Alfa ja Saab

Ai siksi,kun eivät kestä normaalia käyttöä,vai miksei?Alfaa ja saabia turha verrata keskenään.Alfa on sporttinen,ja saab "pappa-auto".Se mikä auto on sielukas,niin asia on omistajan päässä.7 alfaa omistaneena,nykyisin nissanilla ajavana sanottava että ,samanlaisia peltikasoja nuo,pois lukien ajo-ominaisuudet.Jos vikaisuus tekee autosta sielukkaan,niin omissa sitä ei vissiin sitten ollut

saab tylsä,hohdoton,mitäänsanomaton tojo osastoa.
alfa ajettava,kuin nainen

Mikä tahansa auto on sielukas,kun kyseessä ns:gti versio.Alfan perus mallikin on omanlaisensa ajettavuutena ym.Se erottaa alfan muista

Minulla on itselläni sekä Alfa (156), että Saab (9-5). Vallankin kivoja autoja molemmat. Olen aiemmin omistanut japanilaisia, mutta ajattelin koittaa toisenlaisia menopelejä. Tähän mennessä pitää sanoa, että Saab on luonteeltaan sellainen vähän yksinkertainen jurrikka. Voimaa on valtavasti ja meno vakaata. Erittäin miellyttävä peli, vielä kun olisi manuaali. Alfa on kyllä tosiaan vähän kuin nainen, vieläpä sellainen sprintteri. Hyvin omalaatuinen ajettava, joskin todella hyvä. Hyvä aivan erilailla kuin Saab.

Pidän kovasti molemmista autoista, joskin Alfan eduksi on sanottava sen aivan loistava hinta/laatusuhde. Alfoja saa muutamalla tonnilla aivan loistavassa kunnossa. Lisäksi mitä osiin tulee ovat osat suorastaan halpoja ja netistä löytyy aivan pikkutyöllä yleiset viat, niiden syyt ja ohjeet korjaamiseen. Miksipä ei Saabiinkin löytyisi, löytyy toki. Kyllä kunnon Saabisti kuuluu, ilman muuta, maan mainioon Saab-klubiin. Alfa-klubiin en kuulu, mutta suomessa toimii oikein hyvä Alfa yhteisö, josta saa vinkkejä ja apua, jos sellaista tarvitsee.

Kyllä Saabkin siis mielestäni on sielukas auto, mutta aivan toisella tavalla kuin Alfa. Jos olisi pakko valita kummalla ajaisin, ajaisin Alfalla. Ainakin juuri nyt ajattelen näin. Niin ja molempien autojen mittarissa on vähän yli 260tkm. Saabissa taitaa olla vähän enemmän. Molempia saa korjailla vähän väliä, kyllä noille kilometreille alkaa jo yhtä sun toista kuluvaa, ja muutakin osaa mennä. Mutta mielestäni tämä on aivan normaalia ja kiinni aivan siitä miten edellinen omistaja autoaan on pitänyt. Sama homma se on ollut aiempienkin omistamieni autojen kohdalla. Sitä voi aina valita vaikka uuden auton ja maksaa sitten siitä lystistä sitä velkaa. Tahikka sitten ajella vanhoilla romuilla ja korjailla niitä sitten tarpeen mukaan. Ei pidä olla nuija ja ostaa autoa tonnilla ja itkeä sitten kaiken maailman turuilla ja toreilla kun siinnä koslassa on jotain vikaa. Voipi sitä itsensä helpommallakin nolata. -Esimerkiksi haukkumalla jotakin merkkiä, jota ei ole koskaan omistanutkaan tai on omistanut yhden yksilön kolmekymmentä vuotta sitten, eikä digannut.

Autoilu maksaa ja herättää tunteita. :D

Itse omistin yhden Saabin ja olisin varmaan jatkanutkin Saabilla ellei kaikkien tuntemat ongelmat olisi iskeneet valmistajalla päälle. Autosta jäi kuitenkin erittäin "hyvä maku".

Koska itselleni ei riitä paikasta A paikkaan B-valintaperuste, eikä edes pelkkä hyvä jälleenmyyntiarvo (joka toki on plussaa), niin valinta kohdistui Alfaan. Autossa on mielestäni sopiva sekoitus muotoilua ja ominaisuuksia, sekä lisäksi sen kuuluisan fiiliksen (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan) saa ikäänkuin kaupan päälle. Yksi fiilikseen vaikuttava seikka on ehkä merkin harvinaisuus. Kun katselin esim. viikolla liikennevaloissa, kun risteävän kadun jonossa oli 3kpl Nissan Quashqaita peräkkäin niin mietin, että aika vaikea siinä olisi kuvitella saavuttavansa mitään kovin kummoista fiilistä. Alfan tilanne harvinaisuuden osalta alkaa tosin olla kohta jo kriittinen, sillä mikäli uusia malleja ei kohta tule, niin Saabin kohtalo voi odottaa?

Mutta otsikkoon palatakseni, niin molemmat merkit, Saab ja Alfa, saavat täältä suunnalta peukkua ylös.