En viitsi puhua elämän tarkoituksesta koska siihen ei kenelläkään ole pätevää vastausta. Tavallinen perheellinen seurapiiri-ihminen osaa elää hetkessä ja nauttia muiden seurasta ja mahdollisesti toteuttaa unelmiaan. Mitä meidän yksinäisten pitäisi keksiä jotta voisi olla onnellinen? En halua lapsia, suurta omaisuutta tai edes suurta kaveripiiriä. Pitäisikö omaksua jokin uskonnollinen oppi jota noudattaa?
Yksi vaihtoehto olisi elää elämää jolla olisi merkitys, se voisi olla vaikka esim tehdä mahdollisimman paljon hyvää. Ihailen ihmisiä, jotka taistelevat jonkin asian puolesta ja ovat valmiita jopa kuolemaan tämän asian puolesta. Välillä tekisi mieli mennä jonnekin taistelutantereelle ase kädessä ja valita omasta mielestä se hyvä puoli. Joku älykkö voisi pelkillä ajatuksilla muuttaa maailmaa, mutta minulla ei semmoista älyä valitettavasti ole. Pelkkä olemassaolo ilman tarkoitusta tuntuu ajan ja resurssien haaskaukselta. Äärimmäisen pahojenkin ihmisten elämästä voi sentään löytää tarkoituksen, koska heidän toimistaan muut voivat oppia jotain.
Kestäisin jopa äärimmäisen tylsää ja yksinäistä elämää jos sillä olisi jokin positiivinen vaikutus maailmaan. Taidan vain olla idealisti vailla mitään ideaa.
Yksi vaihtoehto olisi elää elämää jolla olisi merkitys, se voisi olla vaikka esim tehdä mahdollisimman paljon hyvää. Ihailen ihmisiä, jotka taistelevat jonkin asian puolesta ja ovat valmiita jopa kuolemaan tämän asian puolesta. Välillä tekisi mieli mennä jonnekin taistelutantereelle ase kädessä ja valita omasta mielestä se hyvä puoli. Joku älykkö voisi pelkillä ajatuksilla muuttaa maailmaa, mutta minulla ei semmoista älyä valitettavasti ole. Pelkkä olemassaolo ilman tarkoitusta tuntuu ajan ja resurssien haaskaukselta. Äärimmäisen pahojenkin ihmisten elämästä voi sentään löytää tarkoituksen, koska heidän toimistaan muut voivat oppia jotain.
Kestäisin jopa äärimmäisen tylsää ja yksinäistä elämää jos sillä olisi jokin positiivinen vaikutus maailmaan. Taidan vain olla idealisti vailla mitään ideaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulle usko Jumalaan ja että elämä on ikuista ja olen täällä tiettyä tarkoitusta varten ja tiettynä historian ajanjaksona antaa elämälle mielenkiinnon ja tarkoituksen. Pyrin elämään hyvää ja hyödyllistä elämää. Mutta ei se ole vain itsensä uhraavaa läheisriippuvuutta ja olemassaolonsa lunastamista vaan metsä vastaa niin kuin sille huudetaan.
Kyllä minä teen aina jotain esim.keihitysmaanlasten hyväksi, käyn yksinäisten luona ym.
Ei voi vain tuosta valita jotian uskontoa, jota noudattaa: pitää löytää yhteys ja usko Luojansa kanssa.
Ja ei ne kaikki seurapiiriperhosetkaan onnellisia ole. Kyllä se on heidänkin elämä on usein vain pintakiiltoa.
Noiden pinnallisten seurapiiriolentojen elämästä olen eri mieltä. He ovat usein henkisesti niin alkeellisia että he eivät tarvitse mitään suurta merkitystä elämälleen. He voivat olla täydellisen onnellisia ystäviensä, rahojensa ja statustensa kanssa. He ovat niin lyhytnäköisiä että he eivät kykene näkemään asioiden kokonaisuuksia. Joskus he tarvitsevat uskontoa, mutta ainoastaan voidakseen ajoittain ripittäytyä toimiessaan omantuntonsa vastaisesti.
Minun onnellisuuteeni riittäisi hellyys ja seksi. Työssä ja vapaa-ajalla ehdin ihan tarpeeksi tehdä yhteiskunnallisten ja aatteellisten asioiden hyväksi, näin viikonloppuisin haluaisin vain kosketusta, hellyyttä ja seksiä.
Mutta kun ei jaksa lähteä kapakasta satunnaista sellaista etsimään niin olkoon.
Ymmärrän aloittajan viestin niin, että elämän tarkoitus puuttuu tai ainakin kohde. Silloin tuntee elävänsä jotenkin hukkaan, vaikkakin jokainen päivä on aina uusi ja ihana matka tuntemattomaan. Tajuan tunteesi, energiaa riittäisi muuhunkin kuin vain tavalliseen tallaamiseen, yksin elävällä on aikaa toisin kuin muilla.
Itse luen paljon, luen melkein mitä vain: proosaa, runoja, elämänkertoja, satuja, matkakirjoja, tiedettä ja taidetta... hyppään jokaiseen kirjaan kuin toiseen elämään, jossa voi aikansa seikkailla.
Oma sisäinen rauhani parani, kun muutin ypöyksin maalle melko alkeellisiin oloihin. Elän niukoin varoin ja kasvatan osan ruokaani. Olen tuulien ja hyisten olojen armoilla, mutta juuri sen tuoma yksinkertaisuus on parantanut elämänlaatuani. Samoilen metsässä, teen reppuretkiä niin korpeen kuin kauppaankin, ja juuri fyysisen rasituksen jälkeen yksinkertaisinkin soppa maistuu taivaalliselta.
Niin, vähässä on joskus todella paljon. Jokin polku tallata tämäkin.
Niin, mitäpä sitä keksisi yksinäinen, ollakseen onnellinen. Sitä minäkin olen tässä vuosien aikana pohtinut, varsinaiseen lopputulokseen pääsemättä. Olen yrittänyt täyttää tyhjää elämääni kuntoilulla, lukemisella ja työnteolla. Kun palkkatyössä ne lomat olivat "pahimmat", siis siinä mielessä, että silloin elämä on taas tyhjää yksinäisyyttä, siirryin yrittäjäksi. Nyt kaiken ajan vie työ, ja toisinaan sitä jopa pystyy, jos ei nyt unohtamaan niin ainakin siirtää syrjään, tyhjän yksinäisen elämisen tunteen.
Tunnistan muuten sinun, aloittaja, mielenkiinnon lähteä taistelutanteerelle. Olen itse kehitellyt samanlaisia "fantasioita". Ehkä niissä vetoaa väistämätön toveruus, joka kuolemanvaarassa olevien miesten kesken syntyy. Onhan meillä maailmansodan jäljiltä paljon tarinoita siitä, miten juuri syvä toveruus piti miehet järjissään. Ehkä juuri tästä syystä armeijoihin, ennen asevelvollisuutta, hakeutuivat juuri yksinäiset, hyljeksityt ja sorretut miehet. Kun elämällä ei ole muuta väliä, niin miksipäs ei?
No joo, menee taas hieman mustaksi. Mutta tunnistan myös sinun, Nnnnainen40 , halun saada kosketusta, hellyyttä, läheisyyttä. Edes satunnainen hellyys, toisen ihmisen läheisyys, saisi elämän tuntumaan niin paljon paremmalta, niin "tarkoituksenmukaiselta". Kaksi vuotta on kulunut, kun viimeksi sain nukkua naisen vierellä. Niin kylmää, niin kovin kylmää, on yksin nukkuminen, vaikka peittoja olisi enemmänkin. Mikään ei kai korvaa toisen ihmisen lämpöä.
Niinpä niin. Yksinäisen ihmisen elämä on harmaata vaellusta aina loppurutistukseen asti. On joskus hyvin vaikeaa löytää ilonaiheita, löytää jotain, miksi herätä aamulla. Muiden vaihtoehtojen puuttuessa ilonaiheet ovat, ainakin minulla, supistuneet vähiin; aamukahviin, mustikoihin puuron seassa, appelsiinimehuun, pieneen palaan suklaata silloin tällöin. Työ tuo joskus onnellisuuden tunteen, kun on onnistunut jossain vaikeassa suorituksessa. Hyvä kirja voi pelastaa sateisen päivän. Juoksulenkki, jossa repii kehosta kaiken irti, tai kuntosali, erityisen raskailla painoilla (itselle), tuo lohdutusta.
Juu, tuli aika musta kirjoitus tästä, anteeksi. Sitä on vain niin kovin pettynyt olo, jälleen kerran.