vaatimukset naiselle

Aurinkoista viikonloppua Naiselle. On Naisia. On miehiä. Molemmille on ainakin annettu tasavertainen mahdollisuus. Joidenkin pitää tosissaan yrittää olla. Jotkut ovat luonnostaan. Luonnollisesti. Voi hyvin.

Niinpä niin! Tarvitsemme todellakin peilejä, joista itseämme voisimme tarkastella. Se peili, joka näyttää aamunaaman tai bilehileet, ei riitä. Tarvitsemme toisia ihmisiä kertomaan, mitä olen ja mistä minun tarpeeni lähtevät.

ettet kahta päivää täältä pois pysy! Hus hus taas. :D

Olen siis luonnonoikku. Vaikka olen käynyt syntymässä Paasikiven presidenttikaudella, en ole koskaan leiponut pullaa, piirakoita, leipää. En ole eläessäni mehustanut, tehnyt simaa tai säilönyt sieniä. Minulla ei ole kuuna päivänä ollut pakastinta, eikä mankelia. Ruokaa en ole laittanut yli kymmeneen vuoteen. En ole uusavuton, sillä olen aina ollut avuton. Oppikouluaikoina äitini keväisin kutoi hien vanuttamat pannulappuni loppuun. Nuorikkona hiekkalaatikon reunalla järkytyin syvästi puheen kääntyessä polttavaan kysymykseen talviverhojen vaihtamisesta keveämpiin. En ollut kuullutkaan moisesta manööveristä. Ruoka ei kiinnosta minua tippaakaan. Viineistä en tiedä tuon taivaallista. Onneksi olen edelleen naimisissa; sillä tiedän, että tällä CV:llä en saisi uutta miestä, vaikka pyssyllä uhkailisin.

Angiina kirjoitti:

Olen siis luonnonoikku. Vaikka olen käynyt syntymässä Paasikiven presidenttikaudella, en ole koskaan leiponut pullaa, piirakoita, leipää. En ole eläessäni mehustanut, tehnyt simaa tai säilönyt sieniä. Minulla ei ole kuuna päivänä ollut pakastinta, eikä mankelia. Ruokaa en ole laittanut yli kymmeneen vuoteen. En ole uusavuton, sillä olen aina ollut avuton. Oppikouluaikoina äitini keväisin kutoi hien vanuttamat pannulappuni loppuun. Nuorikkona hiekkalaatikon reunalla järkytyin syvästi puheen kääntyessä polttavaan kysymykseen talviverhojen vaihtamisesta keveämpiin. En ollut kuullutkaan moisesta manööveristä. Ruoka ei kiinnosta minua tippaakaan. Viineistä en tiedä tuon taivaallista. Onneksi olen edelleen naimisissa; sillä tiedän, että tällä CV:llä en saisi uutta miestä, vaikka pyssyllä uhkailisin.

Taitaa minunkin olla viisainta pysyä nykyisessä. Oma CV:ni on melko samanlainen, paitsi että leipominen taitaa vielä onnistua. Kauha putoaa kädestäni tai ainakin se riemumielin siitä riistetään. Mehustamiset ja sienien säilömiset ovat salaperäinen rituaali, johon en tunne minkäänlaista mielenkiintoa. Mankeloisin luultavasti sormeni, jos joutuisin sitä härveliä käyttämään, mutta jenkkikaapin pakastelokero on minulle tuttu, koska tungen sinne valmiita eineksiä.

Verhoja ja mattoja vaihtelen kyllä, mutta en sen takia että se jotenkin kuuluisi tehdä, vaan siksi että haluan vaihtelua. Viineistä tiedän sen verran, että niitä myydään nykyään pullojen lisäksi pahvikanistereissa. Maku? Märkää. Koulussa opettaja purki pannulappuni ja lohdutti, etteivät kaikki voi olla hyviä kaikessa. Olen kyllä sen jälkeen tursinut muutaman pannulapun kasaan, vain todistaakseni itselleni että se ei ole minun alaani.
On pakko myöntää itselleen, että kotihengettäreksi minusta ei ole, mutta huushollini pystyn kyllä maalaamaan ilman miehen apua, tai kasaamaan kirjahyllyn osista.

amado mio kirjoitti:

Taitaa minunkin olla viisainta pysyä nykyisessä. Oma CV:ni on melko samanlainen, paitsi että leipominen taitaa vielä onnistua. Kauha putoaa kädestäni tai ainakin se riemumielin siitä riistetään. Mehustamiset ja sienien säilömiset ovat salaperäinen rituaali, johon en tunne minkäänlaista mielenkiintoa. Mankeloisin luultavasti sormeni, jos joutuisin sitä härveliä käyttämään, mutta jenkkikaapin pakastelokero on minulle tuttu, koska tungen sinne valmiita eineksiä.

Verhoja ja mattoja vaihtelen kyllä, mutta en sen takia että se jotenkin kuuluisi tehdä, vaan siksi että haluan vaihtelua. Viineistä tiedän sen verran, että niitä myydään nykyään pullojen lisäksi pahvikanistereissa. Maku? Märkää. Koulussa opettaja purki pannulappuni ja lohdutti, etteivät kaikki voi olla hyviä kaikessa. Olen kyllä sen jälkeen tursinut muutaman pannulapun kasaan, vain todistaakseni itselleni että se ei ole minun alaani.
On pakko myöntää itselleen, että kotihengettäreksi minusta ei ole, mutta huushollini pystyn kyllä maalaamaan ilman miehen apua, tai kasaamaan kirjahyllyn osista.

Eli meitä löytyy joka lähtöön, ja niinhän se on elämässä tarkoituskin.
Itse olen monen toimen touhottaja, ollut se perheen "päsmäri" aina. Liekkö sitten niin osaaja, vai onkohan tekemiseni määrä korvannut laadun?

Minni kirjoitti:

Eli meitä löytyy joka lähtöön, ja niinhän se on elämässä tarkoituskin.
Itse olen monen toimen touhottaja, ollut se perheen "päsmäri" aina. Liekkö sitten niin osaaja, vai onkohan tekemiseni määrä korvannut laadun?

kukaan ei ole tosin seurassani kuollut sen paremmin nälkään kuin ruoan laatuunkaan, eikä kotonani tarvita raivaustraktoria. Ruoanlaitto ei ole tosin koskaan kiinnostanut, en jaksa maistella ja höystellä, mutta leipominen sujuu kyllä kun siihen joskus harvoin innostun.

Renkaat vaihdan autoon itse, mutta varsinaiset remontit jätän ammattilaisille. Tiedän kyllä paljon kepulikonsteja millä hyytyneen autovanhuksen saa liikkeelle.
Onneksi tänä päivänä miehen ja naisen roolit tällaisissa asioissa eivät ole enää niin tarkkoja kuin ennen, muuten olisinkin hukassa.

amado mio kirjoitti:

Taitaa minunkin olla viisainta pysyä nykyisessä. Oma CV:ni on melko samanlainen, paitsi että leipominen taitaa vielä onnistua. Kauha putoaa kädestäni tai ainakin se riemumielin siitä riistetään. Mehustamiset ja sienien säilömiset ovat salaperäinen rituaali, johon en tunne minkäänlaista mielenkiintoa. Mankeloisin luultavasti sormeni, jos joutuisin sitä härveliä käyttämään, mutta jenkkikaapin pakastelokero on minulle tuttu, koska tungen sinne valmiita eineksiä.

Verhoja ja mattoja vaihtelen kyllä, mutta en sen takia että se jotenkin kuuluisi tehdä, vaan siksi että haluan vaihtelua. Viineistä tiedän sen verran, että niitä myydään nykyään pullojen lisäksi pahvikanistereissa. Maku? Märkää. Koulussa opettaja purki pannulappuni ja lohdutti, etteivät kaikki voi olla hyviä kaikessa. Olen kyllä sen jälkeen tursinut muutaman pannulapun kasaan, vain todistaakseni itselleni että se ei ole minun alaani.
On pakko myöntää itselleen, että kotihengettäreksi minusta ei ole, mutta huushollini pystyn kyllä maalaamaan ilman miehen apua, tai kasaamaan kirjahyllyn osista.

Lopettakaa tollanen...tulee vesi silmistä :))

Rainer kirjoitti:

Lopettakaa tollanen...tulee vesi silmistä :))

päätyisi kattilaani, luultavasti palaisi pohjaan!

amado mio kirjoitti:

päätyisi kattilaani, luultavasti palaisi pohjaan!

On että on hauskaa, ainakin teidät jutut piristää.
Piristystä tässä olen metsästämässä, kun joskus elo ottaa koville.

Minni kirjoitti:

On että on hauskaa, ainakin teidät jutut piristää.
Piristystä tässä olen metsästämässä, kun joskus elo ottaa koville.

on totisinta totta minun ja varmasti osaltaan myös Angiinan kohdalla. Itseänikin naurattaa, että minulla on kasapäin värikkäästi kuvattuja ruokareseptejä, joita en koskaan toteuta. Omat luomukseni pitäisikin kuvata mustavalkoisina.

Lähden kyllä topakasti joka vuosi keräämään viinimarjat, samoin mustikka- ja puolukkametsään. Samalla kun puhdistan marjoja mietin kuumeisesti, mitä niille pitäisi sen jälkeen tehdä. Yleensä pakkaan ne rasioihin ja jaan ystävilleni.
Sienistä en pidä enkä niitä myöskään tunnista korvasientä lukuunottamatta, joten jätän ne metsään ja harvoin nähdyt ruokavieraani välttyvät seitikkisopalta.

amado mio kirjoitti:

kukaan ei ole tosin seurassani kuollut sen paremmin nälkään kuin ruoan laatuunkaan, eikä kotonani tarvita raivaustraktoria. Ruoanlaitto ei ole tosin koskaan kiinnostanut, en jaksa maistella ja höystellä, mutta leipominen sujuu kyllä kun siihen joskus harvoin innostun.

Renkaat vaihdan autoon itse, mutta varsinaiset remontit jätän ammattilaisille. Tiedän kyllä paljon kepulikonsteja millä hyytyneen autovanhuksen saa liikkeelle.
Onneksi tänä päivänä miehen ja naisen roolit tällaisissa asioissa eivät ole enää niin tarkkoja kuin ennen, muuten olisinkin hukassa.

Naurattamaan pisti minutkin nuo teidän roolisekoilunne. Tositilanteissa huumoria varmaan erityisesti tarvitaankin! Olemme niin kamalan urautuneita tiettyihin rooleihin.

Tyttäreni kertoi, kuinka viedessään autoaan huoltoon ja mainitessaan myös hiukan harvinaisemman vian syyksi huollon tarpeeseen, häntä oli katsottu arvioivasti useita kertoja nuoresta, kauniista ja vaaleasta yläpäästä varpaisiin ja venytellen sanottu: Noo, katsomme sitten...Autoa noudettaessa kohtelu oli ollut huomattavasti arvostavampaa ja kohteliasta, kun vikaa oli löytynyt vain tyttäreni mainitsemasta kohdasta.