Rakastaako isä minua?

Pahoittelen, että tuppaudun tänne. Isät täällä kuitenkin kirjoittelevat, ja kaipaan mielipidettä.. Vanhempani erosivat kun olin viiden vanha, isäni oli alkoholisti. Äidin ja isän yhteisiä lapsia olen minä, isosiskoni ja isoveljeni. Isäni joi todella paljon, ja syytti, miten me kolme syömme liikaa, kun rahat eivät riitä. Isä myös solvasi ja haukkui äitiä niinkin paljon, että äiti joutui vakavan masennuksen takia osastolle. Tällöin siskoni piti pääasiassa äidinäitini kanssa minusta huolta, teki ruokaa jne 13 vuotiaana. Isäni toi meille naisia, joiden kanssa hän harrasti seksiä ja kuulin sen. En aluksi edes tiennyt sisarusteni kanssa, missä äiti on, isä sanoi että hän lähti lomalle.

Seitsemänvuotiaana menin siän ja hänen uuden naisensa luokse yöksi. Olin ollut sisarusteni kanssa aiemmin päivävierailulla, mutta he eivät halunneet enää tulla, eivät pitäneet uudesta naisesta. Tämä nainen oli kuitenkin matkoilla ja isäni joi, niin paljon että sammui ja olin yksin ilman mitään turvaa ulkona pimeässä. Siihen loppui jopa päivävierailuni siellä, tapasin isääni usean vuoden ajan omalla kotipaikkakunnallani päivisin.
Teini-iässä uskaltauduin yöksi. Isälläni ja naisella kaksi omaa lasta syntynyt. Tällöin myös alkoivat ongelmat tämän naisen kanssa. Hän lähetteli s-postiini ns. hauskoja kuvia miehistä, joiden penis näkyi (takana lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö äidin miehen puolelta) ja ahdistuin todella paljon. Kerroin äidilleni, joka kertoi isälleni ja lupasi että puhuu. Kun menin käymään viikonloppuna, tämä nainen kysyi sisarpuoleltani "Näytitkös siskolle meidän alastonkuvia, missä ollaan NIIIIIN ilkosen alasti että". Tuntui aivan hirveältä, vaikka en enää pitänyt hänestä niin paljoa, koska haukkui perhettäni. En enää mennyt käymään, vaikka pahalta sekin tuntui, koska pidin sisarpuolistani. Isosiskoni ja isoveljeni eivät käyneet ollenkaan isällä, pelkästään lapsien kastetilaisuudessa.

Päädyin huonoon suhteesee, josta olen tällä hetkellä eronnut ja uusi, oma kämppä on löytynyt. Exäni puolelta tullut pahoinpitelyä sekä henkisesti että fyysisesti. Vuosi sitten kun jouduin kepeille (yliliikkuvat nivelet riita) isäni soitti illalla humalassa ja haukkui exääni ja riiteli tämän kanssa puhelimessa. Jälkikäteen soitin ja sanoin, etten tahdo tuon riidan vaikuttavan meidän väleihimme. Hassua kyllä, ainoa mikä kolahti sillo riitapuhelussa oli se, että isäni oli humalassa. Luulin, että on raitis. Muutama kuukausi sitten isäni erosi, ja hänellä on nyt uusi nainen.

Tuossa vähän taustaa, nyt itse kysymykseen. Isäni ei soita koskaan minulle, ei ole soittanut tuon riidan jälkeen, vaikka itse soitan ja kysyn, miten voi, kerroin erostani, että haluaisin nähdä jne. Soittaa sisaruksilleni, menee käymään kun ehtii. Kun hän on käymässä täällä (asuu toisella paikkakunnalla) ei ilmoita minulle mitään, ei ehdota että tavattaisiin. Ei kertonut erostaan, ei tästä uudesta naisesta, ei uudesta talostaan. Kaikki kuulin sisaruksiltani. Ja se sattuu. Tunnen oloni niin turhaksi ja että mitä tahansa teenkin, se ei riitä. Mä olin se joka kävi sen luona, yritin olla kiinnostunut autoista koska se oli se pieni hetki, jolloin sain teini-iässä olla isäni kanssa kahdestaan. Olin mielestäni hyvä tytär. Sisarukseni sanovat, että älä välitä, äijä ei ole sen arvoinen. Sen luulen johtuvan siitä, että muistavat erosta enemmän kuin minä. Sanovat, että he tietävät sen oikean isän. Eivät pahemmin välitä isästä.

Onko isä todella unohtanut minut? Onko hänellä niin paljon rakkaampia lapsia, että haluaa nähdä vain heitä? Olenko minä se huonoin? Olen yrittänyt olla välittämättä, olen yrittänyt ajatella etten tee hänenkaltaisellaan isällä mitään. Samaa sisarukseni sanovat, sanovat että päästä irti, se ei ole sen arvoista. Olen todella yrittänyt unohtaa, olla ajattelematta. Miten voin elää tietäen, että isäni kuolee jonakin päivänä ja nämä asiat jäävät selvittämättä? Isäni ei ole koskaan ollut puhetyyppiä, emme ole keskustelleet asioista koskaan ja välit ovat aina olleet hieman etäiset. Jos joskus kysyin erosta lapsena, isä oli hiljaa tai lähti tupakalle.

Olenko todella se huono, surkea, epäonnistunut lapsi?