Milloin paloi ensi kertaa hermo lapseesi?

No voi hyvä isä, jospa lasella ei ole nälkä, kun ei syö. Sitten vain siirretään ruokailua tunnilla, kahdella tai neljällä. Ja tarjotaan vettä. Ja pidetään sylissä jos itkettää. Luonnollisesti jos ei syö ollenkaan, niin on ammattiavun paikka. Syöko vielä rintaa, jospa silloin on sen tarvetta. Rentoudu hyvä mies.
Jos lapsi huutaa yöllä, niin sitten vain kuljetetaan eri asennoissa. Ja valvotaan tuntikaupalla. Ja otetaan asenne, että nyt eletään tätä vaihetta, Aikansa kutakin. Pääasia on että tulee tasapainoinen aikuinen, kaikki lähtee lapsen hyväsymisestä sellaisena kuin hän on.

Rajat pitää asettaa heti kun niitä aletaan tarvita. Esimerkiksi yöimetykset voi ihan hyvin jättää jo pois, olisi voinut jo aikoja sitten. En minä ainakaan noin vanhaa ole enää öisin imettänyt, vaikka aamuisin ja iltaisin imetinkin vielä pitkään.

Jos lapsi ei syö, niin sillä ei ole nälkä. Ota ruoka pois ja laita lapsi muihin hommiin. Tuollaisella riehumisella hänelle tulee korkeintaan kammo syömistilanteita kohtaan, eikä se auta lainkaan asiaa. Nukkumisen voi hoitaa kuntoon siten, ettei leiki tai touhua lapsen kanssa öisin yhtään. Hänet voi laittaa pinnasänkyyn ja antaa olla siellä. Jos itkee, niin välillä käy kippaamassa takaisin makuuasentoon ja sitten jatketaan unia (tai itkemistä tai mitä se lapsi tekeekään). Aika nopeasti oppii, että ei se yöhuuto ole kivaa, kun ei sillä saa edes huomiota - eikä tissiä.

Joo, lasta kohtaan voi joskus tuntea harmistusta, mutta nyrkillä pöytään lyöminen tai muu lasta säikäyttävä (varsinkin noin pienen asian vuoksi) on todella typerää. Kuulostaa sellaiselta alle vuoden ikäisen tavalta reagoida asioihin. Mitä tuo rajojen asettaminen sinun mielestäsi tarkoittaa?

Siis ihan tosissasi olet vauvaa viemässä psykiatrille. Huhhuh, se olet sinä joka sinne kuuluisi!!!!

Tissi pois kakaralta

Itse imetin 1,3 vuotiaaksi. Itse lapsi sitten käänsi päänsä pois. Otin puoli vuotta virkavapaata äitiysloman päälle. En kyllä mitään rajoja asetellut kuin joskun 2 vuoden jälkeen, aikalailla lapsen ehdoilla elettiin. Oikein fiksu lapsi on tullut.
Lastenkasvatus on ala, jossa on monta tietäjää. Koeta itseksesi miettiä sopiva ja sellainen että se on lapsen parhaaksi, vaikka kuinka väsyttäisi ja toki aika ajoin suututtaisikin.

Jos lapsi ei syö, älä pakolla syötä, kyllä hän seuraavalla kerralla syö jos on terve.

Kyllä sinä huomaat onko oikuttelua vaiko tarvitsee lääkärin tutkimusta.
Meillä ei pakolla syötetty,, jos oikutteli siirrettiin pois ruokapöydästä, eikä tuputettu.

Oman väsymyksen hoito on tärkein hoitaa pois, jotta tuo pinna kestää, sillä lapsi o lapsi ja toimii hetken mielijohteesta, et voi vielä saada häntä tuossa vaiheessa sinun tahtosi mukaan toimimaan ja toivottavasti et koskaan halua hänestä mitään "kloonia" tehdäkään.

Mutta kun lapsi nukkuu, silloin nukkuu myös väsyneet vanhemmat, eivät villakoirat karkaa tai pyykitkään jnd. Virkeä ihminen tekee puolessa ajassa kotityöt siitä, mitä väsynyt ihminen.
Ilatisin nukkumaan ajoissa, että sitä unta ehtii saamaan, mitään et menetä telkan hölynpölystä katsomatta jääneistä, uutiset ovat televion tärkein anti.

Pelkkä nuha voi riittää siihen että lapsen ruokahalu menee. Jos lapsi on sairas, voi mennä monta pävää pelkällä nesteillä, ja kun lapsesi saa rintamaitoa, niin hän pärjää kyllä.

Muista että ysikuinen on vielä valtavan pieni. Rajoja tarvitaan tuossa vaiheessa vain itsensä satuttamisen estämiseen. Ruokamäärät määrää lapsi jatkossakin; aikuiset mitä ja milloin syödään.

Yritä suhteuttaa, hyvä mies.

Kun vanhin poika oli vähän yli 17 vuotta. Silloin piti todeta pojalle että turha varttua ajokorttia ja autoa ellei vittuilu lopu.

Aika pahaltaa kuulosta tuo että vanhempi saa raivarin jos pieni lapsi ei syö. 9kk on viel vauva. Minä tarjoaisin jotain muuta tai antaisin myöhemmin ruokaa. Tuollainen raivokohtaus saattaa vain vaikeuttaa syömätilanteita jatkossa. Et kai halua että syöminen herättää lapsessa pelkoa? Näin saat vain enemmän ongelmia liittyen lapsen ruokiluun. Pohdi sitä miksi lapsi ei syö! Lapset ei tee vanhemmille kiusaa vaan yleensä syömättömyyteen on jokin syy.

Lapset saattavat heräillä öisin vielä useamman vuoden. Se on vanhemmuutta ymmärtää että näin on. Murkut nukkuu sit aikanaan vaikka vuorokauden ympäri!

Kyllä meidän tyttö taisi olla yli 2-vuotias, kun ekan kerran jouduin laskemaan hiljaa mielessäni kymmeneen.

Tuollainen reilu 9 kk:n ikäinen haluaa jo syödä itse, niin että anna hänelle oma lusikka käteen ja sitten ujutat siinä samalla ruokaa suuhun.

Jos lapsi valvoo vielä kello 2 aamuyöllä, hän on nukkunut liikaa päivällä. Touhutkaa yhdessä paljon päivällä, niin eiköhän uni maita.

"Rajoja" pitää toki olla alusta asti, mutta ei niitä aseteta lyömällä nyrkkiä pöytään - vaan kärsivällisyydellä ja johdonmukaisuudella.

Itse olen 18v tyttären isä' eikä olekoskaan hermot mennyt mutta rajat on pidetty ja kun ikää tuli niin vastuuta ja vapautta pitää antaa. Yhden nuoruuden kaverin aksvatusmetodeja seurannenna olen todennut että vaimonsa kanssa tekevät lapsen kaasvatuksesta ihan liian vaikeeta.

Tissin anto pitää jo lopettaa!! Maito vie nälän pois ja yöllä valvoo sen takia kun haluaisi luputtaa sitä tissiä. Se on kerrasta poikki, vähän kapinoi tai ei ollenkaan kun ette anna periksi. Se on just sitä rajojen laittoa.

Tuttipulloon vettä ja nokkamukiin maitoa tai vettä ruoan kanssa. Älä pakota syömään ja kokeile just sitä, että annat lusikan käteen niin voi harjoitella itse sitä syömistä. Sen varjolla ujutat MIELEISTÄ ruokaa suuhun.

Ei aikuinenkaa pysty syömään jos ei ole nälkä tai on huono-olo. Laita iltakylvyn jälkeen ajoissa nukkumaan, ettei mene unet ohi. Yöllä ei seurustella, jos heräilee niin laitat vaan takaisin nukkumaan etkä puhu mitään, lopulta jää sinne.
Eikä tarvitse yöllä mitään maitoa eikä tuttipulloa korkeintaan tutti suuhun.

Tässä tätä rajojen laittoa :)

Tsemppiä ja jaksamista sinulle! Minun miehelläni meni hermo poikaamme ensimmäisen kerran kun tämä oli alle 1 kk vanha eikä suostunut syömään tissiä (opettelimme imetystä eikä siitä tullut aluksi yhtään mitään vaikka kuinka yritimme).

Isätkin ovat ihmisiä ja kaikenlaiset tuntemukset ovat ihan normaaleja eikä niistä kannata sen kummemmin stressaantua. Ei ole ihmekään että hermot on koetuksella kun olet yhtäkkiä 24/7 pojan kanssa kun äiti on palannut töihin, ja univelkaa on ihan taatusti!!! Tärkeää on ettei anna tunteiden vaikuttaa käyttäytymiseen siten että alat käyttäytyä niin että lapsi pelästyy/ säikähtää. Kaikille kuitenkin sattuu ylilyöntejä ja niistä sitten opitaan ja mennään eteenpäin viisaampana.

Jaksamista sinulle, olet varmasti mitä parhain isä lapsellesi. Ja rohkea kun uskallat puhua asiasta suoraan ja uskallat etsiä neuvoja!