MITEN OIKEASTI EROON UJOUDESTA?

Sama vika oli itellä mutta yksinkertaisesti on lopetettava se turha ajattelu niin kyllä se siitä

Pyydä rohkaisua joltain.

Olen ite kääntänyt ujouden söpöydeksi ja osaksi persoonaani. Mitä sitä turhaa kieltelemään? Ujo on ujo ja rohkeat rohkeita. Nykyään selviän hieman paremmin yleisön edessä puhumisesta kun kuvittelen puhuvani alastomille ihmisille (keventää mieltä) ja hymyilen samalla jos tuntuu että ahdinko meinaa puskea päälle. Jos tapaan jonkun kiehtovan henkilön joka saa verenpaineeni nousemaan ja punaa poskille sekä kielen solmuun yritän laskea leikiksi tilanteen itselleni: huh, tulipas täällä kuuma :)

Ujous on söpöä ja enemmän annan sellaisille arvoa jotka ovat omia itsejänsä rohkeiden joukossa. Muistakaa hymyillä sen meinaa rentouttaa lihaksia ja mieltä, ymmärtää samalla et hei ihmisiähän tässä vaan ollaan!

Mutta, mutta ujoutta on kuitenkin monenlaista toisilla kevyempää ja osalla rankempaa jossa saattaa tarvita rauhoitaviakin että selviää. Kummassakin tapauksessa auttaa kuitenkin toteaminen minä olen minä ja muut mustikoita mukana. Joka aamu voi vaikka kurkata peiliin ennen lähtöä ja toistella itselleen: osaan, kykenen, hymyilen ja kaunistaudun vaikka sen 10x päivittäin. Muista myös tervehtiä itseäsi peilistä vessan käynnin ohella hei kaunokainen tai komistus, alkaa pikku hiljaa sisäistää sitä ja näyttämään ulos päin ''hehkua''.