sinäkö? Vaiko ei?

Eli petät kokoajan siltikin?

Iha vitun sairasta..

jos haaveittesi kohde on myös varattu, niin siinä on aika monta vuorta välissä.

Sen sijaan jos hän on sinkku, niin olet pahassa pulassa. Sinkut ovat vaarallisia parisuhteessa oleville.

Itse olen samanlaisessa tilanteessa... Ihastunut ja päivän tosiaan pelastaa se kun saa viestin tai puhelun.ja se kehen olen ihastunut on myös varattu.

sama tilanne muuten,mut mun ihastus ei vastaa...

ihastua saa, jos on jo rakas niin tekoihin ei ryhdytä!

Tai sit on siinä alkuperäisessä suhteessa vikaa (se puoliso ei olekaan rakas vaan tapa?)... Tai itsessä (puoliso on rakas mut silti halutaa toisia).

Niin ja tähän lisään vielä että tämä toinen mies on ihastunut minuun myös.

Ihastuminen varattuna on mahdollista. Itse en pystyisi aloittajan kuvioon. Olen myös varattu ja ihastunut. ihminen on ihminen varattunakin, mutta reilu peli pitää olla. en yritä täällä tavoittaa ihastustan,i vaan tämä on purku ja vertaistuki paikka. Kylläkin todella huono sellainen.Enkä tasan varmasti aijo kertoa ihastukselleni tunteistani. Tunteeni Ovat onneksi jo haihtumaan päin, vaikka kauan veikin. Silloin, kun tulin tänne, kuvittelin, että täällä voi keskustella asioista suurinpiirtein asiallisesti. Tämä olikin täysin provo ja huumori-palsta.
Tee itsellesi selväksi, mitä elämältä haluat. En usko, että sinustakaa olisi mukavaa, jos kumppanisi soittelisi ja tekstailisi vieraalle naiselle. Toki ystäviä voi olla. Mielestäni rakkaussuhde voi olla vain yhteen kerrallaan ja selvillä vesillä.

Hei se on vain inhimillistä. Ja se tosiaan tuo päivään nostetta, uskoisin. Itse ihastuin mieheen joka aluksi ärsytti aivan suunnattomasti. Hän paljastui varatuksi pelimieheksi joka halusi vain minun ihastuvan itseensä. Onneksi leikki loppui lyhyeen.

Minä varattuna ihastuin toiseen varattuun. Näimme ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten, tai silloin noteerasin hänet ekaa kertaa, olimme juuri muuttaneet paikkakunnalle. Silloin ei vielä tapahtunut mitään kummempaa, mietin vain että siinäpä hyvännäköinen mies, "parempitasoinen" kuin minä, ja olenhan onnellisesti perheellinen, joten ei vielä mitään. Tervehdimme vain. Myöhemmin syksyllä pariin otteeseen tämä mies oli samassa tilaisuudessa kanssani, molemmilla kerroilla hymyili selkeästi minulle. Olin hieman hämmentynyt, kesti pitkäänkin ennen kuin yhdistin hänet siihen kesällä näkemääni mieheen. Silloin aloin ihastua ja hämmentyä. Ei minuun kukaan mies muuten noin katso, pakko hänen on olla ihastunut, mietin. Meillä molemmilla on lapsia, mietin olisko hän vapaa ja luulisi minunkin olevan, molemmat olimme noissa kohtaamisissa ilman puolisoitamme. Seuraavalla kerralla mieheni oli mukanani, ja tämä ihastuksen kohde katsoi taas minua, mutta vakavana. Tulkitsin että pettyi kun olenkin varattu. Seuraavana kesänä selvisi että vaimo hänelläkin on, eikä mikään uusi vaan lastensa äiti. Tunteeni laantuivat ja luulin pääseväni yli ihastuksesta, päättelin tulkinneeni asiat ihan väärin. Voihan sitä hymyillä ihan ystävällisesti muuten vaan.

Näimme edelleen lähes viikoittain, välillä huomasin että hän katsoi minua hyvin vakavana. Katsoi kuitenkin. Olen itsekin katsonut häntä aina välillä vaivihkaa. Emme ole koskaan jutelleet enempää kuin tervehdyksen verran. Joskus tuntuu että hän vähän kavahtaa minua. Joko siksi että odottaa näkemistäni tai siksi että hieman pelkää, käynkö kimppuun tai jotain. Välillä saan tunteeni laantumaan, mutta kun näen hänet, en yleensä voi olla vilkaisematta vaivihkaa. Nyt vielä näin hänet uimarannalla, voi apua...

Ja ei, en ole teinityttö, vaan keski-ikäinen. Mietin vain, että haluan tietää onko hän ihastunut vai onko se pelkkää kuvitelmaa. Mielessäni kuvittelen meidän juttelevan ja nauravankin ehkä asialle. Tähän ikään tiedän, että voin hyvinkin olla ihastunut vain mielikuvaan ja siihen huumaavaan ajatukseen, että joku voisi olla vielä ihastunut minuun. En ole mikään sellainen nainen, joka kääntää kaikkien miesten päät, joten tämä kuvitelma on - noh, huumaava. En kuitenkaan missään nimessä halua rikkoa mitään liittoja, kuvitelmissanikaan, kamala ajatus. Mutta joskus kuvittelen suudelmaa...

Miten tästä pääsee yli? Tulemme todennäköisesti näkemään aina silloin tällöin, paikkakunta on niin pieni ja lapset melko samanikäisiä. Jos vain jotenkin voisi lukea sen miehen ajatukset ja päästä asian yli. Ei se taida olla mahdollista. Ehkä kaverustuminen hänen vaimonsa kanssa? Toisaalta välillä mietin onko vaimo huomannut katseet ja että olen ihastunut.

Meillä on mennyt ja edelleenkin menee aika hyvin mieheni kanssa, tämä näin vahva ihastuminen löi kyllä klapilla päähän. Vaikka tiedän olevani jotakuinkin polyamorinen ja kykeneväni ihastumaan moneenkin samaan aikaan.

Saa tähän vastata, moittia tai ymmärtää tai vaikka kirota helvettiin, mutta lähinnä helpotti purkaa sydäntään asiasta, josta ei voi oikein kenellekään puhuakaan.

kaikista viesteistä päättelen, että tämä on suht normaalia. Ihmisten välillä vaan on tunteita ja siteitä. Kai se ihmisluonne on vain ailahteleva ja jos jonkun kanssa on mukavaa ja synkkaa niin sitä menee ja ihastuu. Hmm...

kannattaa välttää turhia siteitä siten kans turhia tunteita.. ja rakkaus on paskaa

Tämmöinen pikaheitto tähän väliin että jos on terveessä ja hyvässä suhteessa missä molemmat nauttivat toisistaan niin ei sellaiseen suhteeseen pääse muut rakkauden henkäykset vaikuttamaan. 23 vuotta saman kanssa, nyt rakkaus löi halolla päähän !