Siis miten ihmeessä vauvaa voi suojata pahemmilta kaatumisilta? Itselläni on aina sydän kurkussa kun toinen (8,5kk) on oppinut seisomaan tuen avulla ja kovin on hapuilevaa menoa... tänäänkin yritti kurkottaa lattialta samalla jotain, kun seisoi ja kaatui kyljelleen niin että pää osui lattiaan. Itkuhan siitä tuli mutta ei kestänyt onneksi pitkään oli normaali itsensä. Olen jotenkin niin hysteerinen että pelkään aivotärähdystä. En uskalla enään jättää vauvaa hetkeksikään yksikseen... jos käyn vessassakin niin otan yleensä mukaan! Siis eihän vauvaa voi suojella koko aikaa, mutta nuo itsensä satuttamiset huolettaa silti kovasti :( Seisookin joskus ilman että pitää kunnolla jostain kiinni. Milloin tajuaa että pitää olla varovainen liikkeissään?
Vauvan kaatuilut
huolestunutäiti
6436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi hohhoijaa, kuuluu elämään
Mä olen sitä mieltä, että vaikka toki suurimmilta haavereilta on vanhempien työ varjella, niin pään kolautukset ja muut pikku kolhut kuuluvat välttämättömästi vauvan oppimiseen omista rajoistaan. Mitä enemmän hän kokee tasapainon menettämisen tunteita ja kellahtaa kumoon, sitä nopeammin vauva käsittää mihin kykenee. Mullakin tytär kaatuili ihan istuma-asennosta yhtenään takaraivolleen ja säikähti sitä, mutta äkkiä sen sitten oppii. Kyllähän mäkin huolestuin että kolhiiko se itseään liikaa ja tuntuu pahalta kun toinen itkee, mutta säikähtämisestä on usein vain kyse, ei kivusta. Näihin kypäröihin en itse ainakaan lähde. Vaikkakin ymmärrän ne jos lapsi lähtee todella aikaisin liikkeelle eikä järkeä vielä päässä ole.
viikossa parissa ohi, vauvat oppii nopeasti. Eikä turhan paljon kannata vauvan kokeiluja estää, silloin se oppiminen kestää kauemmin. Ja vauvakin oppii ettei pientä muksahdusta kannata säikähtää kun itse reagoit mahdollisimman vähän.
Jos ihan kamalasti stressaat niin hommaa semmoinen konttauskypärä alkuun, että askel varmistuu. Meillä on menty ihan sillä periaatteella, että ei pieni kolhaus mitään haittaa, eikä kyllä kuhmuja kummempaa ole tullut.
Meillä lähti lapsi kävelemään 9kk ikäsenä.. Oli horjuvaa menoa ja kuhmuja tuli viikottain mutta nopeasti oppi ottamaan vastaan käsillään, kellahtamaan pepulleen ja olemaan varovaisempi. En ole missään välissä mitään suojakypärää edes miettinyt, tarkempi on saanut olla ja itkuja tulee vieläki välillä kun kaatuu vauhdista. lapsi nyt 11kk ja juoksee :D
Meillä tyttö oppi 7 kk:n iässä nousemaan tukea vasten ja käveli ilman tulea 10 kk iässä. Mitään isompia kolhuja hän ei saanut, vaan osasi itse olla aika varovainen.
Silloin kun hän vielä istui lattialla ja olo oli huteraa, pidin jotain pehmeää hänen takanaan, jos olisi sattunut unohtamaan, ettei selkänojaa olekaan. :)
Sinäkin voit vain katsoa, että teräviä kulmia tai kovia esineitä ei ole hollilla jos lapsi kaatuu. Jos hänellä on joku "lempipaikka", jossa nousee ylös (sohva, olkkarin pöytä), voisit pitää lattialla jotain täkkiä, joka pehmentäisi pahimmat kolhut.