Olen kärsinyt 8 vuotta fyysisestä huonosta olosta (oksettaa ja välillä oksentelee) se nyt on ollut jokapäiväistä, sekä vaikeasta masennuksesta. Masennuslääkkeitä on testattu pitkä lista ja vieläkin on käytössä tuhti lääkitys, eipä ole mikään vaikutannut oikeastaan mitenkään, ei negatiivisesti eikä positiivisesti. Olenko ollut mukavassa kodissa sentään ja yrittänyt siellä pärjätä perheen tuella? Voi kun saisinkin olla perheeni luona, olen nimittäin ollut sijoitettuna suljetulla osastolla, pienryhmäkodissa, mielisairaalassa yhteensä monta vuotta. Minkä takia? Olenko niin hullu, että kuulunkin olla niissä paikoissa? No sanotaanko näin, että olen ollut niissä paikoissa, koska lääkärit testasivat auttaako ne. Minulla siis on ollut hyvä perhe ja loistavia kavereita jotka kaikki tukisivat ja auttaisivat minua, ainoastaan jos saisin tavata heitä...Nuoruuteni sain siis viettää yksin ilman kavereita ja perhettä. Itkin vain ja halusin kotiin. Rukoilin Jumalalta apua ja voimia minulle jokapäivä, Jumala ei vastannut...miksi hän ei auttanut minua, mitä väärää olin tehnyt, mitä minun nuoren pojan olisi pitänyt tehdä saadakseni apua...Kai minä olin typerä kun uskoin Jumalaan. Noh jatketaanpas sitten, elikkä olen testannut lääkkeitä, terapiaa, sähköhoitoa, mistään ei ole ollut apua, no sähköhoidosta oli tilapäistä apua. Minulle on jäänyt diagnoosina vaikea psykoottinen masennus, sekä sosiaalisten tilanteiden pelko, sekä traumat ja kaiken lisäksi olen menettänyt uskoni elämään, Jumalaan ja ihmisiin. Ajattelen itsemurhaa jokapäivä, en pysty tekemään päätöksiä tai pelkästään kadun niitä, en pysty opiskelemaan, en pysty tekemään töitä, en pysty tehdä mitään ja vaikka saisinkin jotain tehdyksi en saa mitään tyydytystä tai iloa siitä. PS. en vain jaksa kertoa enempää mitä on tapahtunut, en pysty käymään niitä asioita enää läpi, enkä usko että siitä edes mitään hyötyä on.
Miten tämä kaikki tapahtui? Teinkö jotain väärin? Elämäni on pelkkää helvettiä tällä hetkellä, enkä voi vain uskoa että mikään helpottuisi tai parantuisi. En vain pysty elää enää. Menneisyydessäni on pelkkää kärsimystä ja epäonnistumisia. Haluan vain tappaa itseni ja päästä tästä kärsimyksestä pois. Jos sanotte että elämä on liian kallisarvoista heittääkseen sen pois, noh voin sanoa että ehkä teidän elämä...Minulla ei ole enää mitään täällä.
Siispä kysyn nyt, Miksi minun pitäisi jaksaa?
Miten tämä kaikki tapahtui? Teinkö jotain väärin? Elämäni on pelkkää helvettiä tällä hetkellä, enkä voi vain uskoa että mikään helpottuisi tai parantuisi. En vain pysty elää enää. Menneisyydessäni on pelkkää kärsimystä ja epäonnistumisia. Haluan vain tappaa itseni ja päästä tästä kärsimyksestä pois. Jos sanotte että elämä on liian kallisarvoista heittääkseen sen pois, noh voin sanoa että ehkä teidän elämä...Minulla ei ole enää mitään täällä.
Siispä kysyn nyt, Miksi minun pitäisi jaksaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi sinun pitäisi jaksaa? En voi vastata tuohon kysymykseen, sillä jokaisella on omat syynsä jaksaa, omat juttunsa, josta löytävät voimaa jatkaa eteenpäin. Sinullakin varmasti on jokin syy, tai ainakin haluaisit löytää sellaisen, kun tänne kirjoitat. Et ole vielä valmis luovuttamaan, ja se on minusta todella hienoa.
Ainakin perheesi ja ystäväsi vaikuttavat sinulle tärkeiltä, ja sinä olet sitä varmasti myös heille. Voisiko heistä löytyä syy jatkaa? Ellei, niin koita keksiä jokin asia, edes jokin ihan pieni juttu, joka kiinnostaisi sinua edes hiukan. Mistä/minkälaisista asioista pidit nuorempana? Koita löytää se kipinä taas.
Toivotan sinulle oikein hyviä jatkoja,ja pyydän ettet tee itsellesi mitään, mitä et voi peruuttaa. Ellei mistään muusta syystä, niin edes sen takia, etä minä olisin hyvin surullinen, mikäli niin tekisit.
Ei ihme jos tuollaisessa tilanteessa on menettänyt uskon kaikkeen: elämään, ihmisiin ja Jumalaan. Kärsimyksen arvoitusta on pohdittu niin kauan kun on ollut elämää ihmiskunnassa. Kun ihmiskunta lankesi syntiin, niin on vain sen jälkeen ollut ja tule olemaan. Tämä ei nyt tarkoita, etttä kärimys tulee syntien ja pahuuden mitan ja määrän mukaan.
Minulla ei ole muuta vastausta kuin vain se, että tämä ajallinen on pieni osa, kuin tähdenlento verratttuna siihen tulevaan ja iankaikkiseen todelliseen elämään, joka meillä on edessä. Toisilla on vain koulu erilainen. Taitaapa tulla mieleen eräs ruumiistapoistumistapaus, että juuri siinä kokijalle oli kerrottu että koulumme on tulevan tehtävän mukainen. Sen mukaan sinulla olisi sitten valtava osa iankaikkisuudessa.
Ei sinun ole pakko uskoa tähän ja enhän voi sitä vaatiakkan. Kerron tämän sinulle lohduksi. Kun et itse jaksa nähdä toivoa ja uskoa parempaan niin, rukoilen ja muistan sinua.Kyllä masennuksestakin voi parantua. Tunnen erään pitkään, yli kymmenen vuotta kärineen masentuneen, joka tänään on iloinen. Kyllä se sinullekin vielä samalla tavoin mahdollista.
Masennus voi alkaa vain helpottamaan ilman mitään erkoisempaa syytä: on kuin matalapaine väistyisi pikkuhiljaa ja lopulta vain huomaa, että eihän minulla ole enää niin paha olla. Uskon aj rukoilen, että sinullekin tuo ahaaelämys vielä tulee.
Jatka vain kirjoittelua. Se on terapeuttista, vaikka ei heti huomaa.
Samanlainen toivottomuuden tunne minullakin on vaikka ei minulla noin rankkaa taustaa olekkaan. Usein mietin että miksi ihmeessä olen edes olemassa kun ei minun elämällä selvästikkään ole mitään tarkoitusta. Olen turha ihminen vaikka kuinka moni yrittäisikin jotain muuta väittää.
Itsemurhaa en silti taida koskaan uskaltaa tehdä vaikka sen tekeminen olis lopulta aika pieni juttu. Sellaisen päätöksen tekeminen on vain ylivoimaisen vaikeaa.
On se varmaan raskasta elää, jos kokee että elämällä ei ole mitään sen kummempaa tarkoitusta; vain syntyä ja riutua aikansa ja sitten kuolla pois.
Olen uskossa Jumalaan ja tiedän että tämä ajallinen on vain pieni tähdenlento iankaikkisuutteen verrattuna. Se ei lopu koskaan.
Kyllä ihmisen elämällä on valtavan suuri tarkotus ja kukaan ei ole tässä poikkeus.
Kun luen tuota sun kirjoitusta,niin tuntuu että minunkin voimat loppuu jo lukiessa,ei ole sun taival ollu helppoa,toivon koko sydämmestäni että tämä kärsimys jota sinä oot saanut elää ,loppuis jo ja että sinäkin saisit vuorostas elää ilman ahdistusta ja masennusta..on aivan oikeutettua sinun kysyä että miksi sinun tarttis elää....vaaditaan Jumalalta vastausta....kyllä sinä olet sen ansainnut kaiken kärsimykseten jälkeen......jään sun kanssa odottamaan vastausta.....
Ei kenenkään ole pakko jaksaa.