Uusi tilanne ja uudet haasteet ... Ensimmäistä kertaa "perhe elämässä" mukana. Nykyisellä naisellani on 5 & 7 vuotiaat pojat. Minua mietityttää enemmänkin että miten olla ja miten puhua ? Missä menee rajat ettei astu kenenkään (isän) varpaille. Itse olen uusioperhe lapsi ja muistelisin että äitini nykyisen kanssa huonot välit oli koko lapsuuden ? Saattoi tietysti hänen omasta tahdostakin sellain olla? .. Ehkä vaan omia kokemuksia ja tilanteita kyselen että miten on uudet isit / äidit otettu vastaan pienten lasten perheessä.
Uusio perhe isukki.
tenqa
15186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
olet ihan oma itsesi. pysyttele aluksi ihan taka-alalla. keskustele lasten äidin kansa miten teidän kotona rajoja noudatetaan ja mitkä säännöt. anna lasten tehdä aloite. kuuntele, tue, leiki. ole aikuinen. jätä lasten kasvatus lasten vanhemmille mutta muista myös vastuullisuus eri tilanteissa.
älä väkipakolla änkeä lasten puuhiin. älä puhu pahaa. muista, että isä on aina isä. älä ita siitä itseesi. hyvässä tapauksessa tulet silti olemaan iso ja tärkeä osa lasten elämää..
turvallisuus,rajat, rutiinit..niillä pääsee jo pitkälle.
Miehillä on helpompi sulautua sekaan. Naiset taas hakevat paikkaansa haukkumalla miehen ex puolison ja lapset, mutta siihen miehet ei ryhdy. He hyväksyvät paremmin uuden ja muut ihmiset.
Naiset taas ovat mustasukkaisia miehen lapsille ja exille, ja alkavat mustamaalata näitä pitääkseen itsensä parempana. Tai uskovat siihen että se auttaa. Monesti se auttaa vaan siihen että lapset katoaa isän elämästä.
Ei pidä paikkaansa. Älä huomioita näitä "ei mitään kenellekään" sisältäviä postauksia.
ei lahjontaa, ei hyväksynnän hakemista "ostamalla"..ole vaan oma itsesi ja anna lasten löytää rauhassa luottamus sinuun..Meillä mies oli samassa tilanteessa, ensi kertaa perhe-elämässä. lapse silloin 2,5v ja 10v..pienempi tykkäsi heti, vanhempi tiesi mieheni jo ennestään mutta oli varautunut. Tein miehen kanssa heti selväksi että saa komentaa jos on aihetta jne..Mieheni on järkevä ja johdonmukainen ja lapset pitävät hänestä. Hän ottaa vastuun niin lapsista kuin perhe-elämästäkin..
Sinulle onnea perhe-elämään, kyllä kaikki hakee paikkansa ajallaan, jaksat vain olla omaitses ja kärsivällinen :)
Ei onnelliset lapset.
uusiomies tuli viekkaasti kotiin, ensin yritti salaa käydä yövieraissa, koko seutu nauroi ukolle.
Sitten änkesi hyvin pian tavaransa naisen taloon, ja valtasi tilat itselleen, niin, että lapsille määräsi jopa suurinpiirtein kulkureitit, missä sai olla.
Haukkui lapsia heidän äidilleen jatkuvasti, teki itse tihutöitä, jotka sanoi silloin seitsenvuotiaan pojan tekemiksi.
Perheen lemmikki olisi pitänyt myydä pois, teljettiin autotalliin.
Toi oman pesueensa, monta lasta pai kertaa kuussa ja vaati, että tämän kodissan asuvan lapsen pitää antee heille lelunsa, jotka särkivät.
Määritti lapsilta keiken entisen pois, enää eivät saaneet saada edes euroa viikkorahana, kun ei anna omilleenkaan.
Lasten isovanhemmatkaan eivät saisi ostaa lapsille syntymäpäivä ja joululahjoja oman mielensä mukaan, vaan sen mukaan mitä hän määrittää.
Kaikki asiat pitäisi perheessä tehdä tämän uroon mielen mukaisesti, kaikki perheen entiset ystävät, tutut ja sukulaiset ovat saaneet porttikiellon.
No joku kirjoittaa, miksi tämä lasten äiti ei puutu asiaan, siksi, että hänet oli edellisessä liitossa syöty niin loppun, että hän ei yksinkertaisesti jaksa mitään. Teidän pitäisi nähdä tämä ihmisraunio, tämä mies on samassa työpaikassa ja näki tilaisuutensa, kuunteli ja jotakin muutakin veijaroi, joten äiti luuli saaneensa nyt paremman ihmisen vierelleen, mutta kun on vieläkin aphempi. Vie nyt niin rahat kuin kaiken muunkin ja lapset yrittää tässä pärjätä.
Kun näkisitte lapset ja sen, miten he toimivat, tulisi teillekin varmasti surki, mihin ihmiset ajautuvat.
Ja mitään muuta ulkopuiolinen ei voi tehdä kuin ristiä kätensä ja huutaa näin apua, niin tälle äidille kuin hänen lapsilleen.
Yhteiskunta on täysin pessyt kätensä ja silmänsä näkemästä tätä tavatonta pahaa oloa. Kynnykset avun hakemiseen ovat niin korkeita kviimuuria, että sinne vain harva pääsee yli.
Sitten kun pääsee, on se kuulustelu sellaista syyllistämistä, että avuksi sitä ei voi kutsua.
kukaan ei pääse toisen kotiin asettumaan "salaa". kyllä se on toisen hyväksyntä oltava, jotta noin pääsee tapahtumaan :D
Taidanpa tästä lähteä tekemään itseni tykö tuonne presidentin linnaan. Tuskin kukaan huomaa. See you later, alligator!
ps. oletko ajatellut kirjoittaa lastensatuja tai vastaavaa? näyttää hyvin syntyvän näitä tarinoita. Sulla on hyvä mielikuvitus.
Tarpeeksi nöyryytetyn ja täysin burn outiin ajetun ihmisen kotiin juuri nuo hyeenat pääsevät.
Tämä alistettu ihminen on tilassa syyntakeeton silloin kun pääsee tapahtumaan hyeenan sisälle pääsy. Ymmärrys ei ole tippaakaan mukana.
Satuilu on kaukana tästä totuudesta, itse te niitä satuja elätte ja sotkette oman ja toisten elämän.
Ei ole ollut tapanani valheita puhella tai leikkia vakavilla asioilla.
Miksi täysin burnout ja nöyryytetty ihminen alunalkaenkaan hakee minkäänlaista kontaktia toiseen sukupuoleen? luulisi sitten kotona parantelevan itseään.
Anteeksi keskustelun avaajalle, siitä että keskustelu on taas mennyt ihan muihin asioihin :) Se on normaalia käytäntöä täällä. Suosittelisin hieman toista keskustelupalstaa, mutta en viitsi mainostaa, ettei vääränlaiset ihmiset tule sinnekin pilaamaan asiallisia keskusteluja.
Kiitoksia neuvoista ja hyvistä nauruista ja hymyistä..:) Juu tämä on niin uusi skenaario ja tilanne minulle kun kummiskin ikää vasta se 27v. Perheen olen jo pitkään halunnut ja vauva kuume riivannut mieltäni jo useamman vuoden. Kaippa se aika tuo yllätyksiä ja tasoitusta kun vaan jaksaisi odottaa (ihana leijona luonne) :D ... Tänään saa harjoitella jälleen kun tulevat koko konkkaronkka luokseni :)
Pakene! Usko pois kadut vielä sitä että lähdet tohon mukaan.
Uusioperheitä ei ole olemassakaan, on vaan kakkostilanne eron jälkeen, jossa haetaan sitä olotilaa.
Se ei ole perhe. Joidenkin on vaan vaikea käisttää se, sillä perhe on jokaisen haave.
Harvat saavat oman perheen toiset tyytyvät tai joutuvat tyytymään toisten perheenjäseniin. Se ei ole sama asia.
Perheestä on aina vastuussa, muista ei.
älä kuuntele jatkerien panettelua. itse myös nuori ja ollut samassa tilanteessa kuin sinä jo useamman vuoden.eikä ole mitään suurempaa valittamista. :)
Juu en mä meinannutkaan alkaa kaikkia kuuntelees :) Kaikki on tuntuu kyllä oikeelle ja hyvälle.. eikä se ota jos ei annakkaan.
näin on !