ruokariippuvuus

Oon nyt pikkuhiljaa alkanut toteamaan että mulle on kehittynyt vakava ruoka-addiktio. Vaikka en edes ole mitenkään ylipainoinen, painoindeksi on siinä 20 ja 21 paikkeilla, niin silti voin todeta itelleni tän sairauden. Mun ahmimiskohtaukset on alkanu vaan lisääntymään ja lisääntymään, ne iskee yleensä viikonloppusin ja sitten viikon aikana yritän kaikin tavoin saada itteni laihtumaan sen ahmimiskohtauksen jälkeisen masennuksen ja itseinhon takia. Tuntuu että mulla ei enää oo mitään muuta lohduttajaa kun ruoka, siitä tulee niiiiin täydellisen hyvä mieli, mutta vain hetkeks. vaikka sen jälkeen inhoan itseäni niin paljon, sorrun syömään aina uudestaan ja uudestaan, koska jotenkin sisällä tuntuu koko ajan niin tyhjältä ja mieli ahdistuneelta että on pakko syödä jotain. Ja tää noidankehä vaan jatkuu ja jatkuu eikä katkea. Haluaisin mennä psykiatrille tai jonnekkin mistä saisin apua, mutta en uskalla pyytää sitä vanhemmiltani, koska ne aina vaan kieltää tän mun sairauden eikä halua puhua siitä eikä ottaa sitä puheeks. Ja musta tuntuu etten jaksa enää kauaa.
1198
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Sitten kun koulut alkaa, käy puhumassa terkkarille. Tsemppiä tosta eroon pääsemiseksi :)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pulasssa kirjoitti:

Oon nyt pikkuhiljaa alkanut toteamaan että mulle on kehittynyt vakava ruoka-addiktio. Vaikka en edes ole mitenkään ylipainoinen, painoindeksi on siinä 20 ja 21 paikkeilla, niin silti voin todeta itelleni tän sairauden. Mun ahmimiskohtaukset on alkanu vaan lisääntymään ja lisääntymään, ne iskee yleensä viikonloppusin ja sitten viikon aikana yritän kaikin tavoin saada itteni laihtumaan sen ahmimiskohtauksen jälkeisen masennuksen ja itseinhon takia. Tuntuu että mulla ei enää oo mitään muuta lohduttajaa kun ruoka, siitä tulee niiiiin täydellisen hyvä mieli, mutta vain hetkeks. vaikka sen jälkeen inhoan itseäni niin paljon, sorrun syömään aina uudestaan ja uudestaan, koska jotenkin sisällä tuntuu koko ajan niin tyhjältä ja mieli ahdistuneelta että on pakko syödä jotain. Ja tää noidankehä vaan jatkuu ja jatkuu eikä katkea. Haluaisin mennä psykiatrille tai jonnekkin mistä saisin apua, mutta en uskalla pyytää sitä vanhemmiltani, koska ne aina vaan kieltää tän mun sairauden eikä halua puhua siitä eikä ottaa sitä puheeks. Ja musta tuntuu etten jaksa enää kauaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu