Hei, Minulla on syyskuussa yksi leikkaus ja toipumisessa menee sen verran että on todennäköistä, että menen kouluun vasta kolmannen jakson alussa (6 jakson järjestelmä). Eli olisin koulun alusta 2 jaksoa pois.
Menen siis lukion toiselle luokalle ja ongelmani on, että minulla ei ole koulussani mitään vakituista kaveripiiriä. Menin ensimmäisenä vuotena täysin uuteen lukioon ja en koko vuonna löytänyt oman ikäisistäni "kunnon"kavereita. Löysin viime vuonna yhden hyvän ystävän, mutta hän on vuotta vanhempi. Sain toki paljon tuttuja ja sellaisia joiden kanssa voin esim. mennä syömään ruokiksella mutta en kaveriporukkaa jossa viihtyisin. En ole pitänyt näihin "tuttuihin" mitään yhteyttä koulun ulkopuolella ja uskon etteivät he enää muista minua, etenkin kun tulen kouluun niin myöhään.
Olen ulospäinsuuntautunut ihminen ja juttelen ihmisille mielelläni, en vain ole löytänyt ikäisistäni porukkaa jotka olisivat samanlaisia kuin minä. Abiristeily jännittää, koska sinnekkin pitää jo kakkosvuoden lopussa valita porukka joka menee samaan hyttiin. Tiedän että uusi vuosi tuo taas uusia ihmisiä, mutta silti tuntuu kauhealta kun ei oikein kuulu mihinkään. Wanhojentanssit jännittävät myös. Minulla ei ole koulussani kaveripoikia joita voisi pyytää, joten pelkään jääväni pian koko tansseista pois. Haluaisin niin kovasti wanhoihin ja abiristeilylle juhlimaan kivassa porukassa ja minua suorastaan pelottaa että lukioajastani ei tule sellaista hauskaa kuin toivoisin.
Sanon vielä, että tämä ongelma koskee ainoastaan kouluani. Minulla on ystäviä koulun ulkopuolella, mutta koulussa tunnen olevani yksinäinen, kun omistan vain hyvänpäiväntuttuja enkä oikeaa kaveriporukkaa.
Onko joillakin kokemuksia kouluunpaluusta normaalia pitemmän tauon jälkeen tai vaikka välivuoden jälkeen? Tai saitteko lukion 2.vuotena uusia ystäviä oman ikäisistänne? Onko lukion 2.vuotena mahdollista saada aivan uusi ja kiva kaveripiiri ja aloittaa ikään kuin kaikki alusta?
Menen siis lukion toiselle luokalle ja ongelmani on, että minulla ei ole koulussani mitään vakituista kaveripiiriä. Menin ensimmäisenä vuotena täysin uuteen lukioon ja en koko vuonna löytänyt oman ikäisistäni "kunnon"kavereita. Löysin viime vuonna yhden hyvän ystävän, mutta hän on vuotta vanhempi. Sain toki paljon tuttuja ja sellaisia joiden kanssa voin esim. mennä syömään ruokiksella mutta en kaveriporukkaa jossa viihtyisin. En ole pitänyt näihin "tuttuihin" mitään yhteyttä koulun ulkopuolella ja uskon etteivät he enää muista minua, etenkin kun tulen kouluun niin myöhään.
Olen ulospäinsuuntautunut ihminen ja juttelen ihmisille mielelläni, en vain ole löytänyt ikäisistäni porukkaa jotka olisivat samanlaisia kuin minä. Abiristeily jännittää, koska sinnekkin pitää jo kakkosvuoden lopussa valita porukka joka menee samaan hyttiin. Tiedän että uusi vuosi tuo taas uusia ihmisiä, mutta silti tuntuu kauhealta kun ei oikein kuulu mihinkään. Wanhojentanssit jännittävät myös. Minulla ei ole koulussani kaveripoikia joita voisi pyytää, joten pelkään jääväni pian koko tansseista pois. Haluaisin niin kovasti wanhoihin ja abiristeilylle juhlimaan kivassa porukassa ja minua suorastaan pelottaa että lukioajastani ei tule sellaista hauskaa kuin toivoisin.
Sanon vielä, että tämä ongelma koskee ainoastaan kouluani. Minulla on ystäviä koulun ulkopuolella, mutta koulussa tunnen olevani yksinäinen, kun omistan vain hyvänpäiväntuttuja enkä oikeaa kaveriporukkaa.
Onko joillakin kokemuksia kouluunpaluusta normaalia pitemmän tauon jälkeen tai vaikka välivuoden jälkeen? Tai saitteko lukion 2.vuotena uusia ystäviä oman ikäisistänne? Onko lukion 2.vuotena mahdollista saada aivan uusi ja kiva kaveripiiri ja aloittaa ikään kuin kaikki alusta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moikka! Kuulostipa tutulta.. Itse olen menossa lukion 3. luokalle, enkä minäkään omista lukiossa mitään hyvää ystäväpiiriä. Olen koulussa välillä jopa mieluummin yksin. Käyn lukion 4 vuodessa ja koulupäiväni ovat lyhyemmät kuin muilla, joten myös tämä vaikuttaa siihen etten ehdi tutustua kaikkiin. En voi sanoa viihtyväni koulussa juuri sen takia ettei minulla aina ole kavereita ympärillä. Vapaa-ajalla tapailen muita ystäviäni ja poikaystävääni. :)
aa kiva kuulla että on joku joka on samassa tilanteessa kuin minä! Oletko sinä menossa abiristeilylle?Tanssitko wanhoissa?Nämä kaksi asiaa painavat mieltäni eniten. Olen aina ajatellut että ne kyuuluvat lukioon ja olen odottanut niitä. Tuntuu kauhealta ajatella etteivät ne ehkä toteudu.
On vaikeaa kun en tiedä mitä voisin tehdä. Puhun helposti ihmisille ja yleensä ihmiset pitävät minusta. Ongelmani kai on että en osaa syventää hyvänpäiväntuttusuhdetta kaveruuteen/ystävyyteen. Olen myös huomannut että oman henkisiä on vaikea löytää. Tiedän kyllä minkätyyppisistä ihmisistä voisi tulla ystäviäni, mutta tuntuu että suurimmalla osalla on jo kaveriporukka eivätkä he oikeastaan kaipaa lisää ystäviä.