Ei varmaan ole yhtään ihmistä maan päällä, joka ei joskus olisi tehnyt jotain sellaista, mikä on ollut tuomittavaa tai arveluttavaa muiden ihmisten silmissä. Kuitenkin sitä on joskus helppo lähteä syyllistämään muita muiden joukossa. On se kumma, että ne omat elämänmokat unohtuu silloin aika nopeasti.
Tuli tämä mieleeni, kun tuolla eräällä palstalla törmäsin kunnon laumarökitykseen.
Tuli tämä mieleeni, kun tuolla eräällä palstalla törmäsin kunnon laumarökitykseen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
suomessa itsemurhaluvut on maailman huipputasoa. Luultavastiniistä moni johtuu omien mokien tuomasta häpeästä.
Että siinä mielessä elo on helpompaa, jos ei koko elämän syntisäkkiä jatkuvasti mukanaan kanna.
Tuo muiden syyllistäminen. Sitä vaan on toisen elämää helpompi elää, oman kanssa on vaikeampaa.
Onhan se syntipukkikin hyvä olla olemassa. Se vaan kummallista, jos palstalla on kaikille yhteinen syntipukki, jos se syntipukki on palstalainen.
Varmasti tuon häpeänkin takia niitä itsemurhia tehdään, mutta luulisin että suurin osa tehdään siksi, ettei oikein jakseta tätä oravanpyörää kaikkine eri juttuineen.
Sitä pitäisi osata elää niin, että unohtaa sen menneen ja katsoo eteenpäin, mutta joskus käy niin, että vaikka itse unohdat, niin muut eivät unohda. Yritä siinä sitten unohtaa ja katsoa sinne eteenpäin.
Ollut pakko kehittää jo kakarana systeemi, että pitää olla itse itselleen rehellinen.
Kun harjailee amuin ja illoin peiliin ja tuijottelee ittiään peilistä, kestää premmin. Mua aina ihmetyttänyt ihmiset, jotka valehtelevat paitsi muille, ilmeisimmin myös itselleen. Niitä on todella paljon. Oikein hämmästyttää, etenkin päinnaamaa valehtelijat.
Taannoin sattui tapaus naapurin kanssa. Jotenkin se vaan muisti ihan erilailla asiat, kuin ne aikanaan oli sovittu. Alkoi tieten syyttämään mua ja selittään, kaikille, että ton sanaan ei voi luottaa jne. Niinno, olihan nuo maamittarin kartat ja viranomaisten nauhoittamia puheluita. Mutta, se munasi ittensä täydellisesti, siitä huolimatta inkuttaa, koska en vienyt asiaa oikeuteen. Mulle ehkä naureskellaan, mutta sille nauretaan vielä enemmän. Se ei tajunnut julkisuuden merkitystä itselleen, eikä perheelleen, ei edes lapselleen. Se nimittäin on niin, että kun pikkukylällä saa varkaan maineen, se ei lähde ikinä pois.
Vaan totaalirehelllisyys on aika raskastakin. Mutta mun tapauksessa ainoa vaihtoehto. Kirjoitit sakinhivutuksesta jollain palstalla. Mä olen koko ikäni ollut yhdenmiehen orkesteri. Siis aina jokin iso jengi vastassa. Mutta yksinkin pärjää, jos ei ala temppuilemaan tai käyttämään vastapuolen aseita. Jotkut pelkää rehellisyyttä, se saa ne varovaisiksi. Vaan ei tyhmimpiä.
Ja siis. Mun mielestä rehellisyys perustuu siihen, että on itse itselleen rehellinen.
=DW=
Tuo on totta. Tosi kieroon sitä menee, kun alkaa itseäänkin huijaamaan.
Tuosta päin naamaa valehtelusta..Joistakin ihmisistä näkee heti päällepäin, kun he eivät puhu totta. Vaikka se valehteleminen silloin loukkaakin, niin vielä enempi säälittää se ihminen.
Kyllä se minäkin olen paljon pahaa tehnyt vaan se suurin muistuttaja joka on aina läsnä on minun omatuntoni....
PItäisikin todella osata katsoa itseään peiliin, antaa jotain anteeksikin vaan se anteeksianto pitäisi sisäistää oikein jottei enää samoja mokia tekisi vaan olisi niistä oikeasti oppinut toisenlaiseen ajattelu ja toimintatapaan.
Mun salakaappia ei voi ees avata, kun on luuranko-ukkoja täynnä...
Tässä vuosien myötä on tuo omatunto ollut kyllä sellainen muistuttaja, ettei se anna kyllä varaa yhteenkään mokaan. Nuo vanhat sitä yrittää unohtaa, mutta kyllä ne tuolla jossain alitajunnassa on. Ehkä hyväkin, että ovat, niin ei pääse toistumaan enää samat virheet.
Juu, kuka on mielestään niin puhdas pulmunen jotta voi heittää sen ensimmmäisen kiven. Ällöttää sellainen tekohurskaus ja ylipäätään toisten tuomitsemonen ja itsensä ylentäminen.
Niitä ensimmäisen kiven heittäjiä kyllä piisaa...
Josko se muiden "rökittäminen" sitte jotenkin helpottaa omien tyhmyyksien unohtamisessa..hyväksymisessäkin, en tiedä.
Joskus voi varmaan huomaamattaan, varsinaisesti tarkoittamattaankin sanoa jotain ikävää, joka toiseen osuu ja uppoo.
Omat sanomiset unohtunevat helpommin kuin itseen kohdistuneet.
Joku kummallinen ja minulle outo juttu näillä palstoilla.
Jos ei jostakin kirjoittajasta pidä, miksi tunkea sellaisen kanssa tekemisiin.
Kuuluukohan tuo ilmiö enemmän naisten ominaisuuksiin, kun niitä taitaa olla enin osa, hih.
Onhan niitä naismaisia miehiäkin.
Aika paljon oon touhunnut itekseni, niin ei kovin kaukaa ole syntipukkeja tarvinnut hakea.
Mistäpä sitä kenenkin arat paikat tietää.
Tullut tulokseen, samanlaista se on livessäkin, netissä vaan helpompi wittuilla päin näköä. Itellä aika paljonkin ihmisiä, joita koitan vältellä. Just joku päivä törmäsin kai maapallon wittumaisimpaan naapuriin autokorjaamolla. Siinäpä se meni sekin päivä pilalle, vaikken kun vilkaisin. Sen kansssa en ala keskustelemaan yhtään mistään, ihan tarpeekseen saanut änkyttää ties mistä kulkuoikeuksista ja rajapyykeistä vuosikaudet.
=DW=
k-kotton
Enpä osaa palstasta enempiä sanoa. Jos joku tulee tölvimään, voihan siihen olla ottamatta kantaa, vaikkei välttämättä helppoa.
Oikeassa elämässä tiedän henkilön, sukupuolen arvannet ;).
Hän on sanonut, jos kokee itseään loukatu , ei näytä sitä silloin.. mutta mietti miten "iskeä takaisin" sopivan hetken koittaessa. Yleensä sanoo asiat aika suoraa kuitenkin.
Tuosta voi tulla tilanne, jossa tää toinen voi olla tietämätön sanoneensa pahasti, joskus aiemmin..
Kuvaamasi henkilön asenteesta tulee helposti koston kierre.
Minulle jos tulee tilanne, että tunnen itseni loukatuksi, niin annan olla, ja pyrin olemaan kaukana moisesta henkilöstä.
Parempi se sellainen on, joka on suora, ja sanoo suorasti, kun tekopyhä lääppiminen.
Naisilla tuo verbaalinen ilmaisu on parempaa, myrkyn levittämisessäkin.
Mutta ihme kyllä, ne näyttää aika nopeasti saavan sovittuakin sanomisensa.
Näin on... Omat tyhmyydet pienenee, kun saa jonkun toisen kiinni.
Henkilön tietäen mulle tulee mieleen katkeruus; vaikkapa työelämään liittyen joidenkin kans on vaan pakko pyristellä. Tietenkään ei enempää kuin se pakko vaatii :).
Kyseisessä tapauksessa joku voi olla äimän käkenä, jos ei tunne toisen ajatusmaailmaa, kun tämän mieltä kaihertanut asia tulee esiin yhtään tietämättä, mihin liittyy.
Hiljattain henkilö jättänyt työelämän, ja "siviilissä" ihan erilainen..
Ammatinvalintakysymys lienee tuokin, ei aina helppoa?!
Autoasiat täälläkin ollu mielessä, vaihtaako vai ei.. mutta kyllä se on liike mihin meen, ehkä maksaen itseni kipeeks.. taas kerran.. ?)
Tie-asioissa pääsee ihmisten pikkumaisuus oikeuksiinsa.
Nähdään vaan naapurin käyttö.Siitä on "hyviä" kokemuksia.
Eikös ne kulkuoikeudet ole selviä.
Jos eilainhuutoihin ole rasitteita, niin eikulkuoikeuksia ole.
Rajapyykeistä, jos on epäselvyyttä, niin maanmittari kyllä oikoo.
Mnaah
Tyyppi oli käynyt maamittarilla(kaiketi) piirrätäämässä karttansa mieleisikseen Pellon osalta. Nyt kaikki mahdolliset instanssit välttelee koko asiaa kuin ruttoa. Maamittari oli luullut jotain toista kundias meikäläiseksi jne.Tiestä siis ei mulla ole rasitetta, ainoastaan ollut kulkuoikeus, sanallisesti sovittuna yhden naapurin kanssa, se niitten peltotie. Noo, maakauppojen seurauksena sillä tiellä voi olla kolme eri omistajaa :DD
Huvitti, yks tuttu keksi alkaa kaivinkonekuskiksi. Se ei oikein ruudinkeksijä. Ei olllut onneksi mun maita. Mutta se oli käskystä vetänyt ojan, niinno, mitä lie kymmenen pyykkiä pitkin mettiä ja isännät istuu oikeudessa vuosikausia.
Toinen kaivurikuski oli kaivanut ojaa ja isäntä oli lasauttanut haulikolla kaiviria. Isäntä linnaan, oja missä lie paikassa ja taas käytiin oikeutta...
Näitä tapauksia on melkeinpä rajaton määrä. Kaikki periytyy ajoilta ennen polttomoottorin keksimistä. Kaikki perustuu hehtaaareihin. Isompi tila, isompi valta. Näin ne ajattelee. Jotenkin entisenä maalaisena ja nykyisenä mökkiläisenä huvittaa meininki, vaan kun se sattuu omalle kohdalle, ei huvita ollenkaan niin paljon.
Eipä siinä mitään. mulla on maamittarin koordinaatit ja alkuperäinen maamittauslaitoksen kartta. Ikävä kyllä, wittumainen naapurini kiistää sen ja odottelee, että vedän oikeuteen. Kun en jaksa vetää, se väittää kaikille olevansa oikeassa. EN ole uskaltanut käydä kattomassa, missä hitossa ne pyykit oikein nyt on, viimeksi kun muutama vuosi sitten kävin, vain viisi pyykkiä oli hävinnyt jonnekin jaojat kummallisissa paikoissa, sekä maamerkit hävitetty. Mutta koordinaatit löytyy mittarilta. :DDDDDD
Noo, lakimiehet hoitaa hommat, kun musta aika jättää, voihan se olla naapurille tulee sitten laskua. Mutta meikä sai niin erinomaisen witutuksen itelleen, että varmastikin monella käy kateeksi.
=DW=
Älähän nyt itseäsi syytä, olet sopuisimpia palstalaisia, joten vedä siitä johtopäätöksesi.:-)
Oliks tää =DV=:lle ? Hitsi, ku tätä systeemiä on vaikee kattoa, ku ei oikein ole kunnollista juttua tossa sarakkeessa... :)
Kyllä se sulle mii-su oli.:-)
Tiiä tuosta sopuisuudesta...;) Noo..jos mua kohtaan ollaan nätisti, nii sit minäki oon.
Leijona on mun horoskooppimerkki ja sen sanotaan aina kostavan vääryydet. :))
Laumarökitys kuulostaa kurjalta :(
Joo kyllä sitä jo tähän elettyyn on tullut toilailtua yhtä sun toistakin, kenties kanssakulkijoiden mielestä tuomittavaakin.;) Mutta saa sitä olla itsellensä armollinen ja antaa menneiden mennä menojaan, ei sitä jaksa kovin raskasta syntisäkkiä kauan olalla kantaa.
Minulla on sellainen elämänasenne, että lähtökohtaisesti ajattelen kaikista ihmisistä hyvää, ellei ihminen omalla toiminnallaan toisin todista ja yleensä en lähde mukaan joukkoräksytyksiin, olen liian hyväntahtoinen sellaiseen.
On täällä joitakin, jotka muistavat sinut hyvinkin ja niinhän se on, että jos elämä on vain täällä, se saattaa joitakin tympiä ja sitten tulee niitä sammakoita näppikseltä. Kaikilta ei tule ja heidät muistetaan. Useimmat uskaltavat kirjautua ja kirjoittaa omalla nikillään aina.
Voi Taikis...Oon jo usein miettiny, että mihin sinäkin oot joutunu.. Kiva, että oot edelleen hengittävien joukossa. :))
On hyvä asenne se, että yrittää ajatella muista aina hyvää. Sitä minäkin koitan noudattaa. :)