Lyhyesti kerrottuna tilanne on seuraavanlainen:
Lähes 10 vuotta on pidetty yhtä ja lapsikin on. Ollaan koettu, että arvomaailmat kohtaavat todella hyvin ja ajatellaan samalla tavalla erityisesti uskollisuudesta, yhden yön juttujen tarpeettomuudesta yms.
Nyt sitten, kirkkaalta taivaalta vaimo ilmoittaa täysin aikaisempaa itsestään luomaansa kuvaa vastoin, että olihan noita yhden yön suhteita ja aika moniakin, ennen minua. Ylipäätään kevytkenkäistä toimintaa.
Sinänsä en tuomitse sellaista käytöstä, kukin toimii elämäntilanteensa ja moraalikäsitystensä mukaan, mutta tässä meni pohja käsitykselleni koko ihmisestä ja meidän muka yhteisestä arvomaailmasta. Luulin, ettei meidän välillä ole salaisuuksia!
Tietenkin tässä pitäisi monien mukaan vain niellä karvas kalkki kuin mies ja jatkaa elämistä kuin ei mitään, mutta tajuttoman vaikeaa se on. Puhuttu on ja paljonkin, mutta tuntuu ettei edetä oikein mihinkään näistä asetelmista. Arvomaailmojen uudelleensovittaminen on tuskallisen vaikeaa niin pitkän ajan jälkeen.
Onko vastaavia kokemuksia tai neuvoja selviämiseen tällaisesta?
Lähes 10 vuotta on pidetty yhtä ja lapsikin on. Ollaan koettu, että arvomaailmat kohtaavat todella hyvin ja ajatellaan samalla tavalla erityisesti uskollisuudesta, yhden yön juttujen tarpeettomuudesta yms.
Nyt sitten, kirkkaalta taivaalta vaimo ilmoittaa täysin aikaisempaa itsestään luomaansa kuvaa vastoin, että olihan noita yhden yön suhteita ja aika moniakin, ennen minua. Ylipäätään kevytkenkäistä toimintaa.
Sinänsä en tuomitse sellaista käytöstä, kukin toimii elämäntilanteensa ja moraalikäsitystensä mukaan, mutta tässä meni pohja käsitykselleni koko ihmisestä ja meidän muka yhteisestä arvomaailmasta. Luulin, ettei meidän välillä ole salaisuuksia!
Tietenkin tässä pitäisi monien mukaan vain niellä karvas kalkki kuin mies ja jatkaa elämistä kuin ei mitään, mutta tajuttoman vaikeaa se on. Puhuttu on ja paljonkin, mutta tuntuu ettei edetä oikein mihinkään näistä asetelmista. Arvomaailmojen uudelleensovittaminen on tuskallisen vaikeaa niin pitkän ajan jälkeen.
Onko vastaavia kokemuksia tai neuvoja selviämiseen tällaisesta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuulostaa tutulta, itse annoin suhteen alussa mihelle kuvan että olen ollut varsin pulmunen, mutta paljastin myöhemmin että irtosuhteita on ollut. mies meni mykäksi ja suuttui ja muistuttelee siitä riidoissamme vähän väliä.
minusta asialla ei ole mitään eristyistä asemaa elämässäni, olin silloin huima ja tyhmä enkä kertonut siitä koska se ei kuulu luonteeseeni, se vain oli sen pari kk niin.
pidän itseäni enemmänkin kilttinä kuin tuhmana, enkä halunnut turhaa mainostaa mitään.
en myöstkään halunnut että mieheni olisi ajatellut olevansa kokemattomampi kuin minä.
koska hänellä niitä suhteita ei niin paljon ole óllut.
aika pikku juttu, jatkakaa vain elämäämme ja menneet on menneitä eikä ne koskaan palaa.
tokihan se tuntuu pieneltä jutulta siitä osapuolelta, jonka maailmaa asia ei ravistele.
juuri tuota perustelua minun on ollut vaikea niellä, että se ei muka kuulu luonteeseen. kuka sitä nyt luonteensa vastaisesti toimisi, sehän on käytännön mahdottomuus. ok, voin uskoa että perusluonne on jotain muuta, mutta en minä ainakaan voi sanoa mistään menneisyydessä tekemästäni, että no se ei liittynyt minuun. Kuka ihme sitten niin olisi tehnyt jos en minä?
ja jos se ei kerran ollut big deal eikä kuulunut luonteeseen, miksi sitä ei sitten voinut vain mainita pois tieltä suhteen alkumetreillä?
sorry, tunteet tahtoo nousta helposti pintaan asiallisistakin kommenteista.
kiitos kuitenkin kertomuksestasi, se auttaa aina vähän suhteuttamaan asioita.
Miksi pahastua. Itselläsi on nyt oikeutus käydä vieraissa niin paljon kuin haluttaa. Jos ei haluta, älä käy. Partnerillasi on hyvä olla kun saa "herkkua" tarpeeseensa.
Elämä on tätä. Ennen vanhaan oli tapana pitää rakastajia/rakastajattaria. Nyt erotaan ja jätetään lapset turvallista kotia paitsi.
Mikä on parempi?
eihän tapahtuneelle mitään enää mahda ja ihminen on aivan varmasti kyllä se, johon olet tutustunut ja jonka kanssa elämäsi jakanut.
silti, jos ajattelen omalle kohdalle vastaavaa, niin kyllä tuntisin itseni todella petetyksi! ja tällöin, jos toinen osapuoli pitää asiaa "mitättömänä" juttuna, niin se vain pahentaisi asiaa... suhteen alussa tällaiset pitää tuoda esille! mulle ainakin tulisi mieleen varmasti kymmeniä syitä siihen, miksei niistä ole alun perin puhuttu, jos tällaista kuulisi puolison nyt kertovan (~viitisen vuotta kimpassa)...
ja jos niitä pitää silloin alussa sellaisena, mitä ei ilkeä kertoa, niin ehkä kuitenkin parempi olisi olla kokonaan kertomatta, jos ei kerran aikaisemminkaan ole kanttia ollut... kyllä se tieto vaan kuitenkin lisää tuskaa, niin kuin sanotaan...
tästä nyt ei varmaan ollut vähääkään iloa tai apua kenellekään, lähinnä vain kirjoituksesi herättämiä ajatuksia kirjoittelin ylös...
Ihan ensimmäiseksi rauhoitut ja ajattelet tilannetta niinkuin se on.
Eli vaimokkees on kokeillut miehiä ENNEN sinua ja nyt ollut sinun kanssa jo kymmenen vuotta eli sinä taidat olla aika hyvä, ainakin parempi kuin ne edelliset.
Eihän kukaan suhteen alussa halua (naiset ainakaan) myöntää harrastanensa yhdenyön juttuja mutta nyt vaimmokkees ilmeisesti haluaa olla sulle rehellinen ja kertoo jotain menneisyydestään josta ei välttämättä ole niin ylpeä niin älä sinä nyt tuomitse kullannuppuasi!
Sulla on hyvä nainen joka jakoi sinulle jotain menneisyydestään eli RELAKSOIDU MIES!
Ei tämä voi sun maailmaas ravistella...ihan oikeasti.
.. ja välillä tuollaiseen suhtautumiseen pystynkin. Ja olet tietysti oikeassa siinä ettei tuomitsemiseen ole syytä, ja olen oikeasti etusijalla jne.
Ongelmana kai on osin se, että koko asia tuli esille vähän kuin puolivahingossa ja koko totuuden joutui puristamaan tippa tipalta esiin. Ei tuntunut oikein siltä, että varsinaisesti halusi jakaa jotain elämästään.. epäluuloja siinä herää väkisinkin. Vieläkin tahtoo tulla tunne, että olikohan tässä nyt oikeasti kaikki, yms.
Jotenkin kai tuntuu valheelliselta ajatella niitä hetkiä elämässä, jolloin luuli jo että tunnetaan toinen toisemme läpikotaisin ja kaikki on hyvin. Esim. naimisiin mennessä, viimeistään lapsen tultua. Parin kriisinkin kohdalla olisi tilaisuuksia ollut puhdistaa pöytä.
Kyllähän tässä varmaan lopussa kiitos seisoo ja elämä jatkuu entistä paremmalta pohjalta. Avoimuuden ja rehellisyyden tunteeseen on tosin vielä matkaa, kai luottamuksen rakentaminen vie aina aikansa.
Itse olen samaa mieltä yhden yön tarpeettomuuden kanssa. En pidä ajatuksesta enkä tykkää harrastaa, itseasiassa en yleensä pidä ihmisistä jotka niitä kovastikin harrastaa.
Nyt olen seurustellut miehen kanssa, joka niitä kovasti tykkäsi harrastaa aina kun oli vain tilaisuus, ja ajatus ikäänkuin.. Oksettaa minua. Hieman ylireagointia, mutta. En vain tiedä, en pidä ajatuksesta, mutta elämää hänen kanssaan en heitä hukkaan, jos hän on ollut aiemmin niin typerä.