Lähdin opiskelemaan lisää ( taloushallinto) ja syventämään osaamistani vielä lähempänä neljääkymmentä ikävuotta. Opinnot ovat menneet hienosti, mutta ns. työharjoittelujakso tuottaa harmaita hiuksia.
Olen siis pitkään ollut työelämässä. Saanut hyvää palautetta työnantajilta tiedoistani ja taidoistani. Olen vastuullinen ja tehnyt vuosia vastuullisiakin työtehtäviä. Työharjoittelupaikallani minua kohdellaan kuitenkin kuin peruskoulusta valmistunutta. Minulle puhutaan, kuin en ymmärtäisi mistään mitään. Muut työntekijät eivät näytä hyväksyvän minua, vaikka olen avulias ja ystävällinen ja yritän parhaani mukaan vain auttaa, en häiritä heidän työntekoaan. Eräs naiskolleega saattaa jopa huutaa, jos sille päälle sattuu. Hän myös puhuu erittäin alentavisti, kun kysyn voinko tehdä jotakin...
Harjoittelussa minua ei ohjata. Yritän itse selvittää kaiken mahdollisen. Kysymyksiin kyllä vastataan, mutta hommasta näkee, että kiinnostusta opastamiseen on todella vähän. Harjoittelujakso on "pakollinen", jos aikoo saada tutkinnon ja tässä vaiheessa paikan vaihtaminen ei ole mahdollista. Alkuun minulle annettiinkin hyvin työtehtäviä ( olin tyytyväinen) ja jossakin vaiheessa alkoi työtehtävien "pimittäminen" ja muu rajumpi "syöminen"....Olen todella pettynyt! Olen joutunut vaatimalla vaatimaan joiden osa-aluiden tehtäviä, koska ne kuuluvat opintoihini....en saa tutkintoa roskakoreja tyhjentämällä. Mitä kokemuksia teillä muilla on aikuisopiskeluista ja harjoittelusta. Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia?
Homma meni aika villiksi sen jälkeen, kun johtaja jäi lomalle....pahimmillaan minula on ollut neljä naista kimpussa, että en saa tehdä jotakin asiaa niin kuin olen asian johtajan kanssa sopinut....alkaa tuntua aika uuvuttavallta....se näyttää siltä, kuin he pelkäisivät oman paikkansa puolesta. Toimisto on pieni....en todella ole tulossa kenenkään paikalle - minua kiinnostaa vain tutkinnon suorittaminen. Uuuh...Muilla vastaavia kokemuksia?
Olen siis pitkään ollut työelämässä. Saanut hyvää palautetta työnantajilta tiedoistani ja taidoistani. Olen vastuullinen ja tehnyt vuosia vastuullisiakin työtehtäviä. Työharjoittelupaikallani minua kohdellaan kuitenkin kuin peruskoulusta valmistunutta. Minulle puhutaan, kuin en ymmärtäisi mistään mitään. Muut työntekijät eivät näytä hyväksyvän minua, vaikka olen avulias ja ystävällinen ja yritän parhaani mukaan vain auttaa, en häiritä heidän työntekoaan. Eräs naiskolleega saattaa jopa huutaa, jos sille päälle sattuu. Hän myös puhuu erittäin alentavisti, kun kysyn voinko tehdä jotakin...
Harjoittelussa minua ei ohjata. Yritän itse selvittää kaiken mahdollisen. Kysymyksiin kyllä vastataan, mutta hommasta näkee, että kiinnostusta opastamiseen on todella vähän. Harjoittelujakso on "pakollinen", jos aikoo saada tutkinnon ja tässä vaiheessa paikan vaihtaminen ei ole mahdollista. Alkuun minulle annettiinkin hyvin työtehtäviä ( olin tyytyväinen) ja jossakin vaiheessa alkoi työtehtävien "pimittäminen" ja muu rajumpi "syöminen"....Olen todella pettynyt! Olen joutunut vaatimalla vaatimaan joiden osa-aluiden tehtäviä, koska ne kuuluvat opintoihini....en saa tutkintoa roskakoreja tyhjentämällä. Mitä kokemuksia teillä muilla on aikuisopiskeluista ja harjoittelusta. Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia?
Homma meni aika villiksi sen jälkeen, kun johtaja jäi lomalle....pahimmillaan minula on ollut neljä naista kimpussa, että en saa tehdä jotakin asiaa niin kuin olen asian johtajan kanssa sopinut....alkaa tuntua aika uuvuttavallta....se näyttää siltä, kuin he pelkäisivät oman paikkansa puolesta. Toimisto on pieni....en todella ole tulossa kenenkään paikalle - minua kiinnostaa vain tutkinnon suorittaminen. Uuuh...Muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tilanteesi kuulostaa sen verran hankalalta, että sinuna ottaisin välittömästi yhteyttä koulun harjoitteluvastaavaan; kerro hänelle suoraan ja kiertelemättä miten asianlaita on. Kenenkään ei tarvitse sietää eikä kestää noin ilkeää kurmuuttamista työharjoittelun nimissä. Erittäin harmillista että jouduit noin kurjaan harjoittelupaikkaan, työ"kavereiden" käytös ei todellakaan kuulosta normaalilta..
Kiitos kannustuksesta. Työharjoittelijoita voidaan kohdella vähän heikommin kuin oikeita työntekijöitä - olin varautunut siihen, mutta rajansahan siinäkin. Aikuisia, kun ollaan niin sitä yrittää itse selvitää asian työmaalla( jos olisin nuorempi ja kokemattomampi - olisin jo ottanut yhteyttä kouluuni) Ihmetyttää kyllä kovasti! Jos minä ahkerasti avustan heitä - olen joustava ja hoidan annetut tehtävät hyvin - miksi he eivät halua auttaa oppimisessa eteenpäin...Kaikki antamani apu on tervetullutta, mutta palkkaa tai vastinetta ohjauksen / opetuksen muodossa ei saa...sattui huono tuuri...joku muukin yrittäjä oli kiinnostunut minusta, kun etsin paikkaa ( mahdollisuuksia tulevaisuudessa on)...yritän nyt vielä selvittää, jospa sen näytön saisi sieltä kuitenkin tehtyä, kun olen näin pitkään jo tehnyt siinä töitä....sen jälkeen parempiin kuvioihin :)
Naisvaltainen ala on sitten mahtava, vai mitä? Nykyään on tullut aikuisillekkin tavaksi olla töykeä, huonokäytöksinen ja ehkä vielä lapsellinenkin. Who cares, mitä suuta syydetään. Tämä on nykypäivää ja pahenee. Joissakin työyhteisöissä, joissa on sekä miehiä että naisia, naiset alkavat (ehkä mustasukkaisina tms.) "omistamaan" miespuoliset työntekijät. Mikä antaa aika naurettavan vaikutelman aikuisesta naisesta, huh huh. Sinuna tosiaan yrittäisin päästä mahd.pian pois paikasta, ennenkun naikkoset alkavat aina etsimään syyllisiä pienempiinkin virheisiin. Syypää olet sinä, vaikket tietäisi asiasta mitään. Ja ne makeat naurut ja ikävät juorut sinusta on tod.näk.viestien yms.vakkarikauraa. Lähde, ennenkuin saat rytmihäiriöitä, univaikeuksia ja vatsanväänteitä. Saattaa olla, että ovat vanhat jäärät huomanneet sinut kilpailjaksi. No, sulla ei ole mitään hätää, osaathan uusimmat tavat työskennellä, vanhoilla muijilla taitaa olla itsellään vanhentuneet tiedot ja taidot. Joten joku muu työnantaja voi tosiaan olla kiinnostunut juuri sinun taidoista. Omaksi ja tutkintosi parhaaksi, lähde lätkimään. Tee ilmoitus koululle, että ei ihmisiä saa kohdella näin.