Olen 23v, juuri ammattikoulusta valmistunut nuori nainen. Työkokemusta minulla ei juuri ole, mitä nyt lukion jälkeen jotain pikkuhommaa ja amiksen työharjoitteluita. Tuntuu myös, ettei töitä edes löydy mistään, kun en ole lähihoitaja.
Nyt on myös pientä vauvakuumeen poikasta, kun lähipiiriin syntyy jo ensimmäisiä lapsia, ja ikäkin alkaa oleen siinä hyvässä vaiheessa :)
Että kannattaisiko etsiä niitä töitä, vai ruveta perhe-hommiin?
Nyt on myös pientä vauvakuumeen poikasta, kun lähipiiriin syntyy jo ensimmäisiä lapsia, ja ikäkin alkaa oleen siinä hyvässä vaiheessa :)
Että kannattaisiko etsiä niitä töitä, vai ruveta perhe-hommiin?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Töitä ja elämän kokemusta. Parisuhde kuntoon ja varmemmaksi.
Itse valmistuin myös sinun iässäsi. Siinä vaiheessa olimme miehen kanssa seurustelleet nelisen vuotta.
Jakoimme seurustelua ja vuoden 2006-2010 olin määräaikaisuuksilla töissä lähes koko ajan koulutustani vastaavissa tehtävissä. 2009 mentiin naimisiin ja päätettiin, että lapsi olisi tervetullut. 9kk häiden jälkeen syntyi poikamme.
Töihin palasin kutsun käytyä määräaikaiseksi äitiysloman loputtua ja nyttemmin olen työllistynyt vakinaisesti, poika on reilu 3v ja toista lasta alamme seuraavasta kierrosta yrittämään. Yhteistä taivalta miehen kanssa reilu kymmenen vuotta.
Jokainenhan tekee omat valinnat, mutta itse olen sitä mieltä, että tämä minun tapani kouluttautua, käydä töissä ja vakauttaa parisuhde ennen lasta on ollut loistava monestakin syystä.
Top5 syyt, miksi hoitaa ensin koulut, työkokemusta ja sitten vasta lapset:
1- Äitiysraha on huomattavasti parempi. Itselleni jäi käteen reilu tonni enemmän kuussa, kuin jos olisin minimillä ollut. Ei sitä lasta rahalla kasvateta, mutta kovasti se stressiä vähentää ja arkea helpottaa, kun ei tarvitse koko ajan penniä venyttää
2- Työllistyminen lapsen saamisen jälkeen uudestaan on ollut helppoa. Uskon vahvasti, että töissäkäyvien vanhempien lapsilla vrt. pitkäaikaistyöttömien lapset on paremmat lähtökohdat elämään. Syrjäytyminen yhteiskunnasta usein periytyy.
3- Parisuhde on vakiintunut ja vahvalla pohjalla. Vauva aika on rankkaa parisuhteelle, sanoi kuka mitä vain.
4- Äitiysloman loputtua minulla olisi ollut mahdollisuus olla työttömänä työnhakijana ansiosidonnaisella päivärahalla n.3-vuotta. Omaan työllistymiseensä voi vaikuttaa paljon ja ansiosidonnaisella jää käteen paaaljon enemmän kuin vaikkapa kodinhoidontuella, joka on rahallisesti pelkkä vitsi
5. Vuosien myötä myös itse on aikuistunut ennen lasta, siitä kun oli 23-vuotias. Itse koin positiivisena sen, että ehti ihan rauhassa elää nuoruudenjälkeistä aikuisuuttakin pitkän pätkän ennen perheen perustamista.
Ikää minulla siis nyt 30-vuotta ja ensi kesänä toivottavasti toinenkin lapsi olisi saatuna.
Ihan ok ja totuudenmukainen kirjoitus Hortencia4
Sun pitäis vain tajuta se, että pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen on täysin eri asioita! Pitkäaikaistyöttömillä on aikaa lapsille, jos niitä plussapuolia mainitaan. Saattaa olla, että heillä ei arvosteta rahaa ja egoilua eli muille todistelua ja siksi on valittu tienaamisen sijaan rikkaus eli vapaus. Työttömillä on aikaa tehdä asioita, ja siinä lapset opppivat. Pitää muistaase, että maailmasta häipyy 70% työpaikoista muutamassa kymmenessä vuodessa, niin miksi opettaa lapsia liian työ- ja materilaliskeskeiseksi, kun tekeekö Suomessa töitä vaikka 20 vuoden päästä kukaan, vai onko täällä omavaraistalous ainoa vaihtoehto elää? Ja miksi yleensäkään kukaan urautuu ja pelaa siinä työntekomahdollisuutensa?
Anteeksi tää on ohi aiheen mutta haluaisin kysyä edelliseltä, mihin ja millä perusteella häviää 70% työpaikoista?
Kun samaan aikaan täällä pelotellaan että tulevat sukupolvet ovat pienempiä ja työntekijöitä ja eläkkeenmaksajia ei riitä.. Eikös silloin just pitäis kaikille olla töitä?
http://www.talouselama.fi/uutiset/synkka ennuste robottitulevaisuudesta tyottomyys 75/a2165972?mobileRedirect=false
"Pitkäaikaistyöttömillä on aikaa lapsille, jos niitä plussapuolia mainitaan. Saattaa olla, että heillä ei arvosteta rahaa ja egoilua eli muille todistelua ja siksi on valittu tienaamisen sijaan rikkaus eli vapaus". Työttömillä on aikaa tehdä asioita, ja siinä lapset opppivat. "
On töissäkäyvilläkin aikaa olla lapsiensa kanssa, vaikka ei tosin 24/7. Lapset oppivat mielestäni töissäkäyvistä vanhemmistaan myös: Kun käy töissä saa sitä rahaa, jolla saa ostettua kaikenlaista tarpeellista ja välillä tarpeetontakin, ihan vain siksi, kun pystyy. Itse olen kotoisin pitkäaikaistyötön perheestä, jossa oli monta lasta. Melkoisen masentaviakin lapsuusmuistoja yleisesti ottaen jäi, vaikka vanhemmilla sitä aikaa meille olikin. Koko ajan vanhempien seurassa olleena opin jo lapsesta asti sen, miten säännöllisin väliajoin käytiin keskustelu, milloin lapsilisät tulee ja mihinkä milloinkin oli varaa. Tuli ihan syyllinen olo lapsena siitä, kun olisi oikeasti vain kovasti halunnut edes jotain pientä, uutta ja omaa.
Ja töissäkäyvien vanhempien esimerkki siitä, miten työ, perhe ja kodinhoito on kaikki hoidettava on mielestäni pelkästään positiivista. Äitikään ei ole koko ajan lastensa käytettävissä oleva itsestäänselvyys, vaan ihminen, joka käy töissä ja jolla on se omakin elämä. Oma lapseni on 10-13pv/kk hoidossa ja kun olen häneltä kysynyt, olisiko kivaa olla ihan koko ajan kotona, niin vastaus on "ei". Hoidossa on kuulemma kiva käydä, kun siellä on kavereita ja saa tehdä ihan eri juttuja kuin kotona. Ja kotona on taas mukavaa, kun saa tehdä omia juttuja ja välillä vain kuunnell hiljaisuutta. Jos seuraavan lapsen saan, saa esikoinen jatkaa hoidossa käymistä puolipäivähoidolla sen minimimäärän kuussa, että äitiysloman päädyttyä on pysynyt hoidossakäymiseen tuntuma tallessa. Ja kun on vielä ihan helposti varaa maksaakin tuo lysti, niin mikä ettei.
Ja entäs sitten kun lapset menevät kouluun? Siinä vaiheessa viimeistään on lapselle samantekevää, onko vanhemmat päivät kotona vai ei. Paitsi ehkä siinä mielessä, että jos oikein kovasti haluaa alkaa jotain harrastamaan ja vastaus on "ei meillä ole siihen varaa".
Minun kaveripiirissäni on äitejä laidasta laitaan. On uraäitejä, duunariäitejä, kotiäitejä, sossuäitejä, yh-äitejä, vuoroviikkoäitejä, suurperheen äitejä. Itse olen niin mielelläni äiti, joka käyt töissä ja jolla on uramahdollisuuksiakin etenemiseen; minulla on mahdollisuus nyt vakinaisena erillaisiin työn ja perheen yhdistäviin työaikamuotoihin, töistä saan voimaa ja energiaa panostaa lapseen ja kasvattamiseen ihan erilailla (kotona ei ole aikaa uupua, kun pääsee töihin "tauolle") ja onhan se aivan järjettömän mukavaa, kun on sitä rahaakin niin, ettei siitä tarvitse stressata.
Eipä sitä kotonakaan laakereillaan maata ja lapset oppii siinä sivussa taitoja, kun isä vaikka nikkaroi tjtn. Työlle elävät joutuvat ostamaan kaikki, kun ei ole aikaa. Se kauhea materiaalinen kulutus kasvattaa ahneita ja omahyväisiä mulkeroita. Työlle elävät eivät osaa kuin oman työnsä, noin sekö on hyvä lapsille?
Ja lisäksi työttömyys ei tarkoita mitään kituuttamista ja kaalikeittolinjaa. Työttömät elää laadulla, kun on aikaa tehdä itse ja tilailla laatua ulkomailta halvalla. Mutta teillä oli varmaan liikaa lapsia tulot ja menot epäbalanssissa:) vanhempasi eläneet töissä käydessään kädestä suuhun ja jättäneet kenties liitonmakasut väliin luullen, että heillä on aina töitä?
Meillä taas oli rahaa ja materiaalia, mutta siinäpä se olikin.
"Työlle elävät eivät osaa kuin oman työnsä, noin sekö on hyvä lapsille?"
Osaan työni ja kotielämäni yhdistämisen. Kaikkea ei todellakaan tule ostettua valmiina; ompelen vaatteita, leivotaan sämpylöitä jne. Ihan vain siksi, kun se on kivaa. Liika materiaali ja kaiken saaminen ei ole minunkaan mielestäni hyvä juttu. Mutta mitä vikaa siinä on, että lapsi esimerkiksi joulun jälkeen alkoi toivoa synttärilahjakseen melko kallista lelua. Jatkoi toivomista puoli vuotta, kunnes lelun sai. Lelu on ollut pidetty ja olisi varmasti jäänyt ostamatta, jos olisi pitänyt rahallisesti perheen kituuttaa. Ihan hyvin olisin voinut lelun hetikin ostaa, kun sitä pyysi.
Minusta on hyvä, että lapsi oppii työntekemisen tärkeyden. Elämä nyt vain menee niin, että kun opiskelee ammatin, tekee töitä ja elää ihmisiksi, niin elämässä on enemmän vaihtoehtoja.
"Mutta teillä oli varmaan liikaa lapsia tulot ja menot epäbalanssissa:) vanhempasi eläneet töissä käydessään kädestä suuhun ja jättäneet kenties liitonmakasut väliin luullen, että heillä on aina töitä?"
Lapsia oli neljä, syntyneet tiheässä tahdissa hyvin nuorille vanhemmille, jotka eivät ennen perheen perustamista juuri kouluja käyneet tai työhistoriaa kerryttäneet. Olivat aina ajatelleet, että kyllä sitä ehtii. Eli niitä töitä ei ole oikein koskaan ollut, kun ei siihen työelämän pyörteeseen koskaan päässeet kunnolla kiinni; määräaikaisia pätkähommia, joita ei voinut ennustaa etukäteen. Jos voit minulle kertoa, miten Lapin syrjäkylässä, minimityökkäri- ja sossurahoilla 90-luvun lamassa saat suurperheen tulot ja menot jäämään plussan puolelle, niin olet nero!
Poinntini on siis se, että kun tuohon työelämän pyörteeseen ja imuun pääsee kerran kunnolla kiinni, on mahdollista hypätä halutessaan välillä poiskin (äitiyslomat, perhevapaat, vuorotteluvapaat jne), ilman että takaisin pääsystä tulee ylivoimaisen vaikeaa.
Tilanne on semmone, että menin kouluttautumaan alalle, jossa ei ole yhtään työpaikkaa. Kohta vuoden hakenut töitä, mutta ei tärppää mistään. Asun pienellä paikkakunnalla ja täällä sekä lähikunnissa ei ole tarvetta edes siivoojille.
Uuden ammatin opiskelukaan ei houkuttaisi, ainakaan ihan heti. Jotenkin tuntuu, että lapsen hoitaminen toisi arkeen paljon enemmän kuin toimettomana oleilu.
Mies on tietenkin sitä mieltä, että meet töihin.
Sun "mies" on oikeassa. Töitä, koulua ja elämänkoulua, sitten lapsia -mikäli vielä haluat. Odota muutama vuosi ja näet kuinka nämä lapsia hankkineet ja naimisiin menneet eroavat, vanhenevat, kulkevat apeana, ja kiität miestäsi ja muita sinua oikeaan suuntaan opastaneita.
Monenko vanhuksen olet kuullut harmitelleen, etteivät ole tehneet tarpeeksi töitä elämänsä aikana? Siinä jokaiselle miettimisen aihetta. Lasten tekemättä jättämistä sen sijaan hyvin monikin harmittelee sitten vanhempana.
Aika itsekästä ja lyhytnäköistä hankkia lapsi nuorena tyhjän päälle siksi, että siitä on vanhana seuraa - tai, kun muillakin on. Elätkö edes vanhaksi? Ja vitut minkään yh-huoran lapsi edes halua äitiinsä ja siittäjäänsä pitää yhteyttä kunhan 16v täyttää. Ja pahimmassa tapauksessa, ja todennäköisestikin lapsesta tulee tuottajiensa kaltainen vittumaisen näköinen ja oloinen lahopää, joka hänkin jatkaa vielä sukuaan moneen kertaan, kun ei muuhun kykene tuottajiensa tapaan.
Hankkikaa nuoret aikuiset joku nukke lapsena väliin jääneisiin ja nyt leikittäviin kotisleikeihinne. -Tässä sen taas näkee, että jos nukkeleikit tai muu kehitysvaihe jää syystä tai toisesta väliin, niin se kehitysvaihe eletään myöhemmin elämäntilanteesta riippumatta.
Itse olin 24-vuotias kun valmistuin ja aloin heti valmistumisen jälkeen odottaa esikoistamme. Tosin erona aloittajaan oli se, että olin ollut jo ennen valmistumista työelämässä 5 vuotta ja raskauden aikana minut vakinaistettiin. Valmistumisen jälkeen ehdin olla töissä n. puoli vuotta ja sain ihan ok äitiyspäivärahan. Nyt neljä vuotta myöhemmin odotan kolmatta lastamme ja lasten välillä olen ehtinyt tehdä töitä n.vuoden ennen uutta äitiyslomaa.
Hanki apua. Sinulla on diagnostisoimaton käytöshäiriö.
Kirjoituksesi on loukkaavia ja asiattomia.
Sulla onkin suhteita ja käynyt hyvä tuuri. No netissäkin
kaikilla menee hyvin;)
harva 24v on ollut 5v työelämässä, aika hyvä tuuri käynyt.
Ja siinä samassa vielä opiskellut ammatin.
Niinpä ;) ettei vain kusettaisi tuo tyyppi?
Kiva, kun olet itsesi kanssa samaa mieltä. Ei ainakaan jakomielitauti vaivaa pahasti :)
Ihan kuule lukion jälkeen kesällä olen aloittanut työt, pidin kaksi välivuotta töitä tehden ja sitten tein ilta- ja viikonlopputöitä (3-5 vuoroa/vko) samalla kun opiskelin ammattiin amk:ssa. Valmistumisen jälkeen jatkoin samassa työpaikassa jossa olin aloittanut puoli vuotta aikaisemmin opiskeluaikana ja samassa paikassa olen työssä edelleenkin.
Tuurista ei ole kyse, vaan siitä että elätin itseni. Opintotuella siihen ei pysty.
Sukulaisella töissä? Ei kai kukaan vakinaista paksuna olevaa muuten;)
Alueen suurimpia yrityksiä on kyseinen työnantajani, en tuntenut koko paikasta ketään ennestään. Raskauteni oli tuolloin alle puolen välin eikä vielä pomoni tiedossa. Eikä kyllä saisi raskaus vakinaistamiseen vaikuttaakaan, mutta varmuuden vuoksi pidin asian vielä salassa. Ja tämä nykyinen paikka on kolmas vakituinen työpaikkani, ei ole ollut suhteita yhteenkään niistä.
Mahtaa pomoa vitutella nyt.
Mutta älä ihmeessä muille suosittele samaa. Sinua voi onnitella, jos oikeasti sinulla niin hyvin muka menee. Oletko perehtynyt tilastoihin eroista jne?
Ei vituta. Raskaudesta kuultuaan oli tosi kannustava ja kiinnostunut raskaudesta, itsekin kun on useamman lapsen äiti.
Todella onnellinen omasta elämästäni olenkin, olen "saanut" kaiken mitä elämältä olen halunnutkin. Itseäni ei erotilastot kiinnosta, oman parisuhteeni tilanteen tiedän hyvin ja kaikki on kunnossa.
Ok. Toivotaan että onni kantaa ja elämä tyydyttää.
kunnossa. 10/30-sääntöä ajatellen vuosia puuttuu aivan liikaa (30-23) ja parisuhteen kestokin taisia olla vain muutama vuosi. Muutama vuosi ja olet alkoholisoitunut yhäri...
Uusin sääntöhän on 12/32!! Näin vältytään kriisien vaikutuksilta.
Sitten sairastut syöpään ja siinä uusi kriisi.....
Esikoiseni syntymästä on jo enemmänkin kuin muutama vuosi, eikä parisuhde ja perhe-elämä ole muuttunut kuin parempaan suuntaan. Voit tunkea tuon 10/30-sääntösi sinne minne ei aurinko paista!!
Itse en todellakaan alkaisi lasten tekoon yli 30v:nä, kun silloin lapset voi olla jo isoja/vauvaiän ylittäneitä. Ei elämä tarvitse olla elettynä ennen lasten syntymää, elämä jatkuu sen jälkeenkin. Onneksi jokainen saa valita ihan itse omasta elämästään.
"Sitten sairastut syöpään ja siinä uusi kriisi..... "
- Niin no se on parempi sairastua syöpään ja kuolla pois lapsettomana...
parempi se on tehdä lapsi, kun olla työttömänä. Siinähän nousee statuskin pohjamudista pilviin. Äiti nyt kuulostaa paljon paremmalta kuin työtön.
Tuo on totta:) Niin moni ajattelee...On hyväksyttävä syy miksi lorvia kotona:)
Ei mutta oikeasti; älä viljele tuota neuvoa;)
Haa enpäs tajunnutkaan, että mulla on statussymboleita kotona. Nyt tuli heti parempi mieli.