Olen eronnut reilu 2 vuotta sitten, lapset meillä nyt 5- ja 7-vuotiaat. Eka vuosi mentiin viikko/viikko - huoltajuudella, sitten lasten isä muutti eri paikkakunnalle ja jäin lasten kanssa elämään arkea yksin. Isä tapaa lapsia joka toinen viikonloppu, matkaa on n. 150km. Tätä on jatkunut nyt reilu vuosi ja alan olla aika väsynyt oman ajan puutteeseen. Lähellä ei ole oikeastaan minkäänlaista tukiverkkoa, enkä ole halunnut maksaa lapsille hoitajaa, kun ovat päivät hoidossa muutenkin minun ollessa töissä.
Olen nyt alkanut harkitsemaan muuttoa vanhalle kotipaikkakunnalle, jossa olisi tukiverkostoa ja apua arkeen tiedossa, mahdollisesti myös uusi kumppani. Tuolloin välimatkaa isän luo tulisi n. 600km..
Miten muilla on onnistunut lasten tapaaminen, kun välimatka on pitkä?
Olen nyt alkanut harkitsemaan muuttoa vanhalle kotipaikkakunnalle, jossa olisi tukiverkostoa ja apua arkeen tiedossa, mahdollisesti myös uusi kumppani. Tuolloin välimatkaa isän luo tulisi n. 600km..
Miten muilla on onnistunut lasten tapaaminen, kun välimatka on pitkä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Edellinen saamasi vastaus oli varsin epäasiallinen, mutta jossain määrin ymmärrän mistä se johtui... Kirjoituksesi on varsin kummallinen.
Siis sinulla on ns. omaa aikaa, täysin yksin ilman vastuita, kokonaan joka toinen viikonloppu, ja koet että et meinaa jaksaa??????? Kuinka monella vanhemmalla on mahdollisuus ajatella samoin? Vaikka eläisi ydinperheessä, niin harvemmin sitä omaa aikaa nyt ihan joka päivä on... Lapsesikin ovat jo sen ikäisiä, että eivät ihan tissillä koko ajan roiku, saat luultavasti nukkua yösi rauhassa, lapset pienen ikäeron takia viihdyttävät paljon toinen toisiaan jne...
Minulla on kaksi lasta. Oma yksi ilta oli viimeksi maaliskuussa, eli neljä kuukautta sitten. Siis todella paljon harvemmin kuin sinulla!!! Lapset 2 ja 5. Mitään tukiverkostoa ei ole 600km säteellä minullakaan. Jotain kaveria voin pyytää hädän hetkellä avuksi hetkeksi, ja pari kuukautta sitten iltapäivä menoni takia ystävä olikin lasteni kanssa kaksi tuntia. Kun käyn satojen kilometrien päässä sukulaisissa, saan toisinaan lukea hetken rauhassa kirjaa, tai käydä jopa yksin shoppailemassa, mikä on aivan uskomatonta luksusta.
Ja jaksan silti ihan kohtuullisesti.:) Tietysti kaikkia pienten lasten vanhempia joskus väsyttää, mutta olen varsin tyytyväinen elämääni. Hyvin harvoin tulee sellaisia hetkiä, että todella tarvitsisin apua. Ja jos sellainen joskus harvoin tulee, niin saa lapsen vahdin sitten vaikka pariksi tunniksi MLL:tä.
En ymmärrä sinua. En hyväksy sitä, että laiskuutesi takia tekisit lasten ja isän tapaamiset hyvin hankaliksi. Toki jos esimerkiksi paikkakuntien välillä kulkee suorat lennot, niin joka toinen viikonloppu tapaamisia voi jatkaa 600km päästäkin. Siinä tapauksessa hyväksyn muuttosi. Muussa tapauksessa, katso peiliin ja mieti...
Ihmettelijän kirjoitus on vähintäänkin kummallinen, ja onneksi ei hänen hyväksyntää maailma kaipaa.
Muuta vain rauhassa porukoittesi luokse, parempi vaihtoehto se on lapsellesi. Saa isovanhemmat ja muitakin sukulaisia. Ei se isä nytkään mitään roolia teidän perheessänne näyttele,(hänkin jo sen muuttamisen valitsi) kun ei ole arjessa paikalla.
Ihmettelijä ei ymmärrä sinua, eikä hyväksy, ja idioottimaisuudessaan vetoaa vielä laiskuuteenkin. Hyppäisi suohon, tietämätön joka suunsa avaa vain parjatakseen. Mutta joillain on tuollainen pätemisen tarve, joka muuten kumpuaa omasta heikkoudesta ja huonosta olosta. Tuollaiset voit unohtaa laakista.
Sillä missään ei voida todeta että isä olisi parempi kuin isovanhemmat tahi muu suku. Se toki voidaan todeta että isä on varmasti se katkera, uhri, ja metelinpitäjä, vaikka itse ensin muutti. Ei muuta kuin etenet kuin mummo lumessa ja katsot asioita niin kuin ne SINULLE ITSELLESI PARHAILTA näyttävät, sillä lasten on hyvä olla virkeän vanhemman kanssa.
Oikein hyvää vointia, äläkä koita tehdä itsestäsi marttyyria vain muiden mielipiteiden mukaan. Pidä pääsi.
Eköhän se lapsia säännöllisesti joka toinen viikonloppu tapaava isä ole lapsille huomattavasti tärkeämpi, kuin jotkut kaukana asuvat isovanhemmat.
Olen kyllä ihmettellen34 kanssa samaa mieltä.
Siis sinulla on jokatoinen viikonloppu sitä omaa aikaa? No,niin se on monella muullakin sen verran,toisilla ei sitäkään. Mikä nyt olisi sitten sinusta sopiva määrä sitä vapaata lapsistasi?
Meillä lapsi ollut isällään viimeksi 9kk sitten,muutaman kerran sinä aikana isovanhemmillaan yökylässä. Ihan siis sopivasti.
Ohhoo. Meillä lapset olleet viimeksi 2V sitten isän luona. Ja miksi näin:isä ei jaksa,isän aika ei riitä.
Noku pitää tienata niitä elareja sulle.
Sulle ku ei mikään riitä.
meinaatko että 150 tienaamiseen menee kaikki aika? Joutaa sitten mennäkkin, Luuseri - mikä luuseri.
Näi o ja tuo juopon royva voi lopeta provot.vituttaa sitä kun ukko juo.
Et ole itse paljon parempi...
Voi lakas. . Myönnä jo ja kaada kulissit. Huomaat miten paljon helpompi hengittää?
Yksi, vai kaksi kotia? Jo yksivuotiaat vaihtavat kotia joka viikko, onko yleistynyt vuoroviikkomalli hyvä lapsen kannalta?
Helsingin Sanomat 23.8.2010.
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Yksi vai kaksi kotia/1135259541943
---------
Lapsi koston välineenä avioerossa.
Etelä-Karjalan Kesäyliopisto.
Ammatillissivistävä koulutus Lappeenrannassa.
Lapsi koston välineenä ja lyömäaseena huoltajuusriidoissa ja eroissa.
Koulutus on suunnattu lastensuojelun työntekijöille, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstölle, sosiaalityöntekijöille, terveydenhuoltohenkilöstölle, psykiatrisen hoitotyön henkilöstölle, poliiseille, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijöille, opettajille, juristeille, tuomareille ja syyttäjille, maahanmuuttajatyötä tekevälle henkilöstölle, seurakuntien työntekijöillle ja kriisityöntekijöille.
Sisältö
Lapsen ja toisen vanhemman suhteen tuhoaminen: kuka, miten ja miksi?
Merkitys ja psykososiaalinen oirehdinta lapsen kannalta
Tapausten oikeudellinen ja strateginen arviointi
Mitä voin ammattilaisena tehdä tilanteen purkamiseksi?
Koston psykologia: Miksi kostetaan, kuka kostaa? Onko kosto suloista?
Kosto avioeroperheessä: toisen vanhemmuuden tietoinen tuhoaminen.
Aika ja paikka
26.10.2011 klo 9.00 - 16.00
Kesäyliopisto, Lappeenranta.
Luennoitsijat
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija
Nyholm Jan-Olof, kriminaalipsykologian dosentti, varatuomari ja rikosylitarkastaja
--------
ITSELLE PARASTA??? Miks tehä lapsia kun oma etu kerta ensisijainen?
Narskut.