Ihmettelen vain kun ei sitä poikaystävää näytä löytyvän. Oon sitä varmaan viimeiset kymmenen vuotta "toivonut". Nyt alan tajuamaan ettei mitään "uljasta prinssiä valkoisella ratsullaan" ole olemassa vaan ainoastaan perusjannuja. Mutta miksi en ketään oikean tuntuista silti ole kohdannut? Enkö anna kenellekään edes tilaisuutta, ovatko standardini liian korkeat vai onko minussa jotain vikaa? Eikö nyt vain vielä ole se hetki? Onko olemassa joku vastapari minulle jonka tulen kohtaamaan? Jos on, milloin hänet kohtaan? Jos ei, milloin ja millaista rakkautta elämääni on luvassa? Vai onko kohtaloni olla yksin?
Hiukan turhauttavalta joskus tuntuu.
Hiukan turhauttavalta joskus tuntuu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.