Kuinka monen avustajan työnantaja mutisee ja kitisee siitä, että teet ruuan ohjeitten mukaisesti? Tänään en viitiny enää viikoloppujakaa toivottaa ku alko nii nyppii. Ja ihmettelen, mihin tää nainen tarvitsee mua, kun hän itse pystyy sitä ruokaaki tekee, ja paljon muuta.
Olen sitä mieltä, että jos mun työnkuvaan kuuluu ruuanlaitto, niin haluan tehdä se ilman, että toinen motkottaa vieressä. Ja mielestäni mulla on oikeus tehdä vaikka kirjaimellisesti ohjeitten mukaan, jos se ruoka onnistuu niin parhaiten. Mutta ei, joka asiasta on pakko päästä sanomaan, ja kyllä siinä menee hyvä mieli itellään. Luulis että työnantajat haluisivat, että heidän työntekijänsä viihtyvät työssään ja tekisivät iloisin mielin työnsä, mutta nyt se on vähän vaikeeta, ku on pakko purra hampaat yhteen ettei tuu murahdettua takaisin.
Tunteet ne on meillä avustajillakin, se vaan ei hirveesti näytä kiinnostavan. Ovat avustettavat nii tottuneita siihen, että koko maailma pyörii heidän pienen napansa ympärillä, eikä heidän tarvi olla kiinnostuneita työntekijästään. Näin ainakin meillä.
Olen sitä mieltä, että jos mun työnkuvaan kuuluu ruuanlaitto, niin haluan tehdä se ilman, että toinen motkottaa vieressä. Ja mielestäni mulla on oikeus tehdä vaikka kirjaimellisesti ohjeitten mukaan, jos se ruoka onnistuu niin parhaiten. Mutta ei, joka asiasta on pakko päästä sanomaan, ja kyllä siinä menee hyvä mieli itellään. Luulis että työnantajat haluisivat, että heidän työntekijänsä viihtyvät työssään ja tekisivät iloisin mielin työnsä, mutta nyt se on vähän vaikeeta, ku on pakko purra hampaat yhteen ettei tuu murahdettua takaisin.
Tunteet ne on meillä avustajillakin, se vaan ei hirveesti näytä kiinnostavan. Ovat avustettavat nii tottuneita siihen, että koko maailma pyörii heidän pienen napansa ympärillä, eikä heidän tarvi olla kiinnostuneita työntekijästään. Näin ainakin meillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä juuri tuntuu näille "työnantajille" olevan tärkeää että asiat tehdään juuri heidän tahdon mukaisesti, vaikka tehtäis väärin. Minulta kerran eräässä työpaikkahaastattelussa työnantaja kysyi että miten minä suhtaudun siihen että hän haluaa jonkun asian, vaikka juuri esim. ruoanlaitossa tehtävän juuri oman mielensä mukaan vaikka minä tekisin sen itse toisin.
Paras totutella vain orjamaisesti tekemään kuten teetetään, niin ehkä pääsee helpommalla...
Joo niin olin ajatellutki kerran, että jos en saa tehdä oman mielei mukaan ruokaa, niin neuvokoot sitten. Mut sit on turha suuttua siitä, jos joudun kyselemään hänen mielipiteitään. Hieman epävarma olo vaan tulee, kun toinen saattaa hermostua jos kyselen. Oon myös ajatellut, että hällä on ollu vaikeeta joskus, että pitäs antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mut tänään tuli kyl paha mieli silti. Koen että tää työnantaja ei arvosta mua missään mielessä. Sen takia puhuuki mulle niinku puhuu.
Tuo kertomasi on sitten se asian toinen puoli. Toki joudut kyselemään jos kerran se hänen oma mielipiteensä on niin ratkaisevan tärkeä, ettet saa erehtyä käyttämään omaa ammattitaitoasi ja omaa järjeäsi. Eikä työnantaja aina ole ilahtunut niistä kyselyistä. Henkilökohtaiselta avustajalta vaaditaan usein ajatuksenlukutaitoa.
Toisaalta voin kuvitella miten epämukavaa se on kun ei pärjää omin avuin. Toinen ihminen tulee omaan kotiin - on se varmaan ärsyttävää. Joskus nämä työnantajat rupeavat sillä inhottavaksi että avustaja itse ottaisi ja lähtisi, koska se on heille helpompaa kuin että joutuisivat antamaan potkut jollakin keksityllä syyllä. En oikein osaa sinua neuvoa muuta kuin että yritä jaksaa ja ajatella jotakin mukavampia asioita. Oletko muuten ollut hyvin pitkään jo siinä työssä, olisiko jossain vaiheessa aika vaihtaa työpaikkaa? Se avustettava ei ehkä muuta käyttäytymistään kun on hyväksi havainnut tuon nalkutussysteemin.
Oliko työpaikkahaastattelussa puhetta siitä, että hän haluaa kaiken tehtävän juuri niin kuin se hänen mielestä pitää tehdä? Teittekö kirjallista työsopimusta missä lukee mitä tehtäviin kuuluu? Mietin sitä, että pystyykö sen avustettavan kanssa jälkikäteen neuvottelemaan että voisitko saada jonkun jutun tehdä ilman että koko ajan sanotaan? Onhan näissä oman tilanteen parantamisjutuissa vähän sekin puoli, että avustettava suuttuu ihan normaaleista työhön liittyvistä kysymyksistä, niin kuin itselläni kävi että työnantaja irtisanoi laittomasti oman raivokohtauksensa päätteeksi. Aiemmin hommat sujui hyvin eikä työnantajalla ollut valittamista.
Sama täällä, työnantaja alkaa heti raivoamaan, jos kysyn jotain työnantajalle kuuluvaa työasiaa. Johtuu ehkä siitä, ettei kykene hoitamaan tätä laillista puolta. Muuten avustajan on viisainta laittaa ruoka ym. niinkuin avustettava haluaa, mutta yleensähän nämä dietti ruuat ovat pahoja. Meidän työnantajat ovat sairaita fyysisesti ja psyykkisesti kovilla, joten suusta tulee mitä sattuu. Heidän on hyvä haukkua avustajia kun avustajat ei vät yleensä puhu mitään. Työnantajani tarvitsee avustajaa, mutta inhoaa sitä kun avustaja tulee hänen kotiin töitä tekemään, hahhaa. Tätä tämä työ on.
Mulla on kans tosi vaativa avustettava ja aina on jokaisesta asiasta moitittavaa mitä teen. Koskaan ei ole hyvä vaan "ihan hyvä/menettelee" Tälläinen ei motivoi työhön. Avustettavat luulevat usein, että me avustajat voimme korvata heidät/heidän työtapansa 100%, mutta ei siihen kukaan ulkopuolinen pysty. Olen ollut 2-vuotta samalla avustettavalla ja en vieläkään osaa oikein mitään. Esimerkiksi tänään kirjoitin avustettavan puolesta kortin, koska itse ei siihen kykene. Kirjoitin senkin hänen mielestään liian pienellä ja vääränlaisella käsialalla. Minä en ainakaan osaa kirjoittaa kauniisti, kuin omalla tyylilläni, eikä tuollaista voi keneltäkään vaatia, että nyt pitäisi tuon kirjaimen olla vähän erilainen!