Joh.5:47
47 Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!"
Joskus Raamatussa on paikkoja, joissa kirjoitetulle sanalle annetaan suuri paino. Eikä ihme, sillä raamatun mukaan Jumalan sana, siis kirjoitettu on pyhää ja näin ollen tässä Jumalan Pyhässä Sanassa on Pyhä Henki, joka vastoin vl:ien käsitystä myös luettaessa kirkastaa Kristusta ja opastaa Jeesuksen Kristuksen luokse.
47 Mutta kun te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka voisitte uskoa minun puhettani!"
Joskus Raamatussa on paikkoja, joissa kirjoitetulle sanalle annetaan suuri paino. Eikä ihme, sillä raamatun mukaan Jumalan sana, siis kirjoitettu on pyhää ja näin ollen tässä Jumalan Pyhässä Sanassa on Pyhä Henki, joka vastoin vl:ien käsitystä myös luettaessa kirkastaa Kristusta ja opastaa Jeesuksen Kristuksen luokse.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Henki ei ole sanassa vaan uskossa. Ne jotka ovat Raamatun kirjoittaneet ovat sen kirjoittaneet Pyhän Hengen vaikutuksesta. Se on niin että se on kuin krypatattu viesti internetissä. Pitää olla avain molemmissa päissä. Tämä avain on Pyhä Henki, mutta hän on ihmisessä uskossa ei siinä kirjassa.
Ei ole kyse vl käsityksestä vaan luterilaisesta opetuksesta. Pyhä Henki on ihmisen uskossa, Kristus meissä. Pyhä Henki avaa sanaa.
On toisaalta hämmästyttävää miten paljon tälläkin palstalla sanotaan vl sitä vl tätä vaikka kyse olisi evl kirkon yleisestä opetuksesta.
Jos olen yleensä jotakin ymmärtänyt kuulemastani ja lukemastani, on suomalaisen papiston koulutuksessa paljon vaikuttanut opettaja Mannermaa erityisesti pitänyt esillä ja synnyttänyt keskustelua tästä asiasta. Tässä on linkki yhteen keskusteluun tästä teologisesta panotuksesta sekä siitä miten sitä "hillitysti" tulkitaan.
http://www.evank.org/sivu4_teol_ipsa.php
Ekumeniikan professori ja Luther-tutkija Tuomo Mannermaata pidetään hereetikkona aitoluterilaisissa piireissä.
Mannermaa opettaa kritiikin mukaan lihan pyhittymistä ja sisällyttää uskoon rakkauden.
Mannermaa on tullut siihen tulokseen, ettei vanhurskauttamista ja pyhitystä voi Yksimielisyyden ohjeen tavoin erottaa toisistaan. Vanhurskauttaminen ei ole vanhurskaaksi julistamista vaan vanhurskaaksi tekemistä lähes Rooman kirkon opin mukaisesti.
Tässä Mannermaa-kritiikkiä, jota sitäkin kannattaa tutkia varauksella.
http://www.concordia.fi/lehti/2000/42000/3.htm
Kiitos, että olet keskutelemassa tyhmelin. Toivottavasti voimme jatkaa vielä tovin.
Olen lukenut päällisin puolin sen linkin jo aiemmin ja enemmän ajatuksella ja mietinnällä Väisäsen tekstiä.
http://www.sti.fi/luennot/files/MV240908.htm
Concordian ja Luthersäätiön lähestyminen on samasta suunnasta. Itse en Väisäsen näkemykseen ihan yhdy. Hänen "kaksivaiheinen uskonsa" ei minua vakuuta. En tosin ole ihan Manermaalaisen käsityksenkään kannalla. Meidän pelastuksemme syy on meidän ulkopuolellamme Kristuksen sovitustyössä, joka koskee koko maailman kaikkia syntejä.
Mutta ei se osallisuus Kristuksen luonnosta ole poissa meidän tunnustuskirjoistamme. Se näkyy mm. ehtoollisteksteissä:
"Kukapa olisi epäillyt sitä, että Kristus on tässäkin mielessä viinipuu ja me oksia, jotka siitä saamme elämää? Kuulehan, mitä Paavali sanoo: (1 Kor. 10:17) 'Me kaikki olemme yksi ruumis Kristuksessa', sillä (Room. 12:5) 'vaikka meitä on monta, me olemme kuitenkin yhtä hänessä. Me olemme kaikki tuosta yhdestä leivästä osalliset'. Vai luuleeko joku ehkä, että salatun siunauksen voima jää meille tuntemattomaksi? Kun se kerran on meissä, eikö ehtoollisen antama yhteys Kristuksen ruumiiseen saa aikaan sitä, että Kristus asuu meissä myös ruumiillisesti?" Ja vähän edempänä hän sanoo: "Tämän johdosta on asiasta ajateltava niin, ettei Kristus asu meissä ainoastaan sinä mielentilana, jota me sanomme rakkaudeksi, vaan että me myös olemme osalliset hänen luonnostaan."
Minulle itselleni se merkitsee yhteyttä siihen mitkä ovat uskon hedelmiä.
Kuten tämän päivän seurapuheessa Helsingissä sanottiin, ei uskovainen edes tietoisesti tiedä tehneensä hyviä töitä, vaan kysyvät:
Matteus 25
1 "Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. [Matt. 16:27 ; Ilm. 20:11]
32 Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. [Hes. 34:17-22; Matt. 13:49; Room. 14:10; 2. Kor. 5:10]
33 Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen.
34 Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: 'Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. [Viis. 5:15,16; Ef. 1:4]
35 Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. [Jes. 58:7; Hes. 18:7; Sir. 7:32-36; Gal. 5:6; Hepr. 13:2; Jaak. 1:27, Jaak. 2:13,14]
36 Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.'
37 "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?
38 Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut?
39 Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?'
Tämä on erittäin mielenkiintoinen ja laaja aihe, josta voisi jutella vaikka miten pitkään.
Otanpa vaihteeksi otteen Laestadiusta kun paikka tuli mieleen.
Laestadius kirjoittaa Hulluinhuonelaisessa (§1583 ja 1584):
"..leipä ja viini ovat ruumiilliselle elämälle samaa kuin Kristuksen antama ruumis ja hänen vuodattamansa veri hengelliselle elämälle."
"Pääasia ehtoollisessa on siis tämä psyykkinen ilmiö, että Kristuksen ruumis ja veri ovat todellisesti läsnä kohta kun niiden aate on realisoitunut uskon kautta
sydämessä. Jos näet kuvittelen ottavani vastaan Kristuksen ruumiin ja
veren täysin ja lujasti uskoen, mutta en tunne mitään sydämessäni, on
kysymys vain kuolleesta uskosta, josta ei mitään iankaikkista elämää
seuraa. Mutta jos tunnen ehtoollista nauttiessani tahi heti sen jälkeen
iankaikkisen elämän esimakua tahi hengellistä iloa, sovitusuhri on
realisoitunut, tullut todellisuudeksi minun sydämessäni."
Tämän jälkeen Laestadius kyselee: " ....Kristuksen ruumis on silloin materiaalinen substanssi, Kristuksen inhimillinen sielu hengellinen substanssi, hänen jumaluutensa jumalallinen substanssi; Kristuksen persoonassa olisi siis yhdistyneenä kolme eri olemusta.Tullaanko ehtoollisessa osallisiksi kaikista näistä olemuksista? Vai saadaanko ehtoollisessa ottaa vastaan vain Kristuksen ruumiillinen olemus?
Laestadius heittää kuitenkin metafysiikan roskiin ja jatkaa:
"Meidän on pidettävä kiinni siitä luterilaisesta näkemyksestä, että siunattu leipä on ruumiilliselle elämälle samaa kuin Kristuksen ruumis
hengelliselle elämälle ja että siunattu viini on ruumiilliselle elämälle
samaa kuin Kristuksen veri hengelliselle elämälle."
Ja LLL kirjoittaa: "Sananmukaisesti ei ehtoollisessa jaeta Kristuksen kirkastettua ruumista, vaan ruumis, joka teidän edestänne annetaan, ts. hänen kuolevainen ruumiinsa, joka on sovitusuhri maailman syntien edestä. Tämä sovitusuhri on ehtoollisen varsinainen aines. Veri, joka vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi, sisältää itse elämän....Tämä uhratun elämän
aate realisoituu todellisesti uskovain sydämissä, se tunnetaan jollakin
tavoin todellisuutena sydämessä. Se ei ole pelkkää kuvittelua, joka
asustaa omanvanhurskauden palvelijan ja armonvarkaan peruukissa."
Laestadiuksen käsitys on siis, että Jeesus Kristus on antanut kuolevaisen ruumiinsa kaikkien ihmisten puolesta. Saamme elämän (iankaikkisen elämän), kun tartumme uskolla siihen lupaukseen että viinissä/veressä saamme elämän (syntien anteeksiantamuksen) ja leivässä/ruumiissa uskonelämälle polttoainetta. Lääketieteellisesti katsottunahan tämä LLL:n näkemys on placebo-vaikutus. Otat kalkkitabletin ja uskot että se parantaa, niin se parantaakin oikeasti.
Kaikki riippuu siis uskosta ja vain siitä. Pitää vain uskoa oikeaan asiaan: Kristuksen sovitustyöhön ristillä ja syntien anteeksiantamukseen. Jos uskot sisälläsi olevaan uskoon, olet kuin paroni von Münchhausen joka veti itsensä hiuksistaan suosta.
Pyhityksestä myöhemmin lisää kun olen saanut ajatukset selvemmiksi..
Löysin yhden mielestäni oleellisen kohdan Hulluinhuonelaisesta:
1345. Kuitenkaan kristitty ei saa aina uskoa omiin tunteisiinsa, sillä
tunteet voivat olla vääriä, jos ne eivät täsmää kirjoitetun sanan kanssa,
ja siksi on välttämätöntä verrata kokemuksiaan Jumalan sanaan, ts.
niiden tunteisiin, jotka ovat kirjoittaneet raamatun, jonka inspiratio on
kaiken epäilyn ulkopuolella. Kun kristityn kokemukset pitävät yhtä
Pietarin, Paavalin ja muiden totisten kristittyjen kokemusten kanssa,
silloin vasta hän voi olla varma armon tilastaan.
Jos jotakuta siis alkaa epäilyttää, olenko armon tilassa vai en, RAAMATTU on ehdottomasti paras ja luotettavin varmistustapa.
Tässä LLL on forenssisen vanhurskauttamisen kannalla, eikä myöskään liha pyhity niinkuin Mannermaalla:
"Olemme
monissa kohdin tätä tutkielmaamme osoittaneet, että tähän asti tunnetut
fysiologiset kokeet täsmäävät heränneen Lutherin kokemusten kanssa, ja
voimme siten oman ja kaikkien heränneiden kokemuksen perusteella
väittää, että ihminen on sekä ennen heräämistään että sen jälkeen
positiivisesti paha, ettei hänellä ennen heräämistään voi olla mitään
selvää käsitystä positiivisesta pahasta, mutta että hän vasta heräyksen
kautta voi tulla omasta kokemuksestaan siitä vakuuttuneeksi. Luther sai
tuntea vihamielisyyttä Jumalaa kohtaan heräyksensä aikana.
1485. Näiden kokemusten perusteella ei ihminen voi koskaan tässä
maailmassa tulla positiivisesti hyväksi, ei omilla voimillaan eikä armon
avulla, sillä armo eli anteeksiantamus sisältää ainoastaan rikollisen
vapautumisen velasta ja rangaistuksesta eli vapautuksen moraalisesta ja
juridisesta vastuusta. Jos ihminen on rikollinen sekä ennen
syntienanteeksisaamista että sen jälkeen, ei katolilaisten olettama
tahdon pyhyys ja sydämen rakkaus ole muuta kuin psykologinen erehdys,
looginen epäjohdonmukaisuus tai sofismi, joka huomaamatta on hiipinyt
systeemiin. Se on psykologinen erehdys, koska he rationalistien tavoin
erottavat hermoelämän orgaanisesta elämästä ja pitävät ensinmainittua
yksinään koko persoonallisuutena, mikä ei kuitenkaan liene
todistettavissa. Toisekseen se on epäjohdonmukaisuutta, koska tahdon
oletettu vapaus ei sovi yksiin tahdon pahojen himojen eikä ymmärryksen
syntisten ajatusten kanssa."
Ei Mannermaallakaan liha pyhity. Siinä ollaan tekemisissä Lutherin kolmijaon kanssa mutta laitan siitä myöhemmin lisää. Nyt en ehdi. Lestadioksen ajatuksiin en ole perehtynyt, oma taustani kun ei ole siellä. Lestadioksen vanhoja saarnoja ei vanhoillislestadiolaiset lue eikä Lestadius ole mitenkään läsnä. Mielenkiintoista sinänsä vaihtaa ajatuksia kanssasi. Olemme menossa ikäänkuin risteysasemalla siinä suhteessa, että minä tulen evl kirkon yleisen teologian piiristä perinteisen seurakunnan opetuksen kasvattina (olen rippikoulunikin käynyt vahan 1948 katekismuksen opissa paljon ennen naispappeuden aikoja). Elän vieläkin tiiviimmässä seurakuntayhteydessä sekä sen teologian piirissä kuin vanhoillislestadiolainen perinteisesti on. Sinä olet kasvanut Lestadiukseen tukeutuvassa tulkinnassa ja matkalla siitä ulos.
Toivon todellakin, että vielä voimme jatkaa tätä keskusteluketjua.
Jatketaan vaan jossain vaiheessa. Jos et ole vielä lukenut Hulluinhuonelaista niin täältä se löytyy:
http://www.laestadiusarkivet.se/Darhushonet Finnish complete
Aluksi kirja tuntuu aivan naurettavalta nykyihmisen silmissä. Mutta sitten alkaa paljastua, että Lasse on todella pohtinut asioita - 1800-luvun huippuluonnontutkijan otteella. Kirjan loppuosa on erittäin mielenkiintoinen ja hyvä.
Ihmettelen, eivätkö V-lestadiolaiset lue Laestadiusta edes kotona. Onkohan menty kauaksi alkuperäisestä lukijaisuudesta - jossa nimensä mukaisesti luettiin ahkerasti itse Raamattua ja kaikkea hengellistä kirjallisuutta.
Kiitos linkinistä. Tuhti annos on yli 740 sivua. Koitin tutkailla alusta Lestadiuksen käsitystä hengestä ja lihasta. Ei ole aikaa lukea sitä ajatuksella ja pikaisesta silmäilystä en tullut ns "hullua hurskaammaksi".
Itse luen mieluummin Lutheria ja Tunnustuskijoja ja sidottua ratkaisuvaltaa. Minä vertaan niitä ja nykyistä opetusta. Puhujatkin saattavat viitata niihin, mutta koskaan en ole kuullut viitattavan Lestadiuksen teksteihin. Ilmeisesti muutkin, jotka jotakin lukevat, lukevat Lutheria. Näin ainakin keskusteluiltojen puheenvuorojen perusteella.
Miksi ylipäätään pitäsi lukea Lestadiusta?
En ole kuullut myöskään Rauhan Sanan puhujien viittaavan Lestadiukseen.
Jos ehdin tutkailla enemmän ja verrata Lutherin käsitykseen lihasta ja hengestä ja uskosta niin kirjoittelen mutta tässä en nyt sitäkään kerkiä tekemään.
Lestadiuksen tekstit panin kyllä talteen tulevaisuuden varalle.
etsivä-xx, kysyit miksi ylipäätään pitäisi lukea Laestadiusta.
No siksi että jos on yhtään kiinnostusta lestadiolaisuuteen, tottakai tulee tietää miten liikkeen perustaja asioista ajatteli. Materiaalia on riittävästi - Lestadiuksen saarnat on uudistettu myös nykysuomeksi, joten enää ei tarvitse osata vanhaa meänkieltä (Tornionlapin suomenkieltä).
Sen verran taustaa Hulluinhuonelaisesta, että Laestadius suuntasi kirjan lähinnä kirkon papeille, selittääkseen liikkeensä hengellistä perustaa; hän oli huolissaan siitä ettei kirkon opetus vastaa enää tunnustuskirjojen henkeä. Kirjassaan hän monesti antaa ymmärtää, että hän tukee täysin tunnustuskirjoja ja Lutherin oppia.
Tämä asia saattaa olla yllättävä tieto nykylestadiolaiselle, jolle on opetettu että käytännössä Lutherin opetuksilla ja tunnustuskirjoilla pitää pyyhkiä pöytää.
On kyllä todettava, ettei puhdas luterilaisuus heti aukene Laestadiuksen käyttämän retoriikan takaa.
Hulluinhuonelainen on vaikeaselkoinen kirja kuten Sidottu ratkaisuvaltakin . Minun on pitänyt lukea molemmat kahteen kolmeen kertaan että sain jotain kokonaiskuvaa. Molemmat jaarittelevat pitkään ennen kuin pääsevät asiaan.
Kannattaa ehkä myös lukea Raattamaan kirjoituksia ja verrata nykyopetukseen.
Ei Lutherilla ja tunnuskirjoilla ole pyyhitty pöytää, Heikki Saari on ymmärtääkseni näin tehnyt mutta se oli aika jota en ole lestadiolaisessa liikeessä elänyt. Hyvä sinänsä jo Lestadius on kirjoittanut kirjansa papeille. Silloin voi itse asiassa olla helpompi näin monta vuosikymmentä myöhemmin sitoa se johonkin. Jos Lestadius pyrki Lutheriin miksi vain tekisin sen mutkan Lestadiukseen, kun voi suoraan tarkastella mitä Luther opettaa. Minulle ei nimittäin ole oikeastaan varsinaista arvoa Lestadiuksella vaan sillä opilla mikä on tänään. Toki historia selittää asioita omalla tavallaan mutta keskeisintä on mikä on uskon oppi tänään. Tietenkin sillä on siinä mielessä mielenkiintoa että sanotaan että oppi ei ole muuttuntu miksikään vaan kulkenut viestikapulana. Minä sen siitä perusta oikeastaan koska jo pieni tarkastelu Hernhutialisuuteen vie uskon mistään muuttumattomasta opista, pikemminkin kyse on evoluutiosta. Herrnhutilaisuudesta on ulkonainen tapa pitää maallikkoseuroja, mutta ei Hernnhutlainen ekumeniasta lähtenyt opillinen sisältö. Tavat ja oppi ovat mielestäni kulkeneet eri teitä. Minä uskon että se olleellisin juuri tulee Lutherilta. Luther vaan oli enemmän "kirkonmies", kuin mitä rukoilevaisuus, Hernhutilaisuus ym ovat olleet.
Minulla on vähän se tunne kuin suomalaisuuden juurissa. Geneettinen perintömme on läntinen ja kieli on kulkeutunut jostakin Volgan suunnalta. Teoria suomen kansasta joka vaelsi jostakin Uralin suunnasta ei sitten taida olla totta vaan se että läntisen geneettisen perinnön omaavat ovat omaksuneet jonkun toisen ryhmän kielen.
Etsivä-xx, kyllä Lutherilla varmasti toimeen tulee uskon asioissa. Varsinkin kun luke välillä Raamattua...
Lestadiusta kannattaa lukea siksi että tietää mistä kaikki tämä lessuhössötys on lähtenyt. Lestadiuksen suurin anti on, että hän ymmärsi Lutherin tavoin, mitä on elävä usko. Se ymmärrys oli päässyt luterilaisessa myöhäisortodoksiassa valistuksen ja rationalismin aatteiden vuoksi unohtumaan. Vastaava tilannehan on nykyään Suomen kirkossa. Vouhotetaan kaikesta muusta paitsi siitä, mitä varten Kirkko on olemassa. Kirkkohan on vain sitä varten, että täällä kuollaan.
Herrnhutilaisuutta korostetaan ehkä liikaa - sen vaikutus tuli ilmeisesti eniten viklundilaisuuden (mm Erkki-Antti Juhonpiedin) kautta. Lestadiushan itse piti itseään lukijaispappina (pietistinä). Opillisesti alkulestadiolaisuus on lähinnä lukijaisuutta - tästä on dokumentaatiota. Maallikkoseurathan olivat myös pietistien perinne. Siksihän ruotsinvallan aikana säädettiin konventikkeliplakaatti - estämään pietistiliikkeen leviämistä.
------------------------------------------------------------------------------------
Olen jonkin verran lueskellut tutkimuksia suomalaisten juurista - noin puolet on itäistä ja puolet läntistä perimää.
Kuunnelkaa mitä väärä profeetta sanoo! :-))))))))))))))))))))
Henki ei ole Jumalan Sanassa, mutta kylläkin sellaisessa ihmisessä joka tuon sanan uskoo: Tämän itse per'kele sanoi.
Todiste: Room. 10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Kukaan meistä ei ole tavannut lihassa elänyttä Kristusta, eikä kuullut hänen lausuvan sanaakaan omalla suullaan. Nyt hänen sanansa kautta, joka meille löytyy kirjoitettuna Pyhässä Raamatussa, pelastaa miljardeja ihmisiä helvetistä.
Sanan saarnasta kuitenkin puhutaan.
Yksimielisyyden ohje
2. Vapaa tahto
Nyt on kuitenkin käsiteltävänä vain yksi pääkysymys, joka koskee ihmisen tahtoa ja kykyä lankeemuksenjälkeisessä tilassa. Mitä omia kykyjä tahdolla on vaikuttaa hengellisissä asioissa, sen jälkeen kun esivanhempamme ovat langenneet, mutta ennen kuin tahto on syntynyt uudesti? Kykeneekö se omin voimin, ennen kuin Jumalan Henki on synnyttänyt sen uudesti, valmistautumaan Jumalan armon vastaanottamiseen ja pystyykö se ottamaan Pyhän Hengen sanassa ja pyhissä sakramenteissa tarjoaman armon vastaan vai eikö pysty?
Puhdas, Jumalan sanan mukainen oppi tältä osin
1.Me opetamme, uskomme ja tunnustamme, että ihmisen ymmärrys ja järki ovat hengellisissä asioissa sokeat. Hän ei omilla kyvyillään ymmärrä mitään, niin kuin on kirjoitettu: (1 Kor. 2:14) "Luonnollinen ihminen ei ota ensinkään vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on, sillä se on hänelle hulluus, eikä hän voi sitä ymmärtää", jos häneltä kysellään hengellisiä asioita.
3. Jumala, Pyhä Henki, ei kuitenkaan vaikuta kääntymystä ilman välineitä, vaan hän käyttää siihen Jumalan sanan saarnaa ja kuulemista, niin kuin on kirjoitettu: (Room. 1:16; Room. 10:17) "Evankeliumi on Jumalan voima pelastukseksi" sekä: "Usko tulee Jumalan sanan kuulemisesta". Jumala tahtoo, että hänen sanaansa kuunnellaan eikä siltä tukita korvia. Siinä sanassa Pyhä Henki vaikuttaa ja avaa sydämet, niin että ne ottavat sanasta vaarin, niin kuin Ap.t. 16:14 kertoo Lyydialle tapahtuneen. Kääntymisen saa aikaan yksin Pyhän Hengen armo ja voima, ihmisen käännyttäminen on yksin hänen työtään. Ilman hänen armoaan jäävät meidän tahtomisemme (Room. 9:16) ja juoksemisemme turhiksi, ilman hänen antamaansa kasvua eivät meidän istuttamisemme, kylvömme ja kastelumme (1 Kor. 3:7) tuota tulosta. Niinhän Kristus sanoo: (Joh. 5:5) "Ilman minua te ette voi mitään tehdä." Näillä harvoilla sanoilla hän epää vapaalta tahdolta kaikki kyvyt ja lukee kaiken Jumalan armon ansioksi, jottei kukaan voisi kerskata Jumalan edessä (1 Kor. 9:16)
Miksi näin eli saarnan kautta evankeliumi, Lutherin mukaan siksi, että muodostuu seurakuntayhteys.
Sidottu ratkaisuvalta sivu 157
"Miksi Jumala tahtoo kaiken tämän toteutumaan sanallansa, kun kuitenkaan moisin sanoin ei päästä puusta pitkään ja kun tahto ei voi kääntyä kumpaankaan suuntaan? Minkä tähden Jumala ei tee sitä, minkä tekee, puhumatta sanaa, kun voi tehdä kaiken ilman sanaa, ja vaikka tahto sellaisenaan, sanaa kuultuaan, ei voi tehdä eikä tee enempää, jos puuttuu sisäisesti liikkeellepaneva Henki, eikä se voi eikä tee vähempää, vaikka sanaa ei puhutakaan, jos Henki on saapuvilla, koskapa kaikki riippuu Pyhän Hengen voimasta ja vaikutuksesta", niin me tahdomme vastata: Jumalalle on otollista antaa Henki sanan kautta eikä ilman sanaa, saadakseen meistä työtovereita (1. Kor. 3, 9) meidän ulkonaisella tavalla julistaessamme sitä, minkä hän itse yksin sisäisellä tavalla henkeyttää, missä milloinkin tahtoo; hän voi tämän tehdä ilman sanaa, mutta ei tahdo."
Ne jotka kutsutaan kutsutaan Hengen viran kautta. "Juuri sananjulistus, joka meitä kutsuu, on se "Hengen virka", joka antaa Hengen eli jonka välityksellä Henki annetaan (2 Kor. 3:8). Se on "Jumalan voima pelastukseksi" (Room. 1:16)"
Tunnustuskirjat
Yksimielisyyden ohje
muutamia lainauksia tekstistä luvusta 11:
"Meille se ilmoitetaan Paavalin Room. 8:29 mainitsemalla tavalla: Ne, jotka Jumala on ennalta tuntenut, valinnut ja määrännyt, ne hän on myös kutsunut. Mutta Jumala ei kutsu välittömästi, vaan sanallaan, onhan hän käskenyt saarnata kääntymystä ja syntien anteeksiantoa. Saman osoittaa myös pyhän Paavalin sana 2 Kor. 5:20: "Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa." Ne vieraat, joiden kuningas haluaa tulevan poikansa häihin, hän kutsuu lähettämiensä palvelijoiden avulla (Matt. 22:2-14). Jotkut kutsutaan ensimmäisellä, toiset toisella, kolmannella, kuudennella, yhdeksännellä tai jopa yhdennellätoista hetkellä (Matt. 20:1-16). "
"Tätä sananjulistuksen välittämää Jumalan kutsua emme saa pitää tuulenpieksentänä, vaan meidän on tiedettävä, että Jumala ilmoittaa tahtonsa siten. Niissä, jotka hän sillä tavalla kutsuu, hän tahtoo vaikuttaa sanalla sen, että he valaistuvat, kääntyvät ja pelastuvat. Juuri sananjulistus, joka meitä kutsuu, on se "Hengen virka", joka antaa Hengen eli jonka välityksellä Henki annetaan (2 Kor. 3:8). Se on "Jumalan voima pelastukseksi" (Room. 1:16). Koska Pyhä Henki tahtoo voimallisesti vaikuttaa sekä antaa voimaa ja kykyä nimenomaan sanan avulla, Jumala tahtoo, että me otamme sanan vastaan, uskomme sen ja noudatamme sitä.
"Henki ei ole Jumalan Sanassa, mutta kylläkin sellaisessa ihmisessä joka tuon sanan uskoo: Tämän itse per'kele sanoi."
Aikas voimakasta kieltä käytät, en mielelläni perkeleeksi ryhdy.
Kun Raamattua luetaan sieltä syntyy vaikka kuinka monta eri teologiaa siitä mistä ihminen saa Pyhän Hengen. Onko siis niin että Jokainen tulee uskollaan autuaaksi mukaan lukien Jehovan todistajat jotka hekin sanovat oppinsa olevan Raamatusta? Minä siis en usko ihmisen saavan Pyhää Henkeä suoraan lukemalla Raamattua. Täälläkin on luettu ajatuksia acimlaisesta opista lähtien. Minä luen siis siihen tunnustuskirjojen mukaisesti oikean evankeliumin opin ja sen säilyttämisen (kristuksen kirkon sisällä) itse kunkin oman henk. kont. rakentaman teologian sijaan.
Evl kirkon piirissä on ainakin kolmenlaista tulkintaa siitä, mistä ihminen saa Pyhän Hengen.
Tätä asiaa koskien kirjoittaa Timo Laanto Suomen teologinen insitituutti:
http://www.sti.fi/luennot/files/tl980204.html
TUNNUSTUSKIRJOJEN RAAMATTUKÄSITYS
(Lyhennelmä)
Timo Laato
"Tunnustuskirjat eivät missään muotoile oppia pyhästä Raamatusta (De Sacra Scriptura). Se ei ollut uskonpuhdistuksen aikana varsinaisena kiistan aiheena katolilaisten kanssa. "
"Kiistan aiheena ei siis ollut inspiratio Scripturae vaan sufficientia et claritas Scripturae. Vastapuolella sekä katolilaiset että hurmahenget.
Katolilaiset:
1) Maallikot eivät voi ymmärtää Raamattua oikein. Tarvitaan papisto ja kirkolliskokoukset selittämään sitä. Paavi on erehtymätön opin asioissa.
2) Pelkkä Raamattu ei riitä. Tarvitaan kirkon pyhä traditio, joka asettuu Raamatun rinnalle (tai yläpuolelle). (Varsinaisesti lyötiin lukkoon vasta Trentossa)
Hurmahenget:
1) Raamattu on itsessään (melko) epäselvä. Tarvitaan erityinen "Hengen ilmoitus" ylhäältä selittämään sitä.
2) Raamattu menettää lopulta koko merkityksensä. Hengen ilmoituksesta tulee kaiken mitta.
Nykyään samantapainen vastakkainasettelu omassa kirkossamme: katolilaisten sijalla (tai rinnalla) asiantuntijat, hurmahenkisyyden sijalla (tai rinnalla) tietyntyyppinen karismaattisuus ja uususkonnot. "
"Raamatun tulkintaperiaatteita
Vain Pyhä Henki avaa Raamatun niin, että se voidaan ymmärtää oikein eli uskoa mitä se ilmoittaa:
"mutta Pyhä Henki yksin vaikuttaa uudestisyntymän, sisällisesti toisen sydämen, mielen ja mielialan: hän aukaisee ymmärryksen ja sydämen ymmärtämään Raamattua ja tarkkaamaan sanaa." (SD 2,26)
Ymmärtämisen avain on lain ja evankeliumin väline eroitus:
"Varma näet on se periaate, eivätkä mitkään helvetin portit voi sitä kumoon kaataa, että parannusta saarnattaessa ei riitä lain saarna, laki kun aina nostattaa vihaa ja alati syyttää, vaan että siihen on lisättävä tällainen evankeliumin saarna: meille lahjoitetaan syntien anteeksiantamus, jos vain uskomme itsellemme synnit anteeksiannettavan Kristuksen tähden. Mitä varten muutoin evankeliumi olisi ollut tarpeen? Mitä varten muutoin Kristus olisi ollut tarpeen? Tämän periaatteen täytyy alati olla silmien edessä, voidaksemme sillä vastustaa niitä, jotka hyljättyään Kristuksen ja hävitettyään evankeliumin onnettomasti vääntelevät Raamattua inhimillisen käsityskannan mukaiseksi: omilla teoillamme me muka ostamme syntien anteeksiantamuksen." (Apol. IV, 260)
Edelleen Tunnustuskirjoista ilmenee, että uskonpuhdistajat pyrkivät Raamatun tulkinnassa selvittämään tekstin luonnollisen eli kirjaimellisen merkityksen (vrt. esim. kiista ehtoollisesta). Epäselvää kohtaa voidaan selventää millä muulla (samaa aihetta käsittelevällä) kohdalla (analogia Scripturae).
Sinun esittämäsi näkemys vastaa Sleyn opetusta asiasta.
http://sley.fi/node/2594
Pyhä Henki
Henkilö: Jari Rankinen
Kategoria: Opetus
Aihepiiri: Kristillinen usko ja elämä
Tyyppi: Verkkosivu
Yritän vastata kolmeen kysymykseen.
Ensiksi: Missä Pyhä Henki toimii?
Sitten: Kenellä on Pyhä Henki?
Ja lopuksi: Mitä on Pyhällä Hengellä täyttyminen?
"Missä Pyhä Henki on ja toimii? Me sanomme: Pyhä Henki on Jumalan sanassa. Jumalan sana ei vain kerro uskonasioista - Jumalasta, Jeesuksesta ja pelastumisesta. Kyllä se myös kertoo näistä, mutta se on paljon enemmän: Itse kolmiyhteinen Jumala on Jumalan sanassa. Jumalan sanassa - kun se tulee korviisi tai tajuntaasi - Jumala itse tulee luoksesi ja puhuttelee sinua. Jumalan sanassa Jumalan Henki on ja toimii. Tässä sanassa hän synnyttää uskon Jeesukseen ja vahvistaa synnyttämäänsä uskoa. Tässä sanassa hän jakaa lahjojaan ja antaa voimaa toteuttaa Jumalan tahtoa."
Sensijaan Luthersäätiön Väisänen ei näin opeta vaan kirjoittaa:
Toiseksi, Raamatusta voimme hahmottaa kaksi uskon eri vaihetta: (a) pelastavan uskon ja (b) pelastetun uskon. Pelastavalla uskolla tarkoitetaan sitä uskoa, jonka Pyhä Henki luo ihmiseen Jumalan sanaa välineenään käyttäen, mutta ei itse vielä asu ihmisessä. Tämä on se usko, jolla kristillinen kaste ja siinä saatava Jumalan vanhurskaus eli syntien anteeksiantamus ja Kristuksen lahjapyhyys otetaan vastaan. Olemukseltaan tämä usko on Jumalan vanhuskauden nälkää ja janoa (Mt 5:6; Rm 10:13; Apt 2:21; Jl 2:32).
Meidän evankelisluterilaisella kirkollamme on siis ollut ainakin neljää eri tulkintaa siitä miten ihminen saa Pyhän hengen ja uskon. Jostakin käsittämättömästä syystä ihmiset ovat vaatimassa erityisesti vanhoillislestadiolaisia tilille teologiasta joka heidän mielestään ei ole evl kirkon opetuksen mukaista. Kukaan ei vaan tiedä mikä se oikea "auktorisoitu" opetus evl kirkossa oikein on. Espoon piispa Luoma on puolestaan sanonut että hänen ja Jumalan välissä ei saa olla mitään ei Raamattuakaan. Hän kyllä lukee Raamattua mutta Jumalasuhde ei ole sen varassa.
""Koska Pyhä Henki tahtoo voimallisesti vaikuttaa sekä antaa voimaa ja kykyä nimenomaan sanan avulla, Jumala tahtoo, että me otamme sanan vastaan, uskomme sen ja noudatamme sitä. ""
Tämä tapahtuu yhtä lailla kuulemisen että lukemisen kautta niinkuin Petri Hännikäinen kirjoitti.
Kandaken hoviherra luki tekstiä, hän oli etsivällä mielellä.
Esittämästäsi asiata on luterilaisuuden sisällä erilaisia näkemyksiä toki. Luther kirjoittaa kuitenkin kirkon sisällä olevasta sanasta. Raamattu puhuu viinipuun omenista. Ei irrallisesta asiasta.Toki Roon 10 on haasteellinen siinä mikä on kirjoitetun sanan merkitys. Onko sana ja sakramentit olemassa kirkon ulkopuolella irrallaan?
Kirkkoa koskevassa luvussa todetaan:
"että kirkko, josta puhumme, on todella olemassa: siihen kuuluvat koko maan piirissä hajallaan elävät tosi uskovat ja vanhurskaat. Lisäämme vielä sen tuntomerkit, puhtaan evankeliumin opetuksen ja sakramentit. Tämä kirkko on varsinainen totuuden pylväs. Se näet säilyttää puhtaan evankeliumin ja, kuten Paavali sanoo, (1 Tim. 3:15) perustuksen: Kristuksen todellisen tuntemuksen ja uskon."
Siis kirkkoon kuuluu puhtaan evankeliumin opetus ja sakramentit.
Raamattua yksin lukemalla, mitä sanotaan hurmahengistä.
Room 10
Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. [Room. 9:3]
2 Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. [Ap. t. 22:3; Gal. 1:14]
3 He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. [Room. 9:31,32; Fil. 3:9]
4 Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo. [Ap. t. 13:38,39; 2. Kor. 3:6; Gal. 3:24]
Pelastus on tarkoitettu kaikille
5 Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." [3. Moos. 18:5]
6 Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" -- nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle -- [5. Moos. 30:11-14]
7 "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" -- nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.
8 Mitä siis on sanottu? -- Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.
9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. [Ap. t. 16:31; 1. Kor. 6:14]
10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
11 Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." [Ps. 25:3; Jes. 28:16; Room. 9:33]
12 Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. [Ap. t. 10:36; Room. 3:29; 1. Tim. 2:5]
13 Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu." [Joel 3:5; Ap. t. 2:21]
14 Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista? [Ap. t. 8:31]
15 Kuinka kukaan voi julistaa, ellei häntä ole lähetetty? Onhan kirjoitettu: "Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet!" [Jes. 52:7; Nah. 2:1]
16 Mutta kaikki eivät ole olleet evankeliumille kuuliaisia. Jesaja sanookin: "Herra, kuka on uskonut meidän sanomamme?" [Jes. 53:1; Joh. 12:38]
17 Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.
No löytyykö sitä mitään, vaan meneekö koko elämä pelkässä vaskoolin kanssa rengasta kävellessä.
Jospa omalla pihalla ei olekkaan kultaa !
Ilman uudestisyntymää ei siis ole mitään todellellista jumalasuhdetta. On vain kainalot täynnä muiden pimeässä haparoivien tuotoksia.
Etsivä-xx kirjoittaa:
### Henki ei ole sanassa vaan uskossa. ###
Raamattu on Jumalan Sanaa ja on pyhää. Pyhä Jumalan Sana on Pyhän Hengen henkeyttämää. Pyhä Henki toimii Jumalan Sanassa, mutta ei välttämättä sanassa(saarnassa). Sana (isolla kirjaimella) on pyhää, mutta sana (pienellä kirjaimella) ei välttämättä.
Petri Hännikäinen kuuleppas Kerran Jeesuksen opetuslapset kysyivät Jeesukselta, miksi sinä puhut vertauksilla heille, jotka olivat tulleet kuuntelemaan Jeesuksen puheita. Jeesus vastasi opetuslapsilleen. teidän on annettu tuntea Jumalan valtakunnan salaisuudet, mutta noille ikäänkuin vertausten kautta. Niin että vaikka he kuulevat, eivät he käsitä ja vaikka näkevät eivät näe!
¤¤¤ Niin että vaikka he kuulevat, eivät he käsitä ja vaikka näkevät eivät näe! ¤¤¤
Toden totta! Näin juuri on vl:ien uskon laita!