Olen nyt varmaan useamman vuoden pohtinut että hakeutuisinko tutkimuksiin vai en... En koe olevani yhtä biologisen sukupuoleni kanssa, mutten myöskään selvästi halua olla toistakaan sukupuolta. Haluaisin vain olla jotain muuta mitä olen nyt! Kehoni ei vastaa ihanteitani tai tunteitani itsestäni... Olen jotain muuta.
Mutta en kai voi mennä tutkimuksiin ja korjaushoitoihinhan tarvitsee jonkin diagnoosin, enkä usko täyttäväni sitä. Enkä halua vain mennä ja tulla torjutuksi.
Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Sopeutua vaan nykyisyyteen mihin en ole tyytyväinen?
Mutta en kai voi mennä tutkimuksiin ja korjaushoitoihinhan tarvitsee jonkin diagnoosin, enkä usko täyttäväni sitä. Enkä halua vain mennä ja tulla torjutuksi.
Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Sopeutua vaan nykyisyyteen mihin en ole tyytyväinen?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Jos et koe olevasi kumpaakaan binäärisukupuolta voit saada transgender-diagnoosin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Transgender
Hop hop tutkimuksiin.
"Kehoni ei vastaa ihanteitani tai tunteitani itsestäni... Olen jotain muuta."
Sinun kannattaa tietenkin miettiä ja koettaa eritellä, miksi koet noin, mikä tarkalleen ottaen on se, mihin et ole kehossasi tyytyväinen. Nykyään medioissa (sekä julkiset tiedotusvälineet että sosiaalinen media) puhutaan todella paljon sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, mutta ei erilaisuuden kokeminen välttämättä liity ollenkaan näihin elämänalueisiin. On monenlaisia syitä identiteettikriiseille: aikuistuminen, ihmissuhdemuutokset, hengellinen herääminen, ulkonäköasiat...
Oletko esim. tyytymätön ulkonäköösi? Oletko tyytymätön siihen, miten kehosi toimii? Tunnetko olosi huonoksi omissa nahoissasi? Näitä ongelmia voi jossain määrin korjata elämäntapoja muuttamalla.
Tärkeintä on muistaa, ettei ihmiselämä koskaan, kenenkään kohdalla, yllä absoluuttiseen täydellisyyteen, ja se on ihan normaalia ja sen pystyy kyllä hyväksymään, kun haluaa katsoa totuutta silmiin. Totuus tekee vapaaksi, kuten Jeesus sanoi.
En tiedä, minkä ikäinen ja mitä sukupuolta olet, mutta älä missään nimessä ala suunnitella sukupuolesi muuttamista. Olet sukupuolesi osalta hyvä tuollaisenaan. Jos olet esim. poika / mies, sinun ei tarvitse olla sellainen poika / mies kuin ehkä enemmistö sukupuolesi edustajista on. Voit olla erilainen poika / mies. Tämä sama pätee muihinkin sukupuoliin: olitpa tyttö / nainen tai anatomisesti intersukupuolinen.
Ota kaikki irti siitä sukupuolesta, johon Jumala on rakkaudella sinut luonut. Voit myös etsiä itsellesi samastumisen kohteita. Onko esim. taiteilijoita, muusikkoja, näyttelijöitä, poliitikkoja, tiedemiehiä / -naisia, joihin samastut, joissa on jotain samaa kuin sinussa, sellaista mistä pidät, mitä arvostat ja mikä on sinulle ominaista? Tällaisten esikuvien "seuraaminen" on ainkin minusta ihan ok ja voi auttaa itsensä tutkimisessa, tavallaan markkeerata oman identiteetin rajoja.
Siunausta sinulle!
Sinä et ole selvästikään perehtynyt transasioihin edes pintapuolisesti ja silti kehotat ihmisiä toimimaan toisin kuin mitä lääkärit neuvovat! Se on todella ylimielistä, piittaamatonta ja julmaa. Sen lisäksi se että yrität perustella tällaista julmuutta uskonnolla on todella loukkaavaa kristittyjä kohtaan.
Jos olen yhtään ymmärtänyt Raamattua oikein, niin Jumala ei rakastaisi minua johtuen elämäntavoistani ja arvoistani. Hän passittaisi minut suoraa tietä helvetin tuliin.
Mutta onneksi asia on niin että Jumala on satuolento...
Mutta eipä tämä keskustelu oikeastaan tänne kuulu. Miksi teidän uskovien pitää joka välissä koittaa käännyttää ihmisiä?
Aloittajan lause "Haluaisin vain olla jotain muuta kuin mitä olen nyt!" sekä monet muutkin hänen käyttämänsä ilmaisut saivat minut ajattelemaan, että hänen kohdallaan voi olla kyse jostain aivan muusta kuin sukupuoliristiriidan kokemisesta.
Jumala ei rakasta minuakaan johtuen elämäntavoistani. Tekojeni perusteella Hän passittaisi minut suorinta tietä helvetin tuliin.
Jumala rakastaa minua ja sinua siksi, että Hän on rakkaus.
En yritä käännyttää sinua tai muitakaan palstan lukijoita, vaan yritän omalta osaltani auttaa tuomalla toisenlaista näkökulmaa asioihin. Eihän kokemusten pohtiminen eri näkökulmista ole haitallista.
Olen viettänyt elämässäni paljon aikaa kristittyjen parissa. Ja voin sanoa että harvat ihmiset on yhtä tekopyhiä, tuomitsevia ja ehdottomia. Varmaan muslimien parista löytyy myös samanlaista porukkaa, en tiedä.
Kristityt sanovat usein vieraille ja käännytettäville että "Jeesus rakastaa sua". Mutta sitten kun mennään pintaa syvemmälle, niin alkaa se suvaitsemattomuus ja heteronormatiivisuuden pakotus tulla esille. Tämän vuoksi en ole koskaan törmännyt uskovien keskuudessa liikkuessani homoihin, lesboihin tai transihmisiin. Ne eivät ole vain uskoville hyväksyttäviä asioita. Ja Raamatusta löytyy kyllä perusteet sille.
Ja Jumala kyllä tuomitsee Hänelle epäkelvot ihmiset, joita ovat kaikki jotka eivät "ota Jeesusta sydämeensä". Kristinuskon juttu on se että pitää uskoa Raamattuun että pelastuu. Jos et usko, niin sitten se on uskovien mielestä menolippu helvettiin, olit kuka vaan. Tässä suhteessa suvaitsemattomuus ei koske vain seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vaan aivan jokaista joka ei usko Jeesuksen olevan Jumalan poika.
On myös jännä asia mitä tapahtuu kun uskovien parissa elänyt ihminen hylkää uskonsa ja kertoo tämän. Omalla kohdallani kävi niin että silloin kaikki uskovat "ystäväni" jotka olivat vannoneet etteivät koskaan jätä minua, hylkäsivät minut. Eivät enää soitelleet tai lähetelleet viestejä. En ollut enää kelvollinen heidän joukkoonsa. Se siitä lähimmäisenrakkaudesta!
Joten sinä ja muut uskovat, älkää tulko tänne myrkkynne ja valheittenne kanssa! Tiedän kyllä mitä olette.
On surullista, että niin monet ovat kokeneet uskovien parissa suvaitsemattomuutta ja tuomitsemista. Kun mietit henkilökohtaista suhtautumistasi uskoon ja evankeliumiin, älä katso ihmisiin (siis tässä tapauksessa uskovaisiin), vaan katso Jeesukseen. Jeesus ei koskaan hylkää ketään. "Sitä, joka minun luokseni tulee, minä en aja pois", Hän sanoi kerran.
Ihmiset hylkäävät, se on surullinen tosiasia. Ei edes tarvitse kuulua vähemmistöön, esim. sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön joutuakseen yhteisön hylkäämäksi. Itse löysin Jeesuksen juuri sen seurauksena, että minut hylättiin.
Muista, että jos joskus huomaat olevasi toivottomaasa tilanteessa, josta ei ole ulospääsyä, silloin on vielä Jeesus, tie, joka vie vapauteen ja Elämään. Tämä on totta jokaisen ihmisen kohdalla.
Jesse ei juuri lohduta kun nukut ja elät yksin eikä muutosta tapahdu vaikka rukoilet... Kyllä minä mielummin valitsen jonkin maallisemman ilon! Se on sentään varmasti olemassa eikä vain jokin uskomus jostain mitä ei voi nähdä.
Uskon, että tämän elämän jälkeen Jeesus herättää minut iankaikkiseen elämään valtakunnassaan, jossa kaikki paha on takanapäin.
Sen rinnalla maalliset ilot ovat turhuutta. Myös luopuminen joistakin maallisista iloista on sen väärtti.
Iloitsen Jeesuksen kohtaamisesta jo nyt! Uskovaisen elämä ei tietenkään ole ongelmatonta, uskoontuleminen ei poista esim. ihmiselämään kuuluvia kärsimyksiä, mutta se on voimanlähde noiden kärsimysten kestämiseen. Usko Jeesukseen antaa sisäisen rauhan kaikenlaisten ahdinkojen keskellä, myös niinä yksinäisinä öinä.
Evankeliumi on ainakin harkitsemisen arvoinen asia minun mielestäni ja oman kokemukseni mukaan.
Sori vaan, en mä usko mihinkään taivasten valtakuntaan. Uskon siihen mitä näen ja siinä se! Minulle väliä on sillä mikä on tässä ja nyt. Ja sitä mitä kuoleman jälkeen tulee, ei voi kukaan tietää. Sitten kun kuolee, sen tietää.
Mutta enemmän olen kiinnostunut tästä elämästä. En tee siitä kurjaa vain sen takia kun jokin muinainen myytti lupailee että pääsen ehkä jonnekin hienoon paikkaan kuoleman jälkeen. En vaan näe mitään syytä luottaa Raamattuun tippaakaan. En tiedä kuka sen kirjoitti ja mikä oli kirjoittajan motiivi. Jos multa kysytään, koko homma saattaa olla vain suurta kusetusta.
Ja maailmassa on tuhansia muitakin uskontoja joiden edustajat puhuu samoja kauniin kuuloisia sanoja kuin sinäkin koittaessaan käännyttää ihmisiä. Miksi juuri sinä muka olisit niistä kaikista miljardeista ihmisistä juuri oikeassa? Jos olisit syntynyt vaikka Iraniin, niin varmaan saarnaisit sen maan nettipalstoilla Muhammedista ja Koraanista! Uskovat on kaikkialla ihan samanlaisia, koittavat saada ihmisiä uskomaan näkymättömiin asioihin joille ei ole perusteita.
Eläkää ja nauttikaa tästä elämästä nyt! Tehkää paratiisi maan päälle älkääkä odottako jonkin yliluonnollisen pelastavan.
Oletko koskaan miettinyt että jospa sitä kuoleman jälkeistä elämää ei olekaan? Olet vain pilannut ainoan elämäsi.
Uskovaisten puheita on vaikea kuunnella ärtymättä; he ovat huonosti koulutettuja ja miettivät jatkuvasti mitä pahaa voisivat seuraavaksi tehdä. Jeesushan antaa heidän kaikki tekonsa anteeksi, tekivät he mitä tahansa. Lisäksi he kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä kuin keskustelukumppaninsa ja heidän uskonsa on aina parempi kuin keskustelukumppanin usko.
"Miksi juuri sinä muka olisit niistä kaikista miljardeista ihmisistä juuri oikeassa?"
Todisteet puhuvat puolestaan. Olen vakuuttunut siitä, ettei meillä ihmisillä ole loppujen lopuksi muuta kuin totuus, ja että totuus on hyvä, ja että totuus tulee voittamaan ja silloin valhe katoaa. Evankeliumi (eli kristinusko) on aukottomasti totta. Tutkin aikoinaan, ennen uskoontuloani, monia maailmanuskontoja, myös mainitsemaasi islamia, mutta jokaisen perussanoma oli todellisuudesta vieraantunut, valheellinen, ja siten johti sisäiseen levottomuuteen ja kärsimykseen.
Mtä enemmän tutkin evankeliumia, sitä vahvemmin se minut vakuuttaa. Muiden uskontojen ja ylipäätään uskomusjärjestelmien (esim. ideologioiden) kohdalla suunta oli päinvastainen: mitä enemmän niitä tutkin, sitä valheellisemmiksi, kestämättömämmiksi ne paljastuivat.
"Eläkää ja nauttikaa tästä elämästä nyt! Tehkää paratiisi maan päälle älkääkä odottako jonkin yliluonnollisen pelastavan."
Jeesus puhui Taivasten valtakunnan rakentamisesta maan päälle niin, että se "paratiisi" alkaa jokaisen uskovan sydämestä. Mikä voisi olla autuaampaa kuin varmuus siitä, että kaikki tulee päättymään hyvin? Uskosta käsin pystyy kokemaan autuutta jo tässä ajassa.
"Oletko koskaan miettinyt, että jospa sitä kuoleman jälkeistä elämää ei olekaan?"
Olen miettinyt.
"Olet vain pilannut ainoan elämäsi."
Olen nyt onnellisempi ja iloisempi kuin ennen uskoontuloani. Mikään niistä asioista, jotka Jumalan sanan mukaan ovat syntiä, eivät synnyttäneet minussa muuta kuin rauhattomuutta ja pettymyksiä. Olen uskoontuloni myötä menettänyt rauhattomuutta, pettymyksiä, epävarmuutta, arvottomuuden kokemuksia ja valtavan määrän irrallista sälää eli mihinkään perustumattomia eettisiä ja moraalisia ohjeita.
Raamattu ei ole totta. Itse asiassa se mitä enemmän historiantutkimus ja tiede kehittyvät, sitä epätodennäköisimmältä Raamattu vaikuttaa. Maailmaa ei luotu noin 5000 vuotta sitten 7 päivässä, neitseellinen syntymä on biologinen mahdottomuus ja koko Jumalan olemassaolokin alkaa vaikuttaa epätodennäköiseltä. Tiede voittaa tässä ja uskonto häviää. Onneksi jopa enemmistö Suomen uskovistakin on alkanut myöntää sen että Raamatun tarinat ovat enemmänkin vertauskuvallisia, eivätkä faktoja.
Raamattu on yhtä lailla totta kuin minkä tahansa muunkin maailmanuskonnon keskeinen, pyhä teksti. Mutta uskovat ovat aina "täysin varmoja" että juuri heidän kannattamansa uskonnon markkinoima "totuus" on oikea. Ja sitten sen "totuuden" vuoksi mennään vaikka sotimaan tai tehdään lähimmäisille henkistä/fyysistä väkivaltaa. On se tosi hienoa se!
Ja uskonnollinen kokemus on aina täysin subjektiivinen. Asia on niin että ihminen luo Jumalansa omien tarpeidensa, näkemystensä ja aiemmin olemassaolevien esimerkkien (uskonnolliset opit) pohjalta. Olet todennäköisesti kristitty siksi että kristinuskon opit sopivat omaan elämääsi paremmin kuin vaikka islamin tai buddhalaisuuden. Ja jatkuva kristinuskon sääntöjen ja oppien noudattaminen on uskoa vahvistavaa itsesuggestiota. Ja se mitä pidemmälle itsesuggestio tässä menee, sitä ahdasmielisemmäksi muuttuu. Päätepysäkkinä on äärimmäinen fundamentalismi.
Ajattelin itsekin ennen samalla tavalla kunnes tajusin että koko juttu on vain massiivinen kehäpäätelmä joka menee jotenki näin: "Raamattu on totta koska Jumala sanoo niin ja Jumalan sanomiset tiedämme Raamatusta". Eli siis tekstin todenmukaisuus perustellaan tekstillä itsellään. En nyt voi keksiä huonompaa argumentointia.
Kaikki tulee päättymään hyvin uskovien kannalta, se on lähes jokaisen uskonnon opetus. Jos olet tosiuskova, pelastut. Muille se on sitten paskempi juttu. Kristityt eivät tykkää puhua siitä kuinka kaikki ei-uskovat todellakin Raamatun mukaan lähetetään helvettiin ikuisuudeksi. Jos Jumala tosiaan rakastaa kaikkia, niin miksi ihmeessä hän tekisi niin? Ja tähän vastaus "Emme voi tietää Jumalan tarkoituksia" on kelpaamaton, koska miten silloin voisi sanoa mitään Jumalasta? Sanoessaan että Jumala ainoastaan rakastaa uskova myös hylkää suuren osan Raamatun opeista, sillä Raamatun mukaan Jumala vihaa vääräuskoisia ja tuomitsee heidät.
Mutta ajatteleppa (vaikka tiedän että uskonnon valtaamalle mielelle se on joskus ylivoimaista) entä jos Jumalaa ei ole olemassa ja että Raamattu on vain satua? Silloin olet viettänyt koko elämäsi uhraten itsesi turhaan. Entäpä jos elät vain yhden kerran eikä kuoleman jälkeen ole mitään? Tämän asian pohtiminen sai minut kyseenalaistamaan uskoni ja lopulta hylkäämään sen. Uskonnon opit ovat liian hataralla pohjalla että viitsisin niiden vuoksi uhrata koko elämäni.
Niin juuri. Uskova voittaa aina omasta mielestään argumentoinnin, koska "usko on totuus". Ja itsetuntoa pönkittää kivasti se ajatus että "minä olen aina oikeassa". Tämän vuoksi uskonto on osaksi egoisimia ruokkivaa.
Mutta on aika hauska juttu että keskimäärin uskovilla on matalampi koulutus ja Ä.O kuin ateisteilla. On ilmeistä että ateismi on yhteydessä älykkyyteen. Ja ne maailman maat joissa on eniten hyvinvointia, ovat myös vähiten uskonnollisia. Uskonto menestyy parhaiten huonosti koulutettujen ja kurjuudessa elävien keskuudessa. Aina kun elintaso nousee, uskonnon merkitys vähenee.
Tiede ja kristinusko eivät ole toistensa vastakohtia, ne eivät poissulje toisiaan. Itse asiassa länsimainen tiede perustuu kristilliselle maailmankuvalle.
Kuinka on mahdollista, että mitään ylipäätään on olemassa? Miten tyhjästä voi syntyä jotakin? Luonnontiede, esim. fysiikka, joka ei oleta Jumalaa, ei pysty vastaamaan tähän. Itse asiassa fysiikan omat, kumoamattomat lait, jotka on johdettu empiirisestä tutkimuksesta, todistavat, että tyhjästä ei voi syntyä mitään. Paras, ja ainoa, selitys sille, että universumi on olemassa, on ikuisen, luovan älyllisen olennon olemassaolo, ts. on olemassa olio, joka ei ole koskaan *alkanut* olla olemassa (ikuinen), ts. on olemassa Jumala. Tämä on yhä tänäkin päivänä loogisesti aukoton argumentti.
Tiedettä tulee arvostaa, koska se selvittää osatotuuksia. Tiede kuvailee materiaalista todellisuutta ja tuottaa ihmiselle hyödyllistä tietoa universumista.
"Olet todennäköisesti kristitty siksi, että kristinuskon opit sopivat omaan elämääsi paremmin kuin vaikka islamin tai buddhalaisuuden."
Jumalan sana, Raamattu, tuomitsee minut syntisyyteni takia, toisin kuin esim. islam (jossa synnit painetaan villaisella) tai buddhalaisuus (jossa syntiä ei ole, vaan kaikki valintamme ovat suhteellisia). Kauhistuttava totuus on se, että olen syntinen eikä syntejäni voi mitenkään "reversoida", nollata. Pyhä Jumala ei voi eikä tahdo painaa niitä villaisella. Tehty mikä tehty, ja olen tekojeni perusteella ansainnut kadotuksen. Uskoontuloprosessini tässä vaiheessa olin loukkaantunut siitä, mitä Raamatusta luin.
Entä Jumalan rakkaus? Jumala (Isä, Poika ja Pyhä Henki) tuli itse Pojassa, Jeesuksessa, ihmiseksi ja sovitti syntimme, kärsi meidän puolestamme sen rangaistuksen, joka synnistä oikeudenmukaisesti tulee saada. Ratkaisu on ylimaallisen nerokas, hyvä ja armollinen, vaikka sen myötä joudun myöntämään, että olen syntinen. Mutta toisaalta, eikö se ole totuus? Jos katsoo maailman ja ihmiskunnan tilaa, ainakin minun mielestäni käy räikeästi ilmi, että ihminen on paha eli syntinen. Voihan ihmisen langenneisuuden toki yrittää kiistää, mutta se on mielestäni itsepetosta.
"Entäpä jos elät vain yhden kerran eikä kuoleman jälkeen ole mitään?"
Tuossa tämän ketjun aiemmassa viestissäni kerroinkin jo siitä, etten uskossa ole menettänyt muuta kuin sisäistä rauhattomuutta ja pettymyksiä... Totuus on aina parempi kuin miellyttävä valhe. Meillä ei lopulta ole muuta kuin totuus.
"Tiede ja kristinusko eivät ole toistensa vastakohtia, ne eivät poissulje toisiaan. Itse asiassa länsimainen tiede perustuu kristilliselle maailmankuvalle. "
Asia ei kyllä ole noin. Tieteellinen maailmankuva perustuu Antiikin Kreikassa syntyneelle filosofialle. Kirkot ovat sen sijaan lähes koko olemassaolonsa ajan pyrkineet estämään tietellisen ajattelun ja rationalismin leviämisen. Lukisit vähän muutakin kuin sitä Raamattuasi.
En itse koe olevani millään tavalla syntinen tai paha tai että tarvitsisin pelastusta. Ja koko ajatus ihmisen "perisynnistä" perustuu vain valheelliseen myyttiin eli luomiskertomukseen. En aio kokea syyllisyyttä koko elämäni ajan vain sen vuoksi että jokin vanha myytti sanoo niin. Olen puhdas, hyvä ja kaunis tälläisenä kuin olen. Tekoni eivät ole syntisiä muuta kuin kaltaistesi uskovien silmissä. On sairasta että ihminen opetetaan lapsesta asti tuntemaan syyllisyyttä vain pelkän olemassaolonsa vuoksi... Se on henkistä väkivaltaa.
Niin, Jumalan rakkaus... Jokainen lukekoon Vanhaa Testamenttia, niin tulee aika selväksi että Jumala edustaa vihaa ja sadismia enemmän kuin rakkautta. Tai Jumalan rakkaus muistuttaa psykopaattisen, lapsiaan hyväksikäyttävän isän "rakkautta"... Jos Jumala olisikin olemassa, niin olisi kyseessä aika paska tyyppi joka pistää ihmiset kärsimään uudelleen ja uudelleen.
Mutta jos Jumala on hyvä ja kaikkivoipa, niin miksi hän sallisi kaiken pahuuden ja synnin? Ainoa looginen vastaus tähän on se että Jumala ei ole hyvä tai kaikkivoipa.
Eipä sinulla ole paljoa todisteita tuosta "totuudestasi"... Kuten ei ole kenelläkään uskovalla. Sinä tässä uskot siihen itseäsi miellyttävään valheeseen!
Kyllä tieteenhistorijoitsijat nykypäivänä ovat jo pystyneet myöntämään, että länsimaisen tieteen perustus sijoittuu keskiajan skolastikkojen ajatteluperinteeseen, vaikkakin myös antiikin filosofit, jotka btw olivat enemmän teistejä kuin ateisteja tai edes agnostikkoja, ovat tuoneet siihen oman elementtinsä ja kysymyksenasettelunsa.
"Olen puhdas, hyvä ja kaunis tällaisena kuin olen."
Olet mittaamattoman arvokas ja ainutlaatuinen sellaisena kuin olet. Itse Jumala, joka sinut kuvakseen loi, tuli ihmiseksi ja vuodatti pyhän verensä sinun puolestasi. Sen sijaan hyvää ihmistä ainakaan minä en ole koskaan tavannut, sellaista, joka olisi absoluuttisen täydellinen myös moraalisesti. Vain ihmiseksi syntynyt Jumala, Jeesus, on täydellisen hyvä, ja miksi asettaisimme hyvyyden standardin yhtään alemmaksi kuin täydellisyyteen?
"Jokainen lukekoon Vanhaa Testamenttia, niin tulee aika selväksi että Jumala edustaa vihaa..."
Jumala tuntee pyhää vihaa syntiä kohtaan, sitä kohtaan, mikä on väärin. Minusta ainakin olisi kauheaa, jos Jumala, lopullinen tuomarimme, hyväksyisi vääryyden ja rakastaisi sitä. Rakkauden vastakohta ei mielestäni olekaan viha, vaan välinpitämättömyys. Jos Jumala ei välittäisi ihmisten vääryydestä ja valheellisuudesta, Hän ei rakastaisi meitä.
"Mutta jos Jumala on hyvä ja kaikkivoipa, niin miksi hän sallisi kaiken pahuuden ja synnin?"
Jumala ihmisen luodessaan halusi antaa ihmiselle valinnanvapauden, eli vapaan tahdon. Hän ei halunnut robotteja, jotka on etukäteen ohjelmoitu toimimaan aina Jumalan tahdon mukaan eli oikein. Millaista olisi sellaisten luotujen rakkaus luojaansa tai toisiaan kohtaan? Ei se olisi todellista rakkautta. Mutta vapaudella on hintansa. Ihmiskunta joutuu kärsimään tekemästään vääryydestä. Jumala voisi toki lopettaa maailmassa olevan pahuuden esim. sitomalla meidät kaikki jonkinlaiseen pakkopaitaan, jotta emme pääsisi tekemään vääriä valintojamme, mutta silloin olisimme kaikki siinä "pakkopaidassa" koko ajan, ja mikä arvo sellaisella "moraalilla" olisi? Jumala haluaa, että teemme oikeita valintoja vapaasta tahdosta, siksi, että ymmärrämme valintojemme moraalin.
Ihmisten pahuudella ja sitä myöten myös kärsimyksellä on päätepiste: Jumala ei anna tämän meiningin jatkua loputtomiin, onneksi. Hän on valmistanut armon ja vapautuksen jokaiselle ihmiselle sovittamalla itse syntimme. Voimme ottaa armon vastaan tunnustaen, ettemme täytä täydellisen hyvyyden standardia, tai sitten voimme elää siinä valheessa, että olisimme muka hyviä (vailla hitustakaan vääryyttä) ja sitä myöten torjua armon ja pelastuksen.
Jumalamme on vapauden Jumala: hän ei pakota mihinkään.
No antiikin filosofeilla ei ollut kyllä mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Muutenkin antiikin ajan uskonnollisuus poikkesi niin vahvasti kristinuskosta, että sinänsä on vaikea sijoittaa vaikka Sokratesta ateisti-teisti-linjalle. Mutta se on varma etteivät he käyneet kirkossa ehtoollisella tai rukoilleet Jeesusta.
Ja keskiajalla kirkko toimi niin paljon tieteen hyväksi että poltti oppineita ja lukukykyisiä naisia roviolla. Myös useita antiikin tekstejä hävitettiin, jos ne eivät sopineet yhteen Raamatun oppien kanssa. Keskiajalla jopa islamilainen maailma oli huomattavasti kristittyä Eurooppaa vapaamielisempi ja sen alaisuudessa itse asiassa säilyi enemmän antiikin oppeja tieteistä.
Ja moraalia ei ole olemassa. On vain ihmisten tekoja jotka voidaan tilanteesta riippuen tulkita hyviksi tai pahoiksi. Pahuus ja hyvyys on vain ihmisten keksimiä määritelmiä. Osa perustelee moraalinsa uskonnolla ja osa taas jollain muulla. Absoluuttista totuutta moraalista ei voida määritellä.
Jeesuksen hyvyys on taas täysin uskonvarainen asia, josta ei ole mitään varmuutta. Ylipäätäänkin Jeesuksen elämästä tiedetään melko vähän. Raamattu on huono historiantutkimuksen lähde, koska se on täysin puolueellinen eikä neutraali. Eikä Raamatun väitteitä voi perustella Raamatulla, koska sehän on kehäpäätelmä.
Ja että oikein pyhää vihaa! Tuollaisissa puheissa on selvä ettei kristinusko eroa kuitenkaan niin paljoa islamilaisesta jihadismista. Jumalan pyhällä vihallahan voi näet perustella loogisesti vihanpidon ja väkivallan "syntisiä" kohtaan, etenkin niitä jotka kehoittavat toisia toteuttamaan syntiä, Siinä jää sitten rakkaus sivummalle kun tunnetaan Jumalan pyhää vihaa syntiä kohtaan. Juuri siksi kristityt eivät hyväksy seksuaalivähemmistöjä ja jopa vainoavat heitä.
Mutta miksi Jumala loi sitten ihmisille kyvyn tehdä pahaa? Miksei Jumala luonut ihmisistä sellaisia että he luonnostaan toimisivat vain hyvin? Olisihan kaikkivoipa Jumala voinut tehdä ihmisestä sellaisen ettei paha teko tulisi edes tämän mieleen! On hiukan outoa että Jumala loi siis jotain jonka tiesi johtavan vääjäämättä pahuuteen ja loppujen lopuksi Jumalan oman pojan kuolemaan. Vai oliko Jumala jotenkin tietämätön kaikesta? Ei kuulosta paljoa minkää kaikkivoipaisen luojan toiminnalta jos ei tiedä mitä luo!
Mutta joka tapauksessa en itse pidä lainkaan todellisena sitä väitettä että vapaasti toimiva ihminen ajautuu aina pahuuteen. Se on mielestäni moraalinen vaatimus sortovallalle ja totalitarismille; täytyyhän luonnostaan pahat ihmiset pitää kurissa! Tämän vuoksi vahvan uskonnollisissa maissa ei ole kovin hyvää sananvapautta tai ihmisoikeustilannetta. Sen sijaan sekulaarimmat valtiot ovat vapaimpia. Ihmiset voivat kaikin mittarein paremmin kun heillä on vapaus elää haluamallaan tavalla ilman tuomitsemista. Ja uskonnollinen kasvatus aiheuttaa usein ihmisessä itsetunnon ongelmia ja häpeää vaikka omaa seksuaalisuuttaan kohtaan kun se ei vastaakaan uskonnon asettamia normeja.
Oletus Jumalan olemassaolosta on kyllä asia mikä johtaa pakotteisiin, sillä pelastuakseen helvetiltä ihmisen on pakko noudattaa jumalallisia oppeja. Uskonto sanoo:"Olet vapaa, mutta sulle käy kuule tosi huonosti jos et noudata uskonnon oppeja!" Ja uskovien yhteisö toteuttaa tämän pakottamisen kun ei kenelläkään ole suoraa yhteyttä Jumalaan.
Mutta onneksi nykyään uskontojen harjoittama psyykkinen pakotus helvetilliä pelottelun avulla on menettänyt voimiaan ja yhä harvempi uskoo siihen. Kaikilla on kivampaa kun ei täydy pelätä kauhutarinoita ikuisesta kadotuksesta.
Antiikin "pääfilosofit", Sokrates, Platon ja Aristoteles sekä enemmistö hellenisteistä, olivat teistejä, vaikkeivät kristittyjä olleetkaan. Tällä teistisellä oletuksella, tai maailmankuvalla, on ollut ratkaiseva vaikutus länsimaisen tieteen kehitykselle kristillisessä Euroopassa.
"Ja keskiajalla kirkko toimi niin paljon tieteen hyväksi, että poltti oppineita ja lukukykyisiä naisia roviolla."
Kristillisen kirkon historia on häpeällinen. Kuitenkin, kun puhutaan kristinuskosta, ei pidä keskittyä kirkkoon ja kristittyihin, vaan evankeliumiin ja Jumalaan. Me uskovaiset kristityt olemme syntisiä, mutta tämä tosiasia ei kumoa evankeliumia, oikeastaan päinvastoin, se vahvistaa evankeliumin totuuden. Kaikki ihmiset ovat syntisiä: heikkoja, vajavaisia ja jatkuvasti taipuvaisia vääryyteen ja valheellisuuteen.
"Ja moraalia ei ole olemassa. ... Absoluuttista totuutta moraalista ei voida määritellä."
Pidän tuota näkemystäsi aika röyhkeän falskina, koska en usko, että itsekään todellisuudessa pysyisit loppuun asti tuolla kannalla. Otetaanpa esimerkiksi lapsen kiduttaminen. On absoluuttinen totuus, että lapsen kiduttaminen on väärin. Jos sanon jollekin lapsen kiduttajalle, että "tuo, mitä teet, on väärin" ja estän häntä jatkamasta tekoaan, kerron vain moraalisen totuuden hänen teostaan enkä esim. ole moraaliton tyranni, kun estän häntä jatkamasta tekoaan. Jos nyt mieleesi tulee lapsen kiduttamisen vääryyden perusteeksi se, että on väärin puuttua toisen yksilön itsemääräämisoikeuteen ja koskemattomuuteen (eli esimerkkitapauksessa: on väärin, että kiduttaja puuttuu lapsen koskemattomuuteen), et edelleenkään pääse eroon moraalisesta absolutismista, koska silloin kiduttaja voi sanoa, että hänen moraalinsa mukaan taas toisen itsemääräämisoikeuteen ja koskemattomuuteen puuttuminen on oikein.
Kannattaa muuten tutustua filosofi William Lane Craigin kristilliseen moraalifilosofiseen argumenttiin, jossa hän aukottomasti osoittaa, että usko Jumalaan on välttämätön edellytys sille, että voimme esim. esittää sellaisia väitteitä, että vaikka jonain hetkenä koko maailmassa ei olisi yhtään ihmistä, jonka mielestä lapsen kiduttaminen on väärin, se silti edelleen olisi väärin. Youtubesta löytyy mielenkiintoinen moraalifilosofiaan keskittyvä debatti ateistisen neurotieteilijän, Sam Harrisin, ja W. Lane Craigin välillä.
"Eikä Raamatun väitteitä voi perustella Raamatulla, koska sehän on kehäpäätelmä."
Raamattu on Jumalan valitsemien tavallisten ihmisten Pyhän Hengen johdatuksessa kirjoittama tekstikokoelma, jonka välityksellä Jumala antaa objektiivisen ilmoituksen itsestään, evankeliumista (kaikille ihmisille valmistamastaan pelastuksesta) ja tahdostaan. Kuitenkin Jumala ilmoittaa itsensä myös yksittäisille uskovaisille puhumalla heille hengessä. Pyhä Henki synnyttää ihmisessä uskon myös Raamattuun. Meillä ei siis olisi tarvetta perustella Raamattua Raamatulla, vaikka sellaiseen argumentointiin taitaa usein törmätä. Kuitenkaan uskovan kokemusta Jumalan puhumisesta hänelle hengen välityksellä ei ole tarpeen mystifioida. Kaikki perustuu uskoon: ymmärrän spontaanisti, että evankeliumi on hyvää ja totta, ja uskoni siihen on vahva. Evankeliumi on selitysvoimainen ja toimii käytännössä, tämä välitön kokemus todistaa minulle sen totuudesta.
"Siinä jää sitten rakkaus sivummalle, kun tunnetaan Jumalan pyhää vihaa syntiä kohtaan."
Ensinnäkin, vain Jumala on pyhä ja siten vain Jumala voi tuntea pyhää vihaa. Toiseksi, jokainen luotu ihminen on syntinen ja siten Jumalan pyhä viha kohdistuu meidän kaikkien syntisyyteen. Kolmanneksi, Jeesus sanoo meille syntisille ihmisille: "Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa, kun otan roskan silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä." (Matt. 7: 4-5). Ihmisen tulee jättää tuomitseminen Jumalalle ja aina ensisijaisesti tunnustaa oma syntisyytensä.
"Juuri siksi kristityt eivät hyväksy seksuaalivähemmistöjä ja jopa vainoavat heitä."
Rakkaudettomuus ja vainoaminen ovat syntejä, joista on tehtävä parannus. Toisaalta, sanottakoon, että olen joskus kuullut käytettävän sanaa 'vainota' myös väärin, lähinnä juuri seksuaalivähemmistöjen taholta, eikä sellainenkaan ole oikein.
"Mutta miksi Jumala sitten loi ihmiselle kyvyn tehdä pahaa?"
Jumala ei luonut ihmiselle kykyä tehdä pahaa, vaan Hän loi ihmisen vapaaksi tekemään valintoja.
Tarkoitukseni ei ole "yrittää käännyttää" sinua tai muita. Tästä nyt vain kehkeytyi jonkinlainen offtopic-väittely kristillisen teismin ja ateismin / agnostismin välillä, vaikka tarkoitukseni oli esittää ajatuksia ketjun aiheeseen kristillisestä näkökulmasta.
Se että jotkin antiikin ajan filosofeista olivat jonkinlaisia teistejä, ei tarkoita että tieteellinen ajattelu on "teististä". Itse asiassa se mitä pidemmälle tiede menee, sitä vähemmän teistiseksi se vaikuttaa tulevan. Ja vaikka Stephen Hawkingin kaltaiset huippufyysikot voivat lähes aukottomasti osoittaa sen, ettei maailman selittäminen tarvitse mitään Jumalaa. Ja teismi ei tarkoita suoraan kristinuskoa.
Et voi erottaa kristillisten kirkkojen toimintaa kristinuskosta. Se on huonoa argumentointia. Sama kun sanoisi ettei juutalaisten holokausti liittynyt natsismiin mitenkään. Uskontojen nimissä on tehty hirveyksiä ja tehdään yhä. Ja onko sinulla jokin auktoriteetti sanoa että hirveyksiä tekevät tulkitsevat uskontoa väärin? Jos on, niin mistä sinä sen saat?
On totta että absoluuttinen moraalinen totuus tarvitsee ollakseen olemassa Jumalan auktoriteetiksi. Mutta jos Jumalaa ei ole olemassa, ei ole myöskään absoluuttista totuutta. Lähes kaikki teot voidaan joissakin tilanteissa oikeuttaa. On epärealistista olettaa että on olemassa jokin murtamaton moraalikoodi.
Millä perusteella sanot että Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen vaikutuksesta? No sillä että koska Raamattu ja uskovat sanovat niin! Taas kerran surkea kehäpäätelmä.
Seksuaalivähemmistöjä vainotaan uskovien taholta nykyään joissakin maissa esimerkiksi homoseksuaalisuuden kriminalisoinnilla ja siitä kiinni jääneiden ihmisten teloittamisella. Näin on asia monissa islamilaisissa maissa. Tosin eipä ole kuin noin 40 vuotta siitä kun homoseksuaalisuus oli rikos Suomessa. Ja kirkko tuki sitä lainsäädäntöä.
Jos Jumala loi ihmisen, niin eikö hänellä ollut luomisessaan mitään vaikutusta ihmisen psyykkeeseen ja ajatteluun?
Olisikohan syytä siirtää tämä uskontokeskustelu oikealle palstalle: http://keskustelu.suomi24.fi/debate/5099
Onpa tästä nyt tullut uskontokeskustelu. Miksiköhän tuo yksi on tullut trollaamaan nimenomaan transpalstalle? (Ja trollausta ja tahallista toisten satuttamista tuo on vaikka kuinka käyttäisi Jeesus on rakkaus-taikasanoja.) Lieneeköhän niin että hän on transihminen joka on pilannut oman elämänsä uskonnolla ja nyt haluaa sabotoida muiden elämää kun "jos mä en saa niin ei sit muutkaan"?
Onhan näitä "raamatulla päähänlyöjiä" osunut eteen useamman kerran, mutta yleensä he ovat ymmärtäneet asialliset perusteet (varsinkin henkilökohtaisessa keskustelussa). Tämä Uskova Noora lienee nuorempaa polvea joka yleensä hurahtaa uskontoon niin perusteellisesti ettei järkipuhe auta. Olen lähes varma että hän kuuluu johonkin viidestä herännäisryhmästä.