimoinut keskenmenon riskejä,ehkä,en tiedä. Oli jonoja tai ei,potilasta ei saa kohdella kylmällä liukuhihnameiningillä. AP.,jaksamista ja voimia!!!!!
"sisar hento valkoinen
21.7.2013 07:54"
Toivottavasti et oo ainakaan siellä "töissä" missä minä voisin joutua sun hoidettavaks...
ois hoitanu työnsä kunnolla (ja kunnialla), se ois lähettäny lapsensa surmaamista epäröivän kotiin miettimään aikomustaan, eikä kiireellä tuputtanu myrkkyä ja valheviekotteluja hölisten käskeny ottaan sitä.
Teitkö kantelun ap. terveydenhoitajasta?? Mielestäni se kuuluisi asiaan!!
itselleni annettiin koko päivä aikaa ja sen jälkeen vielä viikko ennen kuin olisi tabletti pitänyt ottaa ja kun en sillionkaan siihen pystynyt , päätin olla tekemättä aborttia Mutta joka hetki mentiin oman ajatteluni mukaan. (huom. raskaus oli hyvin alkuvaiheessa
En kirjoittanut tätä loukatakseni jo tuskassasi, mutta niin että mielipiteeni perustuu kokemukseen.
Voimia paljon sinulle!
"Eli mitä puppua syötät, kun kerrot että lääkäri on sanonut, että eka lääke ei vaikuta raskauden jatkumiseen?"
Miksi vetelet hatustas näitä säälittäviä valhevääristelyjäs??
Missä kohtaa ap tollasia on edes väittäny, kun sanoo näin:
"Lääkäri kertoi ettei Mifegyne aiheuta varmasti sikiölle vammoja tai muuta, että vaurioitumiseen on hyvin pieni mahdollisuus. Mutta keskenmenon riski on 50%."
Etkö taaskaan tajua lukemaas vai oletko muuten vaan noin epätoivoinen? Ketä yrität huiputtaa?
"niin kuitenkin yli 99% ei asiaa koe kummoisena ja pitää aborttilakia Luojan (tai oikeastaan sivistysvaltion) lahjana ja pelastuksena naisille, jotka on joutuneet hätään. "
Ja ne todisteet esille sitten vaan tällekin mutumutu-toiveelles ;)
"Miksi puhutte "keskenmenon riskistä" "
Jos lääkäri on kerta sanonu niin ni kai me nyt sitä ennemmin uskotaan kun jonkun Suoli-palstalla työkseen riehuvan kiihkon mutumutuja ;)
Missä ne todisteet viipyy harhasille törkysyytöksilles että alottaja on väittäny mitään sellasta mistä syyttelet? Kuten sillekin naurettavalle mutulles "yli 99% ei asiaa koe kummoisena" jne. :) ei vaan mitään näy... lieneekö jossain siellä pöytälaatikon uumenissa :DDDDD
Ketä SINÄ yrität huijata?
"Miten sairaalahenkilökunnasta voi tehdä kantelun heidän hoidettuaan työnsä kuten heitä velvoitetaankin?"
Tässä tapauksessa se hoitaja/kätilö joka myrkkyä tyrkytti, oli merkittävässä osassa virheen tekemisessä! Kunnollinen henkilö tässä toimessa ois epävarmuuden havaittuaan lähettäny aborttia aikovan harkitseen asiaa vielä kotiin eikä ainakaan kiirehtiny ja panostanu mölisemällä jotain että "parempi ottaa nyt vaan se"! Niin ainakin alottaja on nyt kokenu ja hänellä on täysi oikeus tehdä kantelu kohtelustaan. Sille et vaan noilla viekottelijoiden puolusteluillas mitään voi.
KIVA KIVA !!! Tosi mukavaa että sait pitää pienokaisesi. Et rukoilllut turhaan. Onkohan riski jo ohitse? Hyvää kesää! t:make