Yksin ei voi olla onnellinen

Ihmiset eivät pidä sinusta, koska et pidä heistä. Sen huomaa jo tekstistäsi.

Yksin voi olla ainakin tyytyväinen jos se lähtee itestä. Ei vaadi muilta mitään eikä oleta muista mitään vaan elää elämäänsä ja nauttii siitä kun yllättäen ja odottamatta tapahtuu jotain pientä mukavaa, eikä ota liikaa itteensä jos joku äksyilee ja purkaa omaa huonoa oloaan suhun. Tyytyväisyyden keskellä voi olla onnellisia hetkiä ja niitä hetkiä osaa arvostaa kun tietää että mikään edes se onnellisuus ei ole pysyvä olotila.

Sinä olet vielä niin nuori, että et paljon tiedä. Aikuiset eivät ole osanneet lapsille kertoa, etkä itse ole oppinut.
Aikuisen täytyy oppia olemaan onnellinen yksinkin ja se käy hyvin.
Ihmisen oma keho on onnellisuuden lähde. Sinun täytyy vain pitää kehosi terveenä ja hyvässä kunnossa. Silloin se antaa mielihyvän tunnetta aina. Hengitys antaa hyvän olon tunnetta, mutta se täytyy oppia. Kesällä on metsissä aivan ihania tuoksuja, mutta niitä ei huomaa, ellei tarkkaile. Liikuntaa on monenlaista ja siitä seuraa paljon hyvänolon tunnetta. Opettele vaikka joogaa.

Onnettomana sä tuut tolla asenteellas varmaan pysymäänki :) Ei muakaa oo kukaan koskaan rakastanu, en edes oota sitä enää että olisin yhtäkkiä Joku jollekki speciaalille. Elämä silti elämistä varten ja täynnä kaikkee ihanaa koettavaa, nähtävää, opittavaa ja niin ees päin. Oisha se fantsua saada jakaa kaikki jonku ihanan ihmisen kans, mut aina se ei mee niin. Ei oo sillailla et jokaselle olis joku. Sen tiedon kans pitää vaan elää, tykätä itestään ja nauttia jokasesta päivästä. Haudassa sit ehtii murehtimaan :)