Levotonta lesboelämää

jokaisessa paikassa on toi sama juttu, on olemassa ero siihen onko joku seurustellu jonkun kanssa vai pannu ympäriinsä. Jos neitsyttä etsii ni muuta toki vaikka minne, mut se ett on seurustellu suakin ennen ei tee ihmisestä huonoa.
Se jos on harrasteena käydä kaikki saatavat lesbot läpi, ei sekään tee.
Mä en ymmärrä tota itkemistä siitä ett tunnetaan, oli se sitten mitä kautta tahansa. Jos sua ällöttää ett joku on käyny sun tyttiksen piparilla niin voi voi.
Jos haluut ettei kukaan tunne sua niin se on suomessakin vallan helppoa. Jos sä luulet että missään paikassa on lesboja joita kukaan ei ole pannu ja kukaan ei tunne niin on suomessakin. Se että sä et osaa niitä löytää on edelleen vaan sun ongelma.

Mut ulkomaille kandee muuttaa aina, se on aina hyväksi. Silloin ei jaksa itkee kuka on pannu kenenkin kanssa. Sitä sanotaan elämäksi.

eipä kuulosta elämisen arvoiselta elämältä...

Ihme ininää!
Tutustu uusiin ihmisiin äläkä narise. Tai mene oikeasti sinne ulkomaille, niin näet että ihan samanlaisia kaveriporukoita ja kuppikuntia sielläkin on. Sitä kutsutaan sosiaaliseksi elämäksi.

Helsinki on ihan mukavan kokoinen jos vertaa esim. New Yorkin erilaisiin helsingin kokoisiin kuppikuntiin.

Pakkoko sitä on sitten liikkua niissä piireissä? Itse olen asunut pääsääntöisesti pienillä paikkakunnilla, enkä ole silti tuntenut missään lähellekään kaikkia lesboja. Heitä tulee kyllä vastaan kaduilla ja heistä saattaa kuulla ohimennen jotain muilta ihmisiltä, mutta mitään tarvetta ei ole tutustua.

Sitä voi elää elämäänsä ihan näinkin, kaveeraamalla niiden ihmisten kanssa, jotka löytyvät sosiaalisista piireistä vaikkapa töistä tai harrastuksista, suuntautumisesta riippumatta. En ole hengailijatyyppinen ihminen, vaan tykkään lähinnä syvällisistä ihmissuhteista ja kanssakäymisestä, ja sen vuoksi olen jättänyt suurimmilta osin esim. Setan toiminnan ihan suosiolla väliin.

Minulle lesbous sinänsä ei ole mikään erityisen yhdistävä tekijä ihmissuhteissa, vaan ihan muut asiat. Jos haluan mennä potkimaan palloa, en tee sitä Setan vuorolla, vaan jonkin seuran treeneissä. Jos haluan lähteä ulos, ei minun tarvitse mennä sinne lesboporukalla, vaan menen kenen tahansa ystäväni kanssa.

Tällä halusin vain sanoa, että eivätköhän nämä asiat ole pitkälti ihan omista valinnoista kiinni. Minulla ei ole mitään muita lesboja tai esimerkiksi Setan toimintaa vastaan, mutta löydän harvoin kaltaisiani ihmisiä ja se että heitä sattuisi löytymään pieneltä paikkakunnalta ja vieläpä vähemmistön sisältä, on melko epätodennäköistä. Itse en ole myöskään liioin rakastellut kaikkien paikkakuntani lesbojen kanssa, ja tuskin kukaan muukaan on.

En mä usko että asia olisi noin, tietyissä "piireissä" varmasti noin onkin, mutta Helsingissä on takulla paljonkin ihmisiä jotka eivät ole edes käyneet homobaareissa ja sitä kautta tutustuneet toisiin homoihin, tai eivät ole koskaan seurustelleet taikka harrastaneet seksiä, ja niinhän se on muissakin kaupungeissa. Ja nuo piirin jäsenet varmaankin käyvät usein samassa paikassa ja ajatellaan että okei, se on tässä.

Sellaista se nyt vain on. Sekstailu on ylikorostunutta vähemmistöissä.

Sitähän se on paneskellaan toisiaan viis siitä
Vaikka olis varattu piirit pienet pyörii

Ihme valitusta kaiken aikaa. Muuta vaihteeksi vaikka johonkin kehitysmaahan, missä ei ole paljoa muita ihmisiä, ei ruokaa, ei työpaikkoja, ei koulua, ei mitään.

Niin se vain on, että kestävimmät suhteet ja parhaat naiset löytyy ihan jostain muualta kuin setan bileistä ja gaybaareista. Ite oon käyny pari kertaa gaybaaris ja tuntuu ku olis lihatiskillä. Urpoja lähes jokainen, epävarmoja ressukoita, joista tuntuu, että oma perhe ei hyväksy, jotka ei tajua jos sanoo, että ei kiinnosta. Pienillä paikkakunnilla ne helmet lymyää :) hyvää ei saa helpolla..

Siellä landella ne kumppanit löytyy marjastaessa, peput yhteen kolahtaa tai navettapolulta.
Paljon henkisiä ihmisiä,älykkäitä jne. Baarissa käy moraaliton paskasakki, jotka painavat reiältä reiällle.

Ei tsiijus , ootteko te ihan pöljiä kaikkia! Joskus tapaa jonkun ja joskus taas ei, mitä sitten. Jos on hyvä tsäkä löytää kumppanin ja jos ei , ei siinä mitään vinkumista ole.
Stadissa pyörin enkä ole kierrätyksessä enkä ota muitakaan, jotka käyvät kaikkia painamassa. Semmoinen laki täällä.

Hmm, itse en kuulu mihinkään piireihin, ja on tuntunut, että tämä on yksi syy miksen ole ns. lesbouskottava, vaikka olenkin lesbo. Olen käynyt bileissä ym. muutaman hyvän kaverin kanssa, mutta tuntuu, että kun en etukäteen tunne joka mimmiä niin olen jotenkin outo.

Olen myös samaa mieltä muutaman kommentoineen kanssa, että pidän muita kriteerejä tärkeämpinä kun ystäviäni valitsen, kuin seksuaalista suuntautumista.

En sitten oikein tiedä, että mistä sitä jonkun voisi löytää, kun bileet ei toimi itselle ja netissä tuntuu olevan vain ne samat profiilit aina. Tosin ei pitäisi valittaa, kun oon itsekin aikalailla nirso. :)

Itsekään en kuulu piireihin, ja mua ällöttää toi mun ikänen (18-25v) lesbopiiri joka pyörii Helsingissä. Lähinnä tiedän niitä "piiriläisiä" mun entisistä kouluista yms. Ei mua edes huvita käydä DTM:ssä tai muissa paikoissa koska aina samat naamat. Mietin vaan, että eikö ne muita ihmisiä keksi kun toisensa.