Mitä minun pitäisi tehdä, olen 15v poika ja ongelmani on lähes kaikki, isäni on alkoholisti, sisko soittaa vain silloin kun tarvitsee jotain, äiti nyt on mitä on, minulla ei ole kavereita, kaikki rakkaat ihmiset ovat kuolleet, kaiken kokemani jälkee en pysty enää edes itkemää vaikka olen surullinen itku ei vain tule, kuljen koulu kuraattorin luona, veljestä en ole kuullut mitään puoleen vuoteen ja kaiken tämän paskan jälkee olen alkanut inhoamaa ulkonäköäni, luonnettani ja jopa ääntäni.
Kaikki alkoi kun olin 8, pappani hukkui mökkijärjeen, sitä ennen kaikki oli hyvin, mutta alamäki alkoi nopeasti. Joidenkin mielestä se voi olla surullista mutta paras muistoni tällä hetkellä on se kun kävimme katsomassa papan ruumista ruumishuoneella, joten elämäni ei ole kovin hohdokasta, siitä lähtien en ole nähnyt yhtään painajaista tai itkenyt, silloin jokin muuttui sisälläni, en viihtyny enään kavereideni kanssa yhtä hyvin kuin ennen tai en edes enään ajattele samallatavalla kuin ennen, muutimme toiselle paikkakunnalle kun täytin 12, ajattelin että tämä olisi kaipaamani uusi alku, mutta ei, se vain pahensi asioita minulla ei ollut enään edes vanhoja kavereitani ja saati sitten uusia. Nyt olemme asunut tällä paikkakunnalla jo kolme vuotta ja asiot ovat hieman parantunut entisetä. Toinen pappani kuoli n.vuosi sitten, se oli kauheaa hänen hautajaisissaan en edes itkenyt, minä hymyilin enkä edes tiennyt miksi!
Koulu kuraattorilla olen käynyt nyt melkein puolitoista vuotta ja minusta alkaa tuntua jo turhalta.
Tänään oivalsin miksi erkaannuin kavereista, minä pelkää, minä pelkään päästää ketään lähelleni, etten kiinny häneen liikaa, en tiedä kestäisinkö enään sellaista iskua!
Minusta tuntuu kuin sisälläni olisi aikapommi ja se minä joka katosi kun oli 8
Toivon että joku ehtii päästä käsiksi pommiin ennenkuin se räjähtää. Mutta se vaatii minultakin oman osani en vain enään osaa päästää ketään tarpeeksi lähelle :(
Voisiko joku neuvoa minua kuinka voisin taas oppia päästämään ihmiset lähelleni?
Kiitos että jaksoit lukea tämän :)
Kaikki alkoi kun olin 8, pappani hukkui mökkijärjeen, sitä ennen kaikki oli hyvin, mutta alamäki alkoi nopeasti. Joidenkin mielestä se voi olla surullista mutta paras muistoni tällä hetkellä on se kun kävimme katsomassa papan ruumista ruumishuoneella, joten elämäni ei ole kovin hohdokasta, siitä lähtien en ole nähnyt yhtään painajaista tai itkenyt, silloin jokin muuttui sisälläni, en viihtyny enään kavereideni kanssa yhtä hyvin kuin ennen tai en edes enään ajattele samallatavalla kuin ennen, muutimme toiselle paikkakunnalle kun täytin 12, ajattelin että tämä olisi kaipaamani uusi alku, mutta ei, se vain pahensi asioita minulla ei ollut enään edes vanhoja kavereitani ja saati sitten uusia. Nyt olemme asunut tällä paikkakunnalla jo kolme vuotta ja asiot ovat hieman parantunut entisetä. Toinen pappani kuoli n.vuosi sitten, se oli kauheaa hänen hautajaisissaan en edes itkenyt, minä hymyilin enkä edes tiennyt miksi!
Koulu kuraattorilla olen käynyt nyt melkein puolitoista vuotta ja minusta alkaa tuntua jo turhalta.
Tänään oivalsin miksi erkaannuin kavereista, minä pelkää, minä pelkään päästää ketään lähelleni, etten kiinny häneen liikaa, en tiedä kestäisinkö enään sellaista iskua!
Minusta tuntuu kuin sisälläni olisi aikapommi ja se minä joka katosi kun oli 8
Toivon että joku ehtii päästä käsiksi pommiin ennenkuin se räjähtää. Mutta se vaatii minultakin oman osani en vain enään osaa päästää ketään tarpeeksi lähelle :(
Voisiko joku neuvoa minua kuinka voisin taas oppia päästämään ihmiset lähelleni?
Kiitos että jaksoit lukea tämän :)
Vastaukset 75
Vanhimmat
hei jäbä, kai sulla nyt joku tyyyppi on jonkakaa voit olla jossai tai oot senkaa jossai tai juttelet joskus? meet johonki röökijengii jos se sitä vaatii. jos haluut jengii sun ympärille niin sun pitää tehä sen eteen jotai. mut ei aina. elämä kusee iha liikaa ja se vituttaa kaikkii mut kuiteski pitää jaksaa yrittää. vähä aikaa sit oli aika paskafiilis mut tän sun tekstin jälkee huomasin et ei noi mun ongelmat nii isoi ehkä ookkaa.
piä lippu korkeella ja koita pärjätä.
Tuntuu että kaikkien muiden elämästä löytyy jotain hyvää, mutta en keksi omasta elämästä mitään hyvä... :/
Mua tulee sua sääliks... Miten uskot, että pääsisit eroon tästä sun "pelkään kiintyväni häneen liikaa" pelostasi? :)
En tiedä onko se enään mahdollista, kun uni ei auta enään väsymykseen ja aina on voimaton olo:(
Onks sul sit masennusta tai jotain? :( On tosi ikävää jos et pysty luottamaan kehenkää. Kerro mulle minkä näkönen oot, niin sit voin kertoa oman mielipiteeni ulkonäöstäsi. Sillä uskon sun olevan ihan komee ja mukava ihminen, tarvit vain enemmän elämäniloa ja itseluottamusta :)
No oon pitkä, värjätyt tummat hiukset blondeilla raidoilla, siniset silmät, iho hieman kalpea, iso nenä ja keskikokoiset huulet :/ ja en sinänsä ole masentunut vaan ehkä enemmän yksinäinen :(
Ihan komealta kuulostat :) Mä haluun kysyy sult muutaman asian:
Minkä ikäinen uskot minun olevan?
Sanoit tossa olevasi yksinäinen, eli tarkoitatko että kaipaisisit jotain poikaporukkaa, jonka kanssa hengailla jossain kadunkulmas vai tyttöystävää?
:)
En välitä siitä että kuka tai millainen ystävä(t) ovat kunhan vain ovat ystäviä
Ja sinun iäksi epäilen 14v
Ok... Mun mielestä toi sun alotusteksti on jopa vähän pelottava, tarkoitan tätä sun parasta muistoa ja tota et hymyilit sun pappas hautajaisissa. Onko sulla mitään muuta sellasta hyvää muistoa? Toivon sydämmestäni, että elämäsi paranee ajan myötä..! Ja miks uskot mun olevan just 14v ? :)
Ei, minulla ei ole mitään muuta hyvää muistoa.
Uskon sinun olevan 14, koska tällä palstalla yleensä pyörii keskimäärin 12-17 vuotiaita.
Miten haluisit mun neuvovan sua, kun tuntuu etten oikee osaa... Tuntuu et masennan sua vaa lisää.
Mua ei kai voi enään masentaa enempää, oon jo pohjalla...
Kuuntele musiikkia, se helpottaa aina... Sun tilantees on kyl nii helvetin vaikee! Ei munkaa elämä mitää hirveen ihanaa oo, "paraskaveri" puhu must kaikkee paskaa selkäni takan ja kertoi kaikki salaisuuteni jotka olin hänelle kertonut. Sen seurauksena en kerro enään ikinä kellekkään murheistani. Joskus oloni on ollut nii huono et oon viiltäny reiteeni sydämmen, mutta senkin tein vaan sellasel neulalla... Minulla ei ole ikinä ollut isovanhempia, he kuolivat ennen syntymääni, ainii onhan mulla äitin isä jota en näe koskaan, koska äitilläni ja hänen isällään on niin huonot välit..-.-
Ainakin sulla on kavereita... Miks käskit arvata sun ikäs?
Kunhan vaa halusin kysyy, ja mistä päättelet et mul on kavereita?
Sinä et ole sanonut, että sinulla ei olisi.
Olinko oikeassa ikäsi suhteen? Jo en niin kuinka vanha olet?
Oon 13v.... Onks sul mitää harrastuksii? Ite harrastan ratsastust ja ilman sitä harrastusta elämäni olisi yhtä helvettiä!
Ei ole enään, harrastin muutama vuosi sitten uintia, mutta en enään viihtynyt alailla.
Oletko harkinnut kokeilevasi jotain toista harrastusta?
Kyllä olen, mutta mikään ei tunnu sopivalta.
Jos sul ei oo oikee mitää hyvii muistoi ni kerro sitten se ikävin, mut ei oo pakko jos et haluu :)
Olin pieni vanhempani asuivat vielä silloin yhdessä, menin sitten yhtenä iltana kaverille ja kun tulin pois poliisi kuulusteli äitiäni ja isällä oli pää veressä ja väitti että äiti oli lyönyt häntä hiilihangolla päähän, vaikka hän todellisuudessa oli sammunut vessaan ja lyönyt päänsä.
Ja samankaltaisia muistoja on koko lapsuus täynä.
HIRVEETÄ!!! Eikai ne sun porukat oo sua satuttanu?
Ei fyysisesti, mutta henkisesti olen palasina.
Voi sua:( Kyl sun elämäs on pakko olla jotain hyvääki! Voiks kertoo mulle sun luonteestast?
No oon pitkävihanen, pessimistenen, helposti suuttuva, jne. Eli ei mitään hyvää :(
Sä oot aivan liian negatiivinen, et nää asioissa mitään hyvää :(
Meneeks sul muute koulus hyvin?
Kohtuu hyvin jot kin aineet :(
Jos sul ei oo kavereit, nii mitä teet kesäloman?
Minkä näkönen uskot mun olevan?
En mitään muuta kuin istun kotona ja kotson elokuvia.
Lyhyt, vaaleet keksi pitkät hiukset, vihreät-/ ruskeatsilmät ja et käytä laseja.
Moniko meni oikein?
Oon 165cm pitkä, mul on aikas keskipitkät ruskeet hiukset, ruskeet silmät ja mul ei oo lasei.. Melkein oikein :)
Itsekkin vietän aikaani lähinnä koneella tai musiikkia kuunnellessa ja välillä myös talleilla...
Minkä luonteinen uskot mun olevan?
Varautunut, sosiaalinen, optimistinen, fiksu ja auvulias.
Miksi kysyt tällaisia?
Miks en?
Miksi kysyt? Miksi sinua kiinnostaa se millaiseksi kuvittelen sinut?
Mua vaa kiinnostaa. :D
Mitä minun pitäisi tehdä?
Päästä ihmiset lähelles, ja opettele näkemään asiat positiivisemmin :)
Miten?
Ajattelet asioista vain niitten hyvät puolet, äläkä murehdi niitä ikäviä puolia...? Sillä jokaisesta asiasta saa myös ikävän, jos siitä sellasen tekee!
Ooks ikinä sortunu alkoholii?
Ikävät puolet ovat väistämättömiä.
En, vihaan alkoholia ja alkoholia käyttäviä ihmisiä.
Yhes vaihees mä olin nii ahistunu äitini juomisen takia et retkahdin siihen ite ja en ole juomisistani ollenkaa tyytyväinen! Ja sekin tapahtui tuttuni bileissä...-.- Onneksi äitini ei ole saanut tietää koko asiasta!
Muaki vituttaa ni hemmetin moni asia, mut oon aina yrittäny ettii niist jotain hyvää...
Sun kanttee kertoo sille kuraattorille noits sun lapsuuden muistois, ne ilmottaa varmaa sosiaaliviranomaisille ja ettii sulle jonku toisen paremman kodin tai jotain sinne päin???
En vittu osaa auttaa...
En tiedä haluanko parempaan kotiin sillä en ole varma sopeutuisinko minä sinne.
Ja jos räjähdän siellä voi tulla hyvin rumaa jälkeä.
Mitä sitte teet ku oot vihane?
Jos oikein suutun niin saatan alkaa jopa väkivaltaiseksi ja sitä en halua.
Kun mä oon tosi vihane, ni mä haluisin vaa mennä vetää kännit, tiedän oon iha paska ihmine!
Auttaako se?
Valitettavasti joo, mut vaa hetkeks -.-
Kinka pitkäksi aikaa?
Se kestää nii kaua ku se alkoholi vaikuttaa, mut se seuraava päivä on yhtä tuskaa!
Miksi minä?, haluisin tulla lohduttamaan sua:) En tiä miten, mut jotenki. Että sä kestäisit. En oikeen osaa auttaa, mut toivon että auttoi kun tiiät, että joku ajattelee sua ja toivoo, että sä jaksaisit.
Oon ite 13-vuotias tyttö, elämä on itse asiassa melko hyvin, mitä nyt sisko on naimisissa skitsofrenikon kanssa, toinen taas epäilyttävän tyypin kaa ja on saanu pelätä niitten puolesta PALJON, mutta nää mun omat murheet kuulostaa aika pieniltä verrattuna suhun.
Kuitenkin tosiaan toivon että jaksaisit.
Alota vaikka joku uus harrastus ja koita saada sen kautta kavereita?
Kiitos.
Minkälainen harrastus kannattaisi aloittaa?
Oletko pitkä? Jos oot, nii voisit alottaa vaikka koripallon tai jotai. Missä oot hyvä liikuntatunneilla? Mistä tykkäät? Kuten jo sanoinki nii niitten kautta sä saisit kavereita varmasti ja siten sulla ois kiinnike elämää ku ois jotai tekemistä =)
No en oikein käy liikunta tunneilla... Mutta tykkään tanssia :/
No alota vaikka paritanssi tai jotai, jos tykkäät jostain sentyyppisestä, tai sit alota breakdance=)
Ehkä breadance tai hip hop dance
Nii. Toivottavasti oli jotai apua:)
Hei tsemppiä sinne! Ehdotan että alotat sen tanssin jos siitä tykkäät:) sun kannattaisi tutustua uusiin ihmisiin, oon varma että löydät jonkun mukavan tyypin joka ymmärtää:) itse jouduin uusimaan oman kaveriporukan, joten tiiän että kaikki ihmiset ei oo sitä miltä näyttää! Kuulostat tosi mukavalta tyypiltä johon itse tutustuisin jos mahdollisuus tulisi:)
Samaa mieltä ku hymytyttö, suhun tutustuisin jos kukaan poika ees haluis tutustuu muhun....
Hei In Dreams, etköhän säki vielä löydä sen täydellisen jätkän:)
Ehkä... =)
Kun luen näitä kommentteja minua alkaa hymyilyttämään, ainakin joku välittää...
Se oli tarkoituskin:)
=)) Todellakin, joku aina välittää, vaikket tietäskään.
Missä päin asutte?
Kajaanissa...:)
Entäs sinä? :)
Oulussa.
Onko sulla kikkiä? :)
Ei, mutta käykö sähköposti?
Juu:)
Laita mulle viestiä: [email protected]
Myös sinä In Dreams! :)
:( totta puhut ettei elämässäsi ole ollut kauheasti kehumista. itsekkin jouduin kaymään koulukuraattorilla (puol vuotta) vaikeiden tilanteiden takia.
harmi että asut oulussa saakka (itse asun lohjalla), olisin halunnut tutustua sinuun ihan vaan ystävämielessä :)
jos sulla joku harrastus on niin yritä sen kautta saada joku mukavalta tuntuva ystävä (tyttö tai poika) tai jos ei nii koulun kautta sitten :)
itse olin kanssa todella alamäessä jonkin aikaa mutta tutustuin 5 luokalla rinnakkaisluokan tyttöön välitunneilla ja nyt olemme olleet 3 vuotta todella läheiset ystävät (bff). suosittelen samaa :D
Noh, sulla on paska elämä.
Oot kokenu liikaa paskaa yhdeksi ihmiseksi :(