Miehen ystävä ja hänen vaimonsa (jonka kanssa tulen hyvin toimeen kun nähdään) pyysivät 6 vuotta sitten meitä kummiksi, ihmetyttää kovin kun heitä ei kuitenkaan kiinnosta tavata. Olen monta kertaa pyytänyt heitä meille, yhdessä reissuun, ihan mihin vaan jossa voisimme nähdä. vaimo ei ole koskaan tullut tapaamisiin silloinkaan kun oli itsekin lasten kanssa kotona tai lomalla tai työssä ollessaan:( Olen siis yrittänyt ehdottaa tapaamisia puoleen väliin matkaa sillä välimatkaa on noin 120 km. Harmittaa todella sillä mieluusti tutustuisin kummilapseemme ja vanhemmatkin on ihan mukavia jos vain tapaisimme. Ja ehdotuksia ei tule sieltä päin, tapaamme ainoastaan pari kertaa vuodessa lasten syntymäpäivillä:( ja joskus muissa juhleissa. mutta max 3 kertaa vuodessa. Ja olemme monasti ihmetelleet miksi kutsuivat meidät kummeiksi, olemme vielä ainoat kummit.
ihmetyttää miksi kummina ollaan
miksi kummina
71273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sen verran, että et ole ainoa. Eikä tuo välimatkakaan ole este. Meidän kummilapsi asuu 10km päässä ja näemme ehkä 4krt vuodessa. Mutta kyse ei ole siitä, että kummilapsen vanhemmat eivät ehdi....vaan siitä että meillä on omakin elämä.
Kyse on siitä että käymme molemmat töissä ja joudumme tekemään toisinaan pitkiäkin päiviä.
Iltaisin aika viikolla menee usein lasten (3kpl) kuskaamiseen harrastuksiin. Ja niin kauan aiomme kuskata kun itse niillä intoa riittää jotain harrastaa. Sitten jos arkisin jää yksi ilta viikossa vapaata niin sen mielellään käyttää siivoamiseen. Viikonloppuisin on toisinaan töitä ja kun ei ole töitä niin lapsilla on harrastusten tiimoilta jotain tapahtumia ja jos ei oletapahtumia niin viikonlopun viettää ihan mielellään oman perheen kanssa ja rauhoittuu hetkeksi ennen seuraavan viikon alkua. Ja jos sittenkin vielä jää luppoaikaa, sen saa kulutettua ihan hyvin taloa rempatessa tai ulkotöitä tehdessä.
Ja samat ongelmat on kummilapsenkin perheellä.
Mekin olemme mieheni kanssa kummeja, toiset kummit tosin, mutta niin uskomatonta kuin se onkin, tuntuu että meidät haluttiin kummeiksi vain lahjojen takia. Ykköskummit ovat läheisemmissä väleissä, ja alunperinkin ihmettelin miksi niitä kummeja täytyy väenvängällä haalia lisää. Kuulin toista kautta kerran, että kummilapsen äiti oli ollut hieman nyreissään kun annoimme niin HALVAN lahjan..no jos sillä hinnalla on väliä, niin 20 euroa lahjasta maksettiin, ja mitä pieni vauva muutenkaan millään leluilla yms mitään tekee. Ei edes huvita olla tuon jälkeen tekemisissä. Sama kun annoin ristiäislahjaksi itsetehtyjä vauvanvaatteita (oikeasti hienoja), niin ei edes kiitosta sanottu..Ihmetyttää todella noin materialistiset ihmiset! ja aikuisia vielä, huhhuh...Pakko silti muistaa lasta joka merkkipäivä, mutta tästä lähtien en kyllä panosta lahjoihin piiruakaan! Lasta huvittaisi nähdä, muttei äitiä. Hieman ongelmallista siis..
Meille kummi merkitsee osaa meidän elämässä.
Koska olen yh äiti ja isä ei osallistu meidän elämään kun kerran vuodessa.
Lasten kummeista osa on jatkuvasti meidän kanssa tekemisissä ja osa ei koskaan.
Ei varmaan johdu ihan lapsista kun osalla ei ole lapsia,vaan osa ottaa kummina olon eri lailla kun toiset.
Kun kummit kysyy mitä ostavat lapselle lahjaksi,olen alkanut sanomaan ihan muuta kun lahjatoiveita,koska ajasta hyödyn eniten.
Viime vuonna yhden kummin ilme venähti kun kysyi mitä lapselle synttärilahjaksi....sanoin että kummin pitämä hiihtokoulu.
Kummilla on lapset jo isoja joten hiihtokoulun hän piti kummilapselleen.Oli nauranut tutulleen ladun varressa että tänne sitä joutuu kun kysyy mitä synttärilahjaksi.Toinen kummitäti joutui lapsen kanssa elokuviin,ja yksi mäkkäriin hampurilaiselle,ja yksi joutui huovutuskurssille,jonka kuiten maksoin,ja niin myös elokuvat,mutta he käyttivät omaa aikaansa lapsen kanssa ja se minulle oli tärkeintä.
No nyt ne kummit varmaan miettii että mitähän on seuraavaksi toiveena kun tulee lapsen synttärit.
Vanhin lapseni on jo aikuinen,mutta kolme on vielä kotona,mutta jokaisella lapsella on kuusi kummia,ja ainakin puolet kummeista osallistuu meidän elämään jatkuvasti.
Kummit kuuluu ja näkyy meillä ja minusta se on mukavaa,toivonmukaan myös kummeista on mukavaa kuulua meidän elämään,eivätkä kadu kummeuttaan.
Raha ei meille ole tärkeintä.
Vaan eniten hyödyn ajasta.
Kirjoituksesi oli mukava ja vastaa lähemmin alkuperäistä kummin tehtävän ajatusta kun nykyään monet luulevat. Tuttavalleni tulee parilta kummilapsen (vanhemmalta!)aina jouluisin ja syntymäpäiviä ennen selkeitä lahjatoiveita, suorastaan listoja. Lahjatoiveet eivät ole edes halpoja vaan hintaluokka on yli 30 e vähintään. Tuttavani ei ole edes aivan lähisukua lapsille ja on itse yksihuoltaja...
Nykyään eivät lapset ole mahdottomia vaan vanhemmat.
Huh, minkälaisia urpoja tässä maailmassa näköjään asuu. Minä olen lapsuuden ystäväni lapsen kummi, poika on 7 kk ja asuu 100 km:n päässä mutta tosiaankin olemme nähneet tähän mennessä jo ehkä 20 kertaa. Luonnollisesti tämä johtuu siitä että hänen äitinsä on paras kaverini. Miksi ihmeessä pyytää kummiksi sellaista tyyppiä jota ei itsekään halua koko ajan nähdä?? En ole kyllä lahjojakaan ostanut, vauvakirjan ostin silloin kun syntyi. Näin oli suunniteltukin ja hyvin on toiminut. Pojalla on kaksois sisko jonka kummi on tämän ystäväni syrrä. Hän ei ole käynyt kuin kerran kummi tytön luona.. Ihmekös tuo kun eivät ole ystävyksiä vaan siskoksia. Olen jo varannut harrastuksen minulle ja kummipojalle kunhan hän kasvaa, sovimme että saan tuoda hänet joka toinen viikonloppu Helsinkiin ja opettaa uimaan uimahallissa. Äiti oli innostunut asiasta, ja haluaisi jo aloittaa.. no ehkä ei ihan vielä.
Vanhimmalle lapselle tuli valittua sen aikaset parhaat kaverit (pariskunta) kummeiksi ja se oli virhe. Myöhemmin pari erosi ja vuosien saatossa tiet ovat kulkeneet erilleen. Toisinaa toinen heistä muistaa syntymäpäivänä tai jouluna, toisesta ei ole kuulutnut vuosikausiin mitään.
Olen vahvasti sitä mieltä että kummeiksi kannattaa valita vain sukulasia, koska niistä ei pääse eroon. Sukulaisuus suhteet säilyy ja heihin voi vaivattomasti ottaa yhteyttä vaikka ei olisi tavattu aikoihin.
Olen myös sitä mieltä että lapselle kummeiksi sukulaisia koska sukulaisista ei pääse eroon,itse olen sukua kummitytölleni ja vaikka häntä en näe usein(n.2-3 vuodessa) kyllähän perhe tietää että välitän,ihan siitäkin että sukua ollaan ja tietävät että vaikea on päästä tyttöä katsomaan.
Jos lapselle annetaan kummit hätiköidysti ja kummit häippäsevät lapsellehan voi tulla siitäkin henkisiä traumoja,kuten "enkö ollut hyvä kummilapsi yms?"
Hassulta kuulostan,yrittäkää silti jotain saada irti...