Olen yli seitsemänkymppinen leskirouva ja minulla ei ole lähisukulaisia. Mieheni oli vanhempiensa ainoa lapsi ja myös vanhemmat olivat suuret maatalous- ja metsäyritykset omistaneiden perheidensä ainokaisia. Niin ollen mieheni peri huomattavat omaisuudet. Testamentilla tämä kaikki omaisuus tuli minun omistukseeni. Olen myös perinyt omilta vanhemmiltani ainoana lapsena hyvin menestyvän teollisuusyrityksen sekä kaksi melko suurta metsätilaa.
Kukaan (etäisistä) sukulaisistani ei tiedä, että meillä mieheni kanssa oli rakkauden lisäksi myös paljon tervettä järkeä ja teimme testamentit toisillemme. Tietysti nämä sukulaiset kärkkyvät perintöäni, mutta olettavat ilman muuta, että kuolemani jälkeen suuri osa omaisuudesta palautuu edesmenneen mieheni suvulle - josta he eivät tiedä oikeastaan mitään.
Suku ei tiedä lainkaan, että omistan vapaa-ajan asunnot Sveitsissä, New Yorkissa ja Kaliforniassa sekä kohtalaisen määrän ylikansallisen hotelli-, ravitsemus- ja matkailualan konsernin sekä muoviteollisuuden osakkeita. He tietävät kyllä, että minulla on Suomessa useita satoja hehtaareja maaomaisuutta sekä elintarviketeollisuuden yritys. Luultavasti Floridan talostani tiedetään. Mieheni pikkuserkun tytär on siellä vieraillutkin - tosin oletettavasti luullen, että olin vain vuokrannut sen kahdeksi viikoksi. Hän on hyvin nuorena perheen perustanut ja leskeksi jäänyt (tieliikenneonnettomuus) kahden alle kouluikäisen pojan yksinhuoltaja, joka kamppailee saadakseen talolainan maksetuksi.
Olen tehnyt testamentin tälle mieheni pikkuserkun tyttärelle - syitä voitte arvailla kukin tahollanne, sukuriitoja ei asiaan liity. Voin kuvitella, miten hän yllättyy, kun kuulee asiasta joskus kuolemani jälkeen. Se hetki, jolloin poistun tästä maailmasta ja tapaan jälleen puolisoni ei liene kovinkaan kaukana, koska sairastan koko ajan pahenevaa ja kuolemaan johtavaa tautia. Sen lisäksi, että mieheni pikkuserkun tytär perii kaiken, hänelle on myös jo etukäteen palkattu vuosikymmeniksi omaisuudenhoitaja, joka osaa näillä nappuloilla pelata. Tulevina aikoina ei kenelläkään mieheni suvun ulkopuolisella ole avio- tai muutakaan oikeutta näihin omaisuuksiin. Tämän pystyimme toteuttamaan säätiöimällä riittävän suuren osan jokaisesta omaisuuserästä.
Olen myös pystynyt siirtämään hänelle jonkin verran taidetta ja koruja niin, että niistä käsittääkseni ei joudu maksamaan perintöveroa. Nehän ovat kohtalaisen helposti siirreltäviä esineitä, joiden alkuperä tai arvo oikeasti on vain harvoin jäljitettävissä tai verottajan tiedossa.
Kukaan (etäisistä) sukulaisistani ei tiedä, että meillä mieheni kanssa oli rakkauden lisäksi myös paljon tervettä järkeä ja teimme testamentit toisillemme. Tietysti nämä sukulaiset kärkkyvät perintöäni, mutta olettavat ilman muuta, että kuolemani jälkeen suuri osa omaisuudesta palautuu edesmenneen mieheni suvulle - josta he eivät tiedä oikeastaan mitään.
Suku ei tiedä lainkaan, että omistan vapaa-ajan asunnot Sveitsissä, New Yorkissa ja Kaliforniassa sekä kohtalaisen määrän ylikansallisen hotelli-, ravitsemus- ja matkailualan konsernin sekä muoviteollisuuden osakkeita. He tietävät kyllä, että minulla on Suomessa useita satoja hehtaareja maaomaisuutta sekä elintarviketeollisuuden yritys. Luultavasti Floridan talostani tiedetään. Mieheni pikkuserkun tytär on siellä vieraillutkin - tosin oletettavasti luullen, että olin vain vuokrannut sen kahdeksi viikoksi. Hän on hyvin nuorena perheen perustanut ja leskeksi jäänyt (tieliikenneonnettomuus) kahden alle kouluikäisen pojan yksinhuoltaja, joka kamppailee saadakseen talolainan maksetuksi.
Olen tehnyt testamentin tälle mieheni pikkuserkun tyttärelle - syitä voitte arvailla kukin tahollanne, sukuriitoja ei asiaan liity. Voin kuvitella, miten hän yllättyy, kun kuulee asiasta joskus kuolemani jälkeen. Se hetki, jolloin poistun tästä maailmasta ja tapaan jälleen puolisoni ei liene kovinkaan kaukana, koska sairastan koko ajan pahenevaa ja kuolemaan johtavaa tautia. Sen lisäksi, että mieheni pikkuserkun tytär perii kaiken, hänelle on myös jo etukäteen palkattu vuosikymmeniksi omaisuudenhoitaja, joka osaa näillä nappuloilla pelata. Tulevina aikoina ei kenelläkään mieheni suvun ulkopuolisella ole avio- tai muutakaan oikeutta näihin omaisuuksiin. Tämän pystyimme toteuttamaan säätiöimällä riittävän suuren osan jokaisesta omaisuuserästä.
Olen myös pystynyt siirtämään hänelle jonkin verran taidetta ja koruja niin, että niistä käsittääkseni ei joudu maksamaan perintöveroa. Nehän ovat kohtalaisen helposti siirreltäviä esineitä, joiden alkuperä tai arvo oikeasti on vain harvoin jäljitettävissä tai verottajan tiedossa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"Tietysti nämä sukulaiset kärkkyvät perintöäni, mutta olettavat ilman muuta, että kuolemani jälkeen suuri osa omaisuudesta palautuu edesmenneen mieheni suvulle - josta he eivät tiedä oikeastaan mitään."
Miehesi puolelta ei ole olemassa mitään sukulaisia jotka edes teoriassa voisivat periä. Oletettavasti sukulaisesi tietävät tämän.
Itse asiassa olisi aikamoisen outoa jos sinullakaan olisi yhtään sukulaista joka olisi perintöön oikeutettu. Olet ainoa lapsi, vanhempasi ovat kuolleet, koska olet yli seitsemänkymppinen on lähes varmaa että myös vanhempiesi mahdolliset siskot ja veljet ovat kuolleet. Serkkusi eivät ole perillisiäsi.
Sinulla ei ole siis yhtään sukulaista joka kärkkyisi perintöäsi, tai sitten sukulaisesi ovat harvinaisen tyhmiä ja olettavat että olet tehnyt heidän hyväkseen testamentin vaikka et edes ole heidän kanssaan tekemisissä.
"Mieheni pikkuserkun tytär"
Miehesi vanhemmat olivat molemmat perheidensä ainoita lapsia. Miehelläsi ei voi olla yhtäkään pikkuserkkua (joka siis on serkun lapsi) koska hänellä ei myöskään ollut yhtä ainoaa serkkua..
Hyvä mielikuvitus sinulla kyllä on, siitä hatunnosto. Mutta aika typerä tarina tuo muuten oli, koska jo aivan peruslähtökohdat ovat täysin mahdottomat.
Perintöäni kärkkyviä kaukaisia sukulaisia minulla kyllä on, he olettavat - täysin perusteettomasti - että haluaisin osan omaisuudesta tulevan omalle suvulleni. Eivät he ole harvinaisen tyhmiä, minusta lähinnä aika tavallisia. Mieheni sukulaiset tuskin edes ajattelevat asiaa, korkeintaan uskovat, että heille on testamentilla määrätty joitakin suvussa kauan olleita arvoesineitä.
Mainittu mieheni "pikkuserkku" on hänen vaarinsa äidin veljen järjestyksessä toisen aviopuolison aviottoman pojan pojan tytär.
Siinä kyllä olet ihan oikeassa, että oikeastihan hän ei todellakaan ole mieheni pikkuserkku, vaan jotakin, mitä en edes tiedä. Hän on kuitenkin sellainen ihminen, että olen jotenkin vaistonvaraisesti ollut heti hänet ensimmäistä kertaa sukukokouksessa tavattuani hänen kanssaan samalla aaltopituudella. Loppujen lopuksihan hän ei oikeastaan ole miehelleni sukua ollekaan. Enpä ole tuotakaan tullut ajatelleeksi, kun tuntuu niin omalta.
Kiitos, kun nostat hattua mielikuvitukselleni. Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Annan suuren arvon sille, että vaivauduit miettimään nuo sukulaisuuskuviot kunnolla läpi.
"mieheni "pikkuserkku" on hänen vaarinsa äidin veljen järjestyksessä toisen aviopuolison aviottoman pojan pojan tytär"
:-DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Sinä olet oikeasti hauska! Näiden normaalien Suomi 24 -trollien joukossa olet virkistävä poikkeus sillä osaat todellakin kirjoittaa. Tekstiäsi on ilo lukea.
Onko tämä joku kirjoitusharjoitelma luovan kirjoittamisen kesäyliopistokurssille?
Myös minua ilahdutti tuo juttu. Sen paras puoli oli, että siinä ei varsinaisesti parjattu ketään - mikä näillä palstoilla muuten näyttää olevan pääasia. Etkä parjannut sinäkään!
Yhtä kaikki hauskaa luettavaa. Tuo sukuselvitys oli kyllä hyvä! :-DDDDD
Aloittajalle suon mielelläni ilon joko kuvitella tai oikeasti tehdä kirjoituksensa mukaisesti. Ei mitään väliä, kummasta on kysymys, viihdearvo on korkea!
Ja sitten päätit paljastaa kaiken suoli24-palstalla...
Ai tälläkin palstalla jo provoja...
Olet Keski-Suomesta?
Arvelinkin, että täällä joku saattaa tunnistaa tai uskoa tunnistavansa suvun tai suvut. Sinulla on varmaan joku syy uskoa, että olisin keskisuomalainen.
Sinulla ja miehelläsi ei ole sisaruksia. Vanhemmat eivät elä. SIinä tapauksessa ilman testamenttiä valtio perii omaisuutesi. Serkut eivät peri. Jekuttele siä vaan.
Provo juttu - haisee jo kauas....
Tottahan kaikki osaavat arvata, että olen tehnyt testamentin, vaikka siitä ei koskaan ole puhetta ollutkaan. Serkut perivät, jos testaattori heille jotakin testamentissa määrää. Uskoakseni tällainen menettely on melko yleistä niiden ihmisten keskuudessa, joilla ei ole lähisukulaisia. Useimmat eivät halua perintönsä menevän valtiolle.
niin eikös tilanne ole joka tapauksessa se, että ilman rintaperillisiä aviopuoliso perii. Vasta lesken kuoltua jaetaan perintö ensíksi kuolleen vanhempien/ sisarusten kanssa. Niin ja näitähän ei ollut, ilmeisesti vasta isoisovanhempien osalta.
Niin ja itselläsi on isovanhemmat ja heidän lapsensa
Toivottavasti tämä ei ollut provo:)
Niin keksitty juttu kun olla vain voi! Mitä tarvetta on kertoa asiasta täällä!
Tietysti sen takia että köyhät sukulaiset tulee oikein kateellisiksi.
Miksi köyhät sukulaiset olisivat kateellisia?
Jokainen tekee omalla omaisuudellaan mitä haluaa, miksi se on niin vaikeata ymmärtää?
Kaikille kun tuo raha ja maallinen mammona eivät ole elämän tärkein asia.
Aika pässi on akka. Olisit voinut antaa sille miehen pikkuserkun tyttärelle riihikuivaa rahaa, jotta tämä olisi selvinnyt helpommalla lainamaksuistaan. Sen sijaan lahjoitat hänelle taidetta ja helujä, jotka eivät auta häntä tässä ja nyt.
Auta miestä mäessä äläkä mäen alla.
Aikamoiset perintöverot odottavat sukulaisparkaa. Tuskin kiittää edesmennyttä.
Aina perintöverojen suuruudesta huolimatta perintöä jää tässäkin tapauksessa kaikesta päätellen paljon ns. nettona, miksi ei kiittäisi?