Olen nyt niin syvässä ahdinkossa en pysty lähtemään edes sairaalaan,masennus vie minut mennessään.
Olen yksin sänkyssä ja kirjoitan tätä toivoisin että kuolisin nyt heti,olen juonut liikaa kesän aikana ja se masentaa vielä enemmän.
Mietin jos pystyn soittamaan ambulanssin hakisivatko ne minut turvaan,lapset tarvirsevat minua vielä pitkään.
Haluaisin parantua ja nousta mutten pysty,olen surkea ihminen.
Välillä jaksan hyvin touhuta pitkiäkin aikoja,onko kenelläkään yhtä sanaa joka auttaisi?
Olen yksin sänkyssä ja kirjoitan tätä toivoisin että kuolisin nyt heti,olen juonut liikaa kesän aikana ja se masentaa vielä enemmän.
Mietin jos pystyn soittamaan ambulanssin hakisivatko ne minut turvaan,lapset tarvirsevat minua vielä pitkään.
Haluaisin parantua ja nousta mutten pysty,olen surkea ihminen.
Välillä jaksan hyvin touhuta pitkiäkin aikoja,onko kenelläkään yhtä sanaa joka auttaisi?
Vastaukset 35
Vanhimmat
Sama täällä, ilman lapsia ja puolisoa. Onneksi koira vahtii. 112 soitto oli tänään aamulla taas tosi lähellä.
t. Aspergerinfo /krooninen masennus 35 v kesto asperger vaikea ocd
Yritä rentoutua ja pidä puhelin kädessä varmuudenvuoksi. Onko sinulla yhtään ystävää?
On minulla ystäviä mutten jaksa heitä nyt huolestuttaa olo on täysin turta en tunne mitään,kun jaksaisi aamuun jotenkin.
Työt alkaisivat31.07 ja tiedän että se voisi auttaa olla ihnmisten ilmoilla.
Soitin äsken kriiskeskukseen mutta en pystynyt puhumaan kuin minuutin sanat eivät tule ulos siksi kirjoitan.
Puoliso ei uskaltanut mennä aamulla töihin,teki kotona työhommia tämä vaikuttaa niin moneen ihmiseen.
Pidän kännyn vieressä jos tuntuu että teen jotain itselleni oli jo lähellä.
hyvästiben jaksa enää
Älä lähde täältä vielä, sinua tarvitaan.
ps. minä soitin toissapäivänä hätäkeskukseen mutten pystynyt puhumaan kun henki ei kulkenut, pyysivät kävelemään Haartmanin sairaalaan, koska asun tässä lähellä
Täällä vielä olen miten sinä pääset pahimpien hetkijen ohi?
Puoliso soitti sairaalaan ja pyysivät heti tulemaan,en pysty puhumaan siellä ja laittavat pakkohoitoon,se on kamalaa.
Mutta ei kai tässä ole vaihtoehtoja lapsetkaan ei enää kestä äidin masennusta.
Pilaan kaiken olen ollut usesti hoidossa viime vuosina vähemmän,tuntuu että sairaalassa olen vielä huonommassa kunnossa.
Ainut hyvä puoli olisi itseltään turvassa ja kotona ei tarvitsisi kenenkään pelätä.
Tahdonvoimalla. En suostu pakkohoitoon. Lähden koiran kanssa luontoon keskelle metsää yksin ilman yhtäkään ihmistä. Lasten ei kuitenkaan tulisi joutua kärsimään vanhempien psyykkisistä ongelmista koska voivat näiden vuoksi sairastua itsekin samoihin sairauksiin. Ei sinua varmastikaan pakkohoitoon viedä jos käyttäydyt asiallisesti. Onko sinulla kaksisuuntainen mielialahäiriö, jonka masennusjakso meneillään, näin ymmärsin?Onko sinulle tapahtunut jotain erityistä viime aikoina joka on nyt laukaissut oirehdintasi?
Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö ja nyt tosi pahana,luulen että alkoholini käyttö sairauden ohella laukaisi tämän kauheuden.
Silloin kun olen töissä voin paljon paremmin,nyt olen pohjalla taistelen etten joutuisi sairaalaan.
Olen aina joutunut olemaan vähintään kaksi viikkoa ja ei se ole minun oloa parantanut,suojassa olen tietenkin ollut itseltäni.
Mutta en osaa sanoa mikä nyt auttaisi hienoa että sinulla on koira,pääset ulos.
zen edes muista milloin olen ollut näin huonona,ja omaisten huoli on kauheaa katsella.
En enää ystävilleni ilmoittele he jotuvat niin pahaan tilanteeseen,onhan minua haettu ambulanssilla joskus kun olin noin sekaisin itkin ja lauloin nalle sylissä.
Se on niin kamalaa kun alkaa pelätä kaikkea,miten se vaikuttaa lapsiin.
Lastensuojeluilmoitulsia pelkään siksi en uskalla apua hakea ja tuntuu että itse aiheutin tämän tilanteen kun join.
Sääliä en kaipaa riittää että olen vielä tässä.
Luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu vaikken itse sairastakaan kaksisuuntaista, olen yksin kotona tällä hetkellä ja myös pelkään. En tiedä mitä teen, luultavasti rupean kohta nukkumaan puhelin kädessä jotta voin soittaa hätäkeskukseen jos vointi huononee vielä tästä. Pelkään myös mennä nukkumaan jos saan jonkun kohtauksen yöllä. Itkettää. Hyvä että olet vielä hengissä. Kukaan ei tahdo osakseen sääliä, sillä se ei auta yhtään mitään, päinvastoin pahentaa asioita. Aito välittäminen ja empatia, suhtautuminen ihmiseen kuin ihmiseen arvostavasti kantaa pidemmälle pitkällä tähtäimellä.
Minua ei edes itketä olen täysin turta ihoa kutisee ja äsken kuulin ääniä minua huudettiin nimeltä,kävin suihkussa ja se helpotti hetkeksi.
Vettä sataa ulkona se pikkasen rauhoittaa minäkin ajattelin käydä nukkumaan puhelin kädessä.
Aina kun tämä kauheus alkaa kuulen sisälläni viimeisen puhelun äitini kanssa hän kuoli sen jälkeen muutaman tunnin päästä.
Muistan jokaisen sanan voi kun saisi nukuttua,toivon että saat unen päästä kiinni ja jaksat taistella.
Itketään yhdessä jos minulle tulisi kyyneleet,kiitos kun olet kirjoittanut.
Hyvää yötä tuntematon ystävä.
Yritän käväistä myös suihkussa ensi kertaa kahteen viikkoon ja saada syödyksi jotain. Yritä saada nukutuksi. Halaukset.
Käy suihkussa se yleensä rauhoittaa ja tulee puhdas olo syö jotain ja pese hampaat,tuuleta makkari hyvin jospa se uni tulisi.
Minä olen vielä jaksanut käydä suihkussa ja huolehtia kodista.
Nyt mennään alas ja lujaa mutta en voi nyt tilanteelleni mitään,sairaalassa on myös niin ahdistavaa uusia lääkkeitä ja koko ajan tarkkailaan vaivunko Psykoosiin.
Siksi olen kotona niin pitkään kun pystyn,mutta onhan tässä pakko ottaa huomioon lapset ja mies.
Jos oloni vielä pahenee kerään vaatteet ja tavarani ja menen hoitoon.
Halauset myö sinulle.
Toivon että sait unen päästä kiinni,minun olo pahenee mutta olen sänkyssä mies huolehtii lapset.
Kuulen ääniä päässä on outo paine,soitin puolisoni äidille ja pyysi sinne olen joskus ollut pahempia aikoja.
Sieltä ei pääse lääkäriin ilta aikaan joten se on stressaavaa,toisalta jos pystysin huomenna menemään muu perhe saisi olla rauhassa.
Vielä kerran suihkuun ja odottamaan unta kerroin lapsille että voin huonosti,kuvottaa kun olen itse tavallaan tämän aiheuttanut.
Ehkä yö auttaa meitä molempia.
Toivotaan, jos vain saisi nukutuksi. en ole vieläkään saanut käydyksi suihkussa enkä syötyä.:( kuuntelen vielä pari eaglesin biisiä, sitten tajuttomana sänkyyn makaamaan, toivottavasti huominen olisi parempi päivä meille. Hyvä, että miehesi voi välillä hoitaa lapsianne jos voit huonosti. Lapset aistivat vanhempien psyykkisen pahoinvoinnin kuten eläimetkin, joten näistä on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan pitämään parasta mahdollista huolta.
Yritä rentoutua jotenkin, teen samoin.
Alan olla omissa maailmoissa ja ratkaisu tehty.
Moi! Olen kolmen lapsen äiti, ja usko pois, olen käynyt tuon saman läpi kuin sinä, kaksi kertaa. Joten tiedän missä nyt mennään sinun kohdalla. Älä luovuta, älä. Sinä pääset ylös vielä, usko minua. Kävin niin pohjalla, kuin vain masennuksen, sosiialisten tilainen pelon, paniikki häiriöiden kanssa voi vain käydä. Soitn ambulansseja, kävin lääkäreillä, vaihdettiin lääkkeitä..osa sopi, osa teki olon vielä pahemmaksi. Mutta siihen auttoi vain aika. Aika ja lääkkeet. Ensimmäinen vajoaminen tapahtui 2006 kun aloin odottaa keskimmäistä. Viimeksi romahdin vuosi sitten. Nyt laln olla taas elämässä kiinni. Jätin kofeiini kahvin, annoin itselleni aikaa levähtää, en pitänyt yhteyttä kuin niihin ihmisiin, jotka olivat olleet elämässäni kauan.
Haluatko jutella, jos teen toisen sähköpostin itselleni sinua varten?Olen 40v nainen.
Kuinka voit tällä hetkellä? En ole pystynyt vieläkään käymään suihkussa enkä syömään juurikaan. Ehdotettiin päivystystä.
Hei ja anteeksi jos olen sinua ja Aspergin peloitellut,olen ollut niin lopussa ja sekaisin sekaisin ihan kaikesta.
Soitin ensiapuun en jaksanut mennä haluaisin koko sydämestäni jutella kanssasi jos annat tai teet sen uuden sposti osoitteen.
Minulla takana kaksi synnytyksen jälkeistä masennuksesta,tosin molemmista jo kauan.
Nyt olen tämän kaksisuuntaisen kanssa ihan pihalla lääkitystä ei nyt ole ja en luota enää lääkäreihin.
Toimivat aikoinaan selkäni takana törkeästi kun olin hoidossa,siitä tuli valtava Show tosin jaksoin sen ja voitin.
Kiitos
Oletko mennyt päivystykseen ilmoita itsestäsi?Ajattelin sinua yöllä ja miten raskasta sinun elämäsi on joka päivä jos oikein ymmärsin?
Minulla kuitenkin välilä menee paremmin maaniset jaksot ovat turhauttavia ja vie kaikilta voimat.
Olet ajatuksissa.
Kotisairaanhoitajan kanssa käyty tänään useita keskusteluja. Todennäköisesti tällä kertaa säästyn sairaalareissulta.
Olen muuten ASpergerinfon Ylläpitäjä joka päivitti autismi- sekä sakufoorumin tänään. Palveluskoira on nimensä veroinen.
http://aspergerinfo.foorumi.org/viewtopic.php?f=13&t=5
Autoit minua hyvin paljon, kiitos olemassaolostasi.
Kiitos kuuluu sinulle minä olin eilen niin lopussa että kirjoitukseni oli ihan sekavaa,mutta hyvä että kirjoitin koska puhua en jaksanut.
Nyt voin ehkä vähän paremmin maanantaina otan yhteyttä omaan terveyskeskukseeni.
Apua on saatava ettei oloni menisi näin huonoksi lastenkin takia.
Olisi mukavaa pitää jotain kautta yhteyttä ei ainoastaan jutella masenuksesta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11600862
Hei! Minulla lähti juuri keskimmäisen lapseni alkuvaiveen raskaudesta, siitä liuinkin kohti sellaista eämää, mitä en olisi ikinä uskonut kokevan, ja tiedän sinun olevan juuri siinä, missä minä olin silloin. Sitä ei toivoisi kenellekään, mutta usko,kaiken tuon keskellä se ei tunnu sille, eikä jaksa/halua uskoa, mutta nousin siitä. Se otti aikaa, se vei voimat mieheltäni, äidiltäni, ystäviltäni,kaikilta. Mutta päivä päivältä, hetki hetkeltä,alkoi eheytyminen.
Ainut mikä minua piti hengissä, oli lapseni.Minä en uskaltanut olla sekuntiakaan yksin, pulattiin lääkkeitä yms yms. En uskaltanut hakea edes postia 5 metrin päässä olevasta postilaatikosta.
Toisen romahduksen jälkeen tajusin, että ei yksin lääkkeet, terapeutti, psykiatrian erikoislääkäri apulaisjohtaja voi minua tästä suosta nosta. Lopetin kofeiini kahvin, aloin tiputtaa kiloja, lepäsin..nyt olen niin hyvässä kunnossa, että lähden syksyllä ambulanssiin töihin. Laitan sinulle sähköpposti osoitteen tänne huomisen aikana, ilmoita heti, kun olet ottanut sen, niin poistatan sen heti sen jälkeen täältä. Nyt voima hali, ja yritä rentoutua. Mietiä hyviä asioita, ja muista hengitys. Vedä syvään henkeä, puhalla ulos.Samoin kuin synnytyksessä. Se ehkäisee hyperventiloinnin. Koita jaksaa, tiedän missä menet, joten yritä rentoutua, ja päästä aikaisin nukkumaan.
Kiitos vielä kerran jos pystyt laittamaan osoitteesi huomenna ihana asia laitan sinulle sitten meiliä ja ajatuksia muutenkin elämästäni,ilmoitan heti kun olen sen ottanut jotta voit poistaa.
Elämä on tasapainoilua ja monäkään en juuri nyt usko lääkkeisiin,niin monia on kokeiltu ja en ole yhdestäkään saanut varsinaista apua.
Mininukin on vakaa tarkoitus aloittaa työt kohta puolin ja aion sen tehdä.
Hyvää yötä ja huomiseen.
Mukava kuulla, että jaksat touhuta myös pitkiä aikoja.
Haluaisitko olla kaksin sängyssä?
Meinaa ku olet jo siellä?
Ja sinulle idiootti, joka kehtaat kiusata sairaita ihmisiä, hanki elämä, vaikka netanttilasta. Sinä taidat olla M1 tarpeessa. Googlaappa ajankuluksesi mikä se on...
ASpergerinfo kiittää jos jostain ollut apua. Koittakaa pärjäillä, minäkin koitan ja voin jo paremmin tämän ketjun ansioista. Voimia kaikille hirmuisesti!!!
Rakkaat ystävät!
Älkää antako periksi, elämä on liian arvokasta tuhlattavaksi. Olen itse ollut samoissa vesissä kuin tänne kirjoittaneet. Asiat eivät hoidu tuossa tilassa yksinään, vaan apua on haettava. Itse olen oppinut jo aikaisessa vaiheessa tunnistamaan oireeni ja hakemaan apua. Unohtakaa kaikki sellaiset pa*skapuheet, että " nouse ylös ja mene kävelylle." Minä sanon ainoastaan, että ottakaa puhelin käteen ja hakekaa apua. Mitä nopeammin, sitä nopeammin tulee apua. Ottakaa ne lääkkeet jotka teille määrätään, aluksi ne saattavat viedä oloa huonommaksi, mutta elimistö alkaa pikkuhiljaa käyttämään niitä teidän hyväksenne.
Kuten aikaisemmin sanottiin, niin kukaan muu ei voi loppujen lopuksi nostaa sinua syvyydestä kuin sinä itse. Mutta aluksi ei voimat riitä pysymään pinnalla silloin tarvitaan ulkopuolista apua. Kun on päässyt edes hieman jaloilleen on itse otettava johtovastuu. Kahvi, alkoholi ja tupakka pois. Edes hieman liikkumaan. Kun minulla oli todella vaikeaa, pakotin itseni kävelemään edes metrin ulos ovesta ja sitten takaisin. Seuraavana päivänä sitten kaksi metriä. Pieniä askelia.
Itseäni helpotti kun lääkäri sanoi minulle, että "sinä olet nyt sairas, ihan kuin sinulla olisi vaikka flunssa. Täytyy antaa nyt rauhassa parantua". Pärjätkää rakkaat ihmiset ja hakekaa apua. Jokainen meistä on arvokas ja oikeutettu elämään.
Kiitos kannustuksestasi! Minulla kävi juuri kotisairaanhoito ja huomenna jatkan lääkärin, joka on tukenut minua hyvin paljon viime kuukausien aikana, sähköpostitse. Hän lukee päivittäin viestini ja syksyllä tekee lähetteen jatkokuntoutussuunnitelmaa varten Hyksiin neuropsykiatriselle.
Hienoa että sinulla on suunitelmia tulevaisuuteen huomenna lääkärille ja et tunne olevasi yksin,minullakin on olo kohentunut tämän palstan ja teidän kirjoitusten vuoksi.
Aina ei jaksa lähimpiä ystäviä huolestuttaa ja on helpompi kirjoittaa ihmisille jotka tietävät mistä on kyse,ei tarvitse olla yksin.
Aion aloittaa lomien jälkeen työt voimieni mukaan,rahasta on tosi tiukkaa ja pääsee ihmisten ilmoille.
Tiedän että minun pitäisi aloittaa lääkitys mutta olen huolissani sivu vaikutuksista,ne ovat olleet minulla todella karneita sen on lääkärikin myöntänyt.
Työni on todella stressaavaa henkisesti ja fyysisesti vaikka sitä rakastankin yli kaiken.
Minulla on ollut elämäni aikana monia lääkäreitä ja luottamus on täysin mennyt,siksi en ole enää apua hakenut.
Mutta onhan se väärin maanisessa vaiheessa olla kotonakin ja toiset kantavat huolta,muta kun tätä on yli 20v jatkunut ei ole aina voimia aloittaa kaikkea alusta uuden lääkärin kanssa.
Minulla on välillä todella hyviä jaksoja jopa kuukausia jolloin nautin elämästäni,toivotaan että ne ovat nyt edessä.
Voimia kaikilla.
http://www.youtube.com/watch?v=a6d65eCzarE
Minä en enää pelkää, koska tiedän lähelläni olevan välittäviä lähimmäisiä. Lähimmäisillä en tarkoita välttämättä verisukulaisia tai perheenjäseniä.
http://www.youtube.com/watch?v=2VXpskcHIKA
Lääkkeistä sanoisin sen verran, että sivuvaikutuksista huolimatta niitä kannattaa syödä. Joillakin ihmisillä, minä ilmeisesti mukaanlukien, on yksinkertaisesti vain liian vähän serotoniintuotantoa elimistössä ja tarvitsen sitä pillerimuodossa. Vähän niinkuin diabeetikko tarvitsee insuliina. Tämä on tullut todettua 20 vuoden aikana jolloin olen syönyt lääkkeitä ja kun en ole syönyt (pisin aika on vuosi), niin elämäni on lähtenyt todellakin raiteiltaan. MInä en edes itse keksi, mikä minua voisi masentaa, sillä elämäni on mielestäni oikein hyvin. Mutta kun olen riittävän kauan syömättä lääkkeitä, vaivun sellaiseen helvetin esikartanoon ettei ole tosikaan.
Todella ikävä kuulla, että on huonoja kokemuksia lääkäreistä. Itselläni on mennyt onneksi nappiin noiden lääkäreiden suhteen ja minut on otettu aina vakavasti.
Surullista, että sinusta tuntuu pahalta. Alkoholi-ja psyykenlääkkeiden ei auta sinua.
Miten on fyysistä terveyttä?