Olen vakavasti alkanut miettiä paluumuuttoa juurilleni mutta jokin vielä tutkimaton tunne pitää paikallaan.
Onnistuisko se,uskallanko ottaa ison askeleen ja toisaalta tällä kaupungilla ei ole enää mulle mitään uutta tarjottavaa.
Olen nähnyt ihan tarpeeksi kaikenlaista ja en jaksa enää suuremmalti olla kiinnostunutkaan mistään hektisestä elämästä,kaipaan rauhaa ja sopusointua,pehmeyttä elämään mitä niissä maisemissa olisi.
Oletteko te muut miettineet samoja asioita?
Onnistuisko se,uskallanko ottaa ison askeleen ja toisaalta tällä kaupungilla ei ole enää mulle mitään uutta tarjottavaa.
Olen nähnyt ihan tarpeeksi kaikenlaista ja en jaksa enää suuremmalti olla kiinnostunutkaan mistään hektisestä elämästä,kaipaan rauhaa ja sopusointua,pehmeyttä elämään mitä niissä maisemissa olisi.
Oletteko te muut miettineet samoja asioita?
Vastaukset 53
Vanhimmat
Minä asun juurillani, mutta ukko toisinaan puhuu paluusta kotikonnuilleen. Olen sanonut et senkus muutat, mutta mä en lähe mihkään. Eipä tuo ole viel mihinkään lähtenyt.
Ollaan ollaan, mutta oikeastaan miulla ei ole sellaisia juuria jotka puoleensa vetäisivät. Ei sellaisia ole kasvanut tähänkään asuinpaikkaan, mutta vaarana tietysti on että ihminen vanhetessaan laiskistuu ja aina on helpointa jäädä siihen missä jo on....
Eli riski on siinä, vanhenenko henkisesti liikaa ennen kuin jätän työelämän. Periaatteessa viimeinen vuosi on jo menossa jos en jatka lisäajalle.
Minä olen muuttanut jo niin paljon, ehkä paljon enemmin kuin jotkut toiset...
Toistaiseksi katson lähteväni täältä jalat edellä.
Mutta Lotto-voitto kaiken muuttaa voi, vaan ei muuta minua enää maalle eikä juurille.
Juureni kasvattavat jo muita juuria, joten olisin yksin.
Mitä saisin irti enää jostain koulu-kaveristani, jonka naama on jo tuntematon?
Sitäpaitsi minä olen muuttunut jo kaupunkilaiseksi.
H.
Miksi toistit sanani vaikkei sinulla ollut mitään muuta sanottavaa? Mikä erikoislupa sinulla on siihen kun muita ehtimiseen samasta arvostelet?
Olet juuri esimerkki henkisesti liikaa laiskistuneesta joka ei lue eikä ymmärrä muiden viestejä vaan toistelee vain itseään. Siksi jäät asumaankin sinne minne olet unohtunut.
"yo-huuhkaja"
Kappas vaan, vaikkakin ei yllättävää.
Vähän ansaittua ja lainattua.
Mitäs...meillä on aloituksen kanssa yhteistä nuo juuret.
Muuttaminen, minulla ei ole tuota ei-jaksa, laiska-juttua.
Minulla on Lotto-muutto-intoa.
Työstä en maininnut.
Paljoa en toistoa löytänyt?
H.
Leijona murahti ,mahtoko hunksi ottaa opikseen?
No ethän sinä sitä voi löytää kun juuri tuossa yllä kirjoitin ettet ymmärrä mitä toiset kirjoittavat. Olisit sen voinut siitä itsekin lukea jos olisit ymmärtänyt.
Toistosi oli erityisen typerä koska ketjussa ei tuohon aikaan ollut muuta kuin miun ja Nitan viestit, sie itse haet muita moittiessasi jotakin menneen vuosituhannen humalapäähorinoitasi.
Jos muuta sanottavaa ei ollut, olisit voinut olla hiljaa ja odottaa jotakin muuta. Nyt kopiosi oli vain kirjallisesti paljon säälittävämpi ja monisanaisempi tekele kun et osaa edes tiivistää.
Olen miettinyt juurilleni paluuta. Onneksi läksin kahdeksi kuukaudeksi mökkeilemään synnyinseudulleni joka on pieni maalaiskirkonkylä.
Alkuun oli todella hyvä, en moiti vieläkään, ihan hyvä on.
Jostain syystä ihmiset, murre ja sisäänlämpiävyys alkoivat ärsyttämään jo näin lyhyessä asjassa.
En muuta vaikka sopiva asuntokin olis löytynyt, onneksi en ehtinyt ostaa. Vielä tämä viikko, sitten takaisin kaupunkiin, ihan mielelläni.
"Mun sydämeni tänne jää
aina asuinpaikalleen.
Vaik´hetken voin mä viivähtää
kesäyöhön himmeään".
Muusikko poika valitsi äitinsä muistolauseeksi todella kauniit sanat.
Näinhän se menee, kotiseudun kaipio on ja pysyy, mutta muuttaminen sinne monien muuttojen jälkeen ei viehätä. En muistakaan miten monta muuttoa oli avioliiton aikana. Nyt olen kotiutunut tänne, ystävät, tutut ovat täällä, tosin suurin osa työn merkeissä ystäväviksi tulleet Lapsuus-, kouluaikana tulleet ystävyydet ovat vähäisiä, harva enää asuu kotikonnuillaan, työ-, ja avioliitto ovat vaikuttaneet muuttoihin. Lähisuvun kanssa kanssakäymiset ovat harventuneet sisar ja veli elävät omaa elämäänsä.
Uudelle paikkakunnalle muutto olisi taas hyppy tuntemattomaan, vaatisi aika paljon tahdon voimaa sopeutua uuteen asuinpaikkaan.
ihan vain käydessäni siellä, se murre ja vanhat niin ehdottoman itsestäänselvät tavat tyrkkäävät vastaan.
Pitäisi olla aika monta järkisyytä jotka puoltaisivat muuttamista. Tai sitten todella voimakas tunnesyy, mutta en silloinkaan aivan suinpäin lähtisi pysyvästi muuttamaan
Ihan tasan juurilleni en asuntojen hintojen takia pystyisi muuttamaan vaikka haluaisinkin, enkä edes halua.
Mutta vaikka asuisinkin Helsingin ydinkeskustassa, niin tuskin minun elämäni hektistä olisi, vaan aivan yhtä rauhallista, sopusointuista ja pehmeää kuin nytkin, n. puolen tunnin matkan päässä juuriltani asuessani.
Tuota mainitsemaasi "uutta tarjottavaa" en oikein ymmärrä? Mitä se voisi olla?
Joskus mietin asunnon ostamista vajaan 2 kilometrin päästä. Hieman huonomaineisesta lähiöstä saisin ainakin 20 neliötä isomman asunnon n. 70-80 tuhatta euroa nykyisen asuntoni arvoa edullisemmin ja asuisin aivan palvelujen ääressä ja edelleen kävelymatkan päässä läheisistäni.
Tätä mietin lähinnä siltä varalta, että joskus tarvitsisin apua suunnilleen ympäri vuorokauden pystyäkseni asumaan kotona. Jää ilmeisesti tekemättä, sillä k.o. alueen arvostus on nousemaan päin ja asuntojen hinnat sen myötä. Ratkaisu pitäisi siis tehdä jo lähiaikoina, mutta kun ei toistaiseksi tunnu ollenkaan ajankohtaiselta ja tässä on kaikin puolin hyvä olla.
"bessie*"
"Tätä mietin lähinnä siltä varalta, että joskus tarvitsisin apua suunnilleen ympäri vuorokauden pystyäkseni asumaan kotona"
Nyt tuntuu vähän siltä että sinulla alkaa tulla kiire kasvaa aikuiseksi.
Aikuinen laskee kaiken vain itsensä varaan.
Vain lapset kaipaavat aikuisilta kyytiä harrastuksiinsa ja koulunsa terkkarille ja kuratorille(ei kirjoitus-virhe).
H.
Mikäs kiire tässä nyt olisi, tuon aikuiseksi kasvamisen kanssa? Hiljaa hyvä tulee, ajatellen aivan kaunis.
Mistä ihmeen kyydeistä sinä oikein hölötät? Kirjoitin joskus miettiväni isomman asunnon ostamista LÄHINNÄ siltä varalta, että joskus tulisin tarvitsemaan apua suunnilleen ympäri vuorokauden pystyäkseni asumaan kotona. Sellaisessa tilanteessa palkkaisin hoitajan kotiin, siksi isompi asunto.
Aivan palveluiden JA läheisten ihmisten joka tapauksessa käyttämien reittien varrella asuminen voisi olla vielä nykyistäkin, huolella harkittua vaihtoehtoa parempi sekin, jos jne..
"bessie*"
"kävelymatkan päässä läheisistäni.
Tätä mietin lähinnä siltä varalta, että joskus tarvitsisin apua suunnilleen ympäri vuorokauden pystyäkseni asumaan kotona."
Olehan varovainen kun mietit miksi sinulle kommentoidaan.
H.
?
Onko tuossa sinun viimeisessä lauseessasi järjen hiventäkään? Ei minusta.
Varovaisuus?! ei ole minun juttuni, tässä ympäristössä nyt ainakaan eikä kovin paljon muutenkaan.
Mahdolliset tulevat kommentit eivät edes käväise mielessäni, kirjoitan juuri kuten ajattelenkin.
Nyt en ymmärrä ollenkaan mitä sinä oikein tarkoitat? Miksi sinä poimit tuon "kävelymatkan päässä läheisistäni" kirjoituksestani? (Ja miksi et sitten poiminut EDELLEEN sanaa siihen mukaan?!)
Enhän minä kovin hyvä kirjoittaja ole, mutta mahdatko sinäkään olla kovin hyvä (ja halukas!) ymmärtämään oikein kirjoittamaani?
Asun nytkin lyhyen kävelymatkan päässä läheisistäni, mutta se on siis vain ja ainoastaan kävelytie. Tosin autotietäkin pitkin on kävelymatka, ehkä 2½ kilometriä, olen joskus tripistä katsonut mutta en nyt muista. Tätä asuntoa ostaessani ajattelin jonkin verran myös työmatkojen sujuvuutta ja mutkattomuutta, vaikkakin pääpainotukset olivat muissa seikoissa.
Mikäli muuttaisin tuonne mitä vähän joskus olen miettinyt, olisin edelleen lyhyen kävelymatkan päässä, eri suunnalla vain. JA sen matkan pääsisi myös autolla, luonani voisi poiketa ylimääräistä lenkkiä tekemättä vaikkapa työmatkalla, koulumatkallakin jo nyt ja varsinkin yläkoulun alettua.
"bessie*"
Ilmeisesti oli, koska otit siihen kantaa.
Sinä kuulostat naiselta, joten naiselle uskon kirjoittavani.
Luonasi poikkeaminen ei koskaan saa olla sinun päätöksesi.
Vaan ansiosi.
Minä olen aikasti hyvä Suomen-kielessä.
Kun kirjoitat lauseen, mieti sitä suhteessa edellisiin, tai tuleviin.
Muuten saat minulta aiheettoman pusun.
Sitten me taas aloitetaan erittelemään.
Suomalaista kieltä siis.
H.
Hohhoijaa ja hölöhölö taas.
Enemmänhän minä otan kantaa kirjoituksiin joissa ei minun mielestäni ole järkeä, tai joita en ymmärrä.
Nytkään en ymmärrä, miten sukupuoleni liittyy asiaan?!
Kukaan ei koskaan saa poiketa minun luonani, ellen minä itse päätä että sopii poiketa, se on siis aina minun päätökseni. Enkä minäkään mene mihinkään kutsumatta, itseasiassa on vähän taipumusta olla menemättä joskus silloinkin kun kutsutaan.
Ihmissuhteeni perustuvat kaikkien osapuolten täydelliseen vapaaehtoisuuteen. Jos omana itsenäni kerään ansioita niin hyvä on, laskelmointiin ja teeskentelyyn ei ole tarvetta. Läheisteni varaan en varsinaisesti laske yhtään mitään, mutta en myöskään teeskentele niin päin, että älkää minusta vaan välittäkö yhtään mitään, nauttikaa omasta elämästänne ja unohtakaa minut, kyllä minä ilman teitä pärjään ja voin hyvin.
Tosiasiahan on, että minulla on määrätty osa poikani, miniäni ja heidän lastensa elämässä, ja tulee aina olemaan. Olen aina heille äiti, lastensa mummi ja mummi ja he taas ovat minulle maailman rakkaimmat ihmiset..
Varmaankin sinä olet aikasti hyvä, jos kerran niin sanot. Täytyy myöntää, että minä en ole sitä huomannut.
Ihanko vakavissasi sinä kehoitat minua miettimään lauseitani suhteessa edellisiin ja tuleviin?
Tuntuu tuo Suomen-kielen osaamisesi korostaminen menevän jo vähän liiallisuuksiin.
Mitäpä jos joskus sanoisitkin jotain itse asiasta, vaikka vähän huonommallakin suomella. Ja ilman köpelöitä sanaleikkejä tai epämääräisiä viittauksia ja vihjailuja?
Olenkos minä kovasti eritellyt Suomalaista kieltä, tuskinpa vain?
Voi herra varjele sua ja käsityskykyäsi ;))) Poikkesin nyt luonasi.
Töksistä vaan sinullekin, ja olisiko käsityskykyäsikin tarvis vähän laajentaa?
Sinä et missään nimessä poikennut nyt luonani. En omista nurkan nurkkaa tästä palstasta, viestini on kaikkien halukkaiden luettavissa ja vastattavissa, enkä ole kuuna päivänä pyrkinyt omistamaan tai komentelemaan kuka saa vastata tai määräilemään omistajan elkein, enkä ehdottomasti ole koskaan halunnut tulla vedetyksi mukaan jonkun outoon peliin, ikään kuin toisena osapuolena.
Koska käytän aina samaa nikkiä, sinulle tarjoutui tilaisuus kirjoittaa tuo älynväläyksesi luonani poikkeamisestasi, ja siinä taas sinä osoitit todella huonoa käsityskykyä ja vähän muutakin.
Mitähän sinä auts tök tök luulit minun tarkoittavan kun kirjoitin "Ja ilman köpelöitä sanaleikkejä tai epämääräisiä viittauksia ja vihjailuja"?
Voi sua riepua, säälittää kun et tajua.
Eilen palasin taas mökilleni vaikka joudunkin odottamaan aurinkoa aina huomiseen. En viihdy kaupungin keskustassa vuokrakerrostalon lokerossa.
Olen kasvanut omakotitalossa pienen kaupunkimme lähiössä. Se kai vetää tänne luonnon keskelle, myös pehmeä nurmikko asfaltin sijaan miellyttää luustoani, tepastelu avojaloin ei rasita selkää siten kuin asfaltilla kävely..
Rakastan matkustamista. Kyllästyisin jos joutuisin jäämään paikoilleni yhteen ja samaan paikkaan. Minulla on monta vuodenaikaa elää eri paikoissa joten kaipaan alvariinsa jonnekin ; ))
"Lapin-tiiruilijani"
Tontin kulmasta kulmaan on aina oma matkansa.
Toisilla tontit ovat laajemmalla.
Kaikki vain eivät tee liikunnastaan numeroa aina kun on mahdollisuus.
Joskus jotkut syventyvät myös toisiin aatoksiin.
H.
Minä vastasin aloituksen kysymykseen uskaltaisitko muuttaa, uskallan ja muutankin jatkuvasti paikkakuntaa. Lisäksi minua kimmoitti aloittajan lause " kaupungilla ei ole enää mulle mitään uutta tarjottavaa." Kaupungeilla on annettavaa jos vaihtaa kaupunkia silloin tällöin tai asuinympäristöään, katsoo ulos monista ikkunoista eikä sulkeudu vain aukomaan yhden parvekkeen ovea.
Mutta jospa kertoisinkin Petzestä. Ikä näet tekee tehtävänsä ja juurille kaipuu lisääntyy. Toisaalta missä ovat juuret jos juuret ovat kahdessa maassa. Onko se synnyimaa vai kotimaa jossa asuu.
Aihe on mielenkiintoinen tosin sinä et aihetta sisäistä kun tehtäväsi on muistuttaa palstalaisia asioiden toistoista niistä mitä on jo aikaisemmin kirjoitettu.
Elämme toistoja, kaikki on jo kirjoitettu.
"Maakotkani"
Pesä on kaikilla aina.
Minun tekisi mieleni hajoittaa sinun pesäsi, vaikka en sitä tietenkään tee.
Isän-maa on paikka missä kuolla saa ja missä kuolla haluaa.
Eipä ole aikaakaan, kun maahan tuotiin hänet, joka halusi kaukaa takaisin.
Vaikka isän-maa ei olisi ehkä halunnutkaan.
Rusinat pullasta eivät ole sama asia kuin usko että takaisin halutaan.
Odotan toistoja.
H.
Älä sotke pakolaisia maahanmuuttajiin.
"Haaraseni"
Isän-maansa pettäjä on kaikista kauhein.
Isän-maan edestä pitää kuolla.
Minä en kunnoita maahan-muuttajia.
H.
Mikä sitten on keksitty nimitys.
H.
Australia on onneksi alkanut näyttää tietä karkureille.
H.
Täysin maataan palvelleena ja työpanoksensa tehneenä ei ole maansa petturi. Joillakin aloilla pääsi eläkkeelle aika nuorena. Tosin ei enää.
Maahanmuuttajani pettänee maataan siten, että kuluttaa kotimaansa hyvän eläkkeen Suomessa.
Hän tuli Suomeen klassisen tarinan johdattamana. ; ))
Hänen kuopuksensa on astunut äskeen Suomen armeijan leipiin, suomalaisena nuorena miehenä.
"törmään päässyt"
Kukaan ei koskasan pääse irti kansalais-velvollisuuksistaan.
En minäkään, vaikka eläkkeellä olen.
Suomi kyllä näyttää tekevänsä parhaansa, muuttaakseen tuota määritelmää.
Mutta niin ne ajat kulkevat.
Harmi vaan, että jotkut vanhemmatkin tukevat tuota muutosta.
Vaikka paliskuntasi olisi kuinkakin kiva olento, en minä osaa arvostaa.
H.
Pitäisikö rajat sulkea maahan pyrkiviltä?
"Kiwi"
Kyllä se tuntuu minusta houkuttelevalta, varsinkin jos valikointi ontuu niin pahasti kuin tänä päivänä Suomessa.
Suomessakin on siihen pakko mennä kohta-puoliin.
Ei millään maalla ole varaa ottaa vastaan vastikkeettomasti enää.
Määrät ovat kasvaneet liian suuriksi.
Nälkä, ja kännykän-halu ei enää saa olla syy.
H.
En suosittele.
Itellä kotipaikka kesämökkinä Hikiällä. Koitan pysyä paikallisista niin erossa kuin mahdollista, toki olisi tuttuja, paljonkin, just niitä, joita ei pätkääkään kiinnosta nähdä. Palvelut nyt on, mitä on, vähemmän kuin aikanaan. Täältä lähti ne, jotka pystyivät, minä myös. Jäljelle jäi juntit ja typerykset. Ja on junttiutuneet ja tulleet entistä typerimmiksi vuosikymmenten varrella.
Iloisia rajariitoja, kummallisia kyläkokouksia, missä vatvotaan toisten asioita, juoruakkalaumat ja essonpaarin ukot. Jokainen sukua toisilleen ja kaikki riidoissa toistensa kanssa. Ihan aanuksesta.
Mutta omasta paikastani pidän. Koitan käydä täällä ikäänkuin vaivihkaa, että eiv ät huomaisi, kaupassa käyn mieluiten jossain muualla jne. Muutama asiallinen tuttu on, niitten kanssa ollut tekemisissä muutenkin.
Joka-asiasta pitää riidellä, nyt menossa lihava riita rajapyykkien lisäksi kulkuoikeuksistta. Naapuri ytittää keinolla millä tahansa alkaa oikomaan pellolleen mun pihan läpi. Porttiin suurennettu munalukkoa ja, ihan oikeasti; laitoin piikkilankaakin. Seuraus, naapuri latasi kujan täyteen traktoreita ja peräkärryjä keväällä viikoksi, eikä muuta tietä mökille ole. Ne ei edes omista sitä kujaa, mutta vuokranneet peltoa siitä vierestä...... Pyykkiriita menossa oikeuteen. kas kun mulla mittarin mittaama läänitys, naapurin mielestä pyykit sen mailla, jne
Niettä en suosittele, kaupungissa monet asiat pelaa paremmin, johtuu just siitä, ihmiset ei tunne toisiaan, eikä niillä ole sun kans satavuotisia sukuriitoja ja palvelut kuitenkin paljon paremmat. Sitäpaitsi kunnat ei ole yhtään innoissaan loispummieläkeläisistä, ne alkaa olemaan riesa ja paha sellainen. Meinaan terveyspalveluille, sosiaalitoimelle, veronmaksajille yleensäkin.
=DW=
"---"
"Tontin kulmasta kulmaan on aina oma matkansa.
Toisilla tontit ovat laajemmalla.
Kaikki vain eivät tee liikunnastaan numeroa aina kun on mahdollisuus.
Joskus jotkut syventyvät myös toisiin aatoksiin."
H.
Aion palata, synnyinkotiini Krunikkaan. Isäni muuttaa palvelutaloon maaliskuussa -14, jolloin muutan takaisin lähtöpisteeseeni. Siskon kanssa on sovittu että asunto jää sitten aikanaan mulle ja systeri saa lapsuutemme kesäpaikan, johon mulle jää vain asumisoikeus yhteen rantamökkiin.
Kuka se lauloikaan"kotiseudulle pohjois-karjalaan"...en nyt muista mutta korjaan tuota aamullista aloitusta sen verran että jäisin kuitenkin sadan km päähän lähikaupunkiin,missä vietin nuoruuden etsikkoaikaa.
Tuskin sitä löytänen ja sitä elämänpaloa ja janoa joka etelän kaupungeissa kiehtoi silloin ja sinne piti päästä.
Nyt se on nähty,koettu liiankin kanssa.Nyt voisi asettua aloilleen ja kohdata vielä se ihmisyys mikä paikkakunnan ihmisissä vielä kiehtoo,se lämpö,palvelualttius kaupoissa ja kanssa olo.
Suurkaupungissa ihmiset muuttuu olioiksi,teennäisyys valtaa ja saa kumman otteen,ollaan ikäänkuin olemattomia,-älä tule lähelle-näkymätön kyltti otsassa.
Vieraalle ei puhuta,bussipysäkilläkin kaikki tuijottaa samaan suuntaan,niinkuin se bussi tulisi jotenkin nopeammin.
Olen myös muuttanut asuntoa ja paikkakuntaakin liiton aikana kahden vuoden välein ja mitään en ole jäänyt kaipaamaan,nyt eron jälkeen olen asettunut aloilleni,liiaksikin.
Siitäkö johtunee halu tehdä kerralla suuri muutos,mietin kuitenkin vielä.
Ajoin viikko sitten Nurmeksen kautta Joensuuhun jatkaen Tuupovaaraan ja siitä itärajalle. Koveron huoltoasemalla söin ison makkara/muna/juutosämpylän joka lämmitettiin nälkäiselle hinta vain 3,20 ekua sämpylä oli ABC huoltoaseman lounaan kokoinen. Kyselin päämäärän sijaintia myyjältä, joka oli muuttanut muualta, ei osannut auttaa, mutta asemalla istuskelleet miehet alkoivat heti ystävälliseen tuumaustalkoisiin kanssani.
Veljeni kesämökki oli mäen päällä kirkasvetisen järven rannalla. Itä-Suomesta ja etenkin Pohjois-Karjalasta löytyy upeita paikkoja ja ystävällisiä ihmisiä.
Paras ystävättäreni asuu Nurmeksessa, jossa paluumatkalla pysähdyin lepäämään, hyvänä pitivät, syöttivät ja autoni takakonttiin pakattiin hillo- ja sienipurkkia, sekä kivikkokukkien taimia.
Ei kun juurille ; )
"uuni-lintuni"
Jaa että järvi ulottuu noin korkealle.
Minulla on tyhjiä rauta-lanka-tulppa-purkkeja, suurin 3 litraa.
Jostain syystä otin ne mukaan kun äitini kuoli.
Luultavasti siksi että tykkäsin mauste-kurkuista.
En tunnusta että hellistä käsistä.
Pezen ne satunnaisesti, täytä en enää.
Siellä se äiti makaa, ja minä täällä jaksan vaan, nauraen kommentoida teille.
H.
Ei ole lainkaan taattua, että "kerralla suuri muutos" tulee toteutumaan, jos siis suurimmat odotukset kohdistuvat kanssaihmisiin ja heidän lämpöönsä yms.
Täällä muuten noita busseja kulkee sen verran tiuhaan, että voi mennä pysäkille aikatauluja etukäteen katselematta. Viisainta on katsella bussin tulosuuntaan, sillä sopiva bussi voi tulla koska tahansa ja sille pitää näyttää hyvissä ajoin (käsi reippaasti pystyyn), että haluaa nousta kyytiin. Vaikka pysäkki olisi vain yhdelle määrätylle bussille, niin ei sekään välttämättä pysähdy jos siinä pysäkillä joku maisemia näyttää katselevan.
Kerroit just kaupinkiasumisen parhaan puolen.
Saapi olla rauhassa. Maalla se on mahdotonta. Jos joku tunnistaa, koko kylä tietää, että olet ostanut kopan keskaria osulasta. Eikä niihin piireihin pääse millään enää sisälle. Ihmiset asuneet useita sukupolvia samassa paikassa, kyllä niillä on niin kapea maailmankuva ja typerät mielipiteet, että ei niitten kans voi keskustella kuin kylvönteosta ja pesäpallosta. Ja loppu meneekin sitten aina änkyttämiseksi. Ite jotain tajuan viljelemisestä ja pesäpallostakin, mutta ne ei tajua sanaakaan mun jutuista tai asioista. Aina tulee ongelmia, tai ainakin witutus, kun koittaa aalkuperäisasukkaitten kanssa seurustella.
Siinä se suurin ongelma on. Muualta muuttaneitten kanssa pärjää ihan hyvin, jos nyt joskus tulee jotain juteltua osulan kassajonossa.
=DW=
Muutin puoli vuotta sitten suurempaan kaupunkiin pois kirkonkylästä. Juuret ovat pikkukaupungissa, mutta sinne en harkinnutkaan muuttoa, koska ei siellä enää mitään minulle olisi tarjolla. Tyytyväinen olen tekemääni ratkaisuun.
Muuttaisin, ihan mihin vain, elämä ei ole tiettyyn paikkaan sidottu. Olen muuttanut niin monta kertaa ja moneen paikkaan, että ei muuta kuin reppu selkään ja menoksi.
Tosin ei ole ajankohtaista juuri tällä hetkellä, mutta mistä sitä koskaan tietää, mihin tie kuljettaa.
Kyllä sitä tultu kotiin kun laivasta läksin,, siin paikas minne lapsena maalta tultiin olin ko huutolaispoika.
Tänne piikkiöön on kotini ja pesäni tehny,tosa terassin pääl on se oma taivasläntti.
Jos sinne vanhaan kotikylääni menisin niin mitä kohtaisin?,muuttuneita maisemia,outoja ihmisiä ,muutama vanha tuttujoitten kans ei enää osaa puhua.
Täysin muutettu lapsuuskoti ,ei löyry enää niit polkui ja tanhuvia joita pentunajuoksin,kaupoista ja palveluista puhumattakaan.
Pois heitän joutavat haihattelut ja käperryn pesääni.
Köyhä ja kipeä ei saisi maalla olla.
Vastassa olisi, itämeren suojelu, sotu, polttoaineiden hinnat, auton käyttömaksut, lumityöt, lisäksi sudet, ja karhut.
Johonkin rauhalliseen paikkaan, likelle kirkonkylän keskustaa, mistä näkyisi terveyskeskus, milellään järven rantaan voisi muuttaa.
Tästä näkyy terveyskeskus, On kiinni, joka kesä, kuukauden.
Lääkäreitä on ainakin yksi, usein kaksi. Jalka turposi puoltapaksummaksi, menin lääkäriin, antoi burana reseptin ja käski tulla uudestaan jos jalka tulee mustaksi.
Huolestuin, ajoin 100km kaupunkiin yksityiselle, pani lähetteen sairaalaan, veritulppa.
Onneksi en ole kipeä, toistaiseksi, mutta käsittääkseni terveyskeskuskin on auki vaikka on kesä. Taidan muuten asua ihannepaikassasi... ja kirkkokin näkyy ;-/
onneksi olkoon, älä ikinä muuta
Kävin äskettäin toisella puolella suomea synnyinseudulla, asia on juuri niin kuten kotikiusattu kirjoitti.En taatusti viihtyisi siellä asumassa.
Minun kotini on täällä missä omistan katon pääni päällä ja jossa voin elellä omassa rauhassani. ei tule enää edes haikea olo kun synnyinseudun maisemat jäävät taakse.
Olen muuttanut lähemmäksi juuriani ja tämän lähemmäksi en varmasti koskaan muutakkaan. Tuttuuden tunne tuo turvallisuutta.Tämä on minun ja minä olen tämä. Ihan sinne kotipaikalleni en kuitenkaan enää muuttaisi, siellä kun enää on haudat joita hoidella. Sn työn voi tehdä muuallanukkuvien haudoillakin.
Ajallisesti ja maantieteellisesti on jonkinlainen lenkki heitetty.
Poikamiehenä pitempi, perheen kanssa lyhyempi mutta lähelle synnyisijoja olemme päätyneet.
Minä noin 5km:n päähän nykyään puretun talon kammarista. Vaimolla etäisyyttä synnytyslaitokselleen noin 10km.
Tämä nykyinen on hyvä tukikohta lähteä ja olla.
Jaa... sen verran tuohon aloituksen aiheseen vielä että olisi syntymäkotikunnassani Salossa nykyisin edullisia asuntoja kun sikäläinen teollisuus ajettiin tilapäisesti alas. Mutta ei siellä asu kovin paljon tuttuja, näitä lintukavereita sentään ja niitähän näen kun käyn sillä suunnalla retkellä.
Mutta yksi mahdollisuus muuttoon tällä iällä on tietysti se, että tapaa jossakin päin elämänsä ihastuksen ja sitten pitää muuttaa sen kanssa kosketusetäisyydelle...
mun elämä on täällä missä on lapset ja lapsenlapset, tutut ympyrät
en suosittele muuttoa menneeseen, se yleensä tuottaa suuren pettymyksen,
tutut on kuolleet tai muuttuneet tuntemattomiskis , ei niitä enään tunne,
vierailla voi meneisyydessä jos jou hyvä tuttu sattuu olemaan vielähengissä, mutta muutoa en suosittele,
ympyät on muuttunee niin paljon ettei sinne enään sopudu,
Minä muutin kun jäin työttömäksi (eläkeputkeen) juurilleni tuonne Savoon. Eipä se niin onnellista ollutkaan. Olin asunut pääkaupunkiseudulla parikymmentä vuotta. Olin jo tottunut näihin ihmisiin. Siellä Savossa ihmiset olivat kovin uteliaita, tulivat kyläänkin ihan kutsumatta. Olin jo sellaisesta kasvanut ulos. Luonto oli erilaista. Kun uutisista katsoin Helsinkiä keväällä, oli jo aivan lumetonta ja valkovuokkojakin. Savossa oli vielä kolmen metrin kinokset lunta. Aloin kovasti kaipaamaan takaisin. Tunsin olevani ihan muualla kuin kotonani. Olin jo pääkaupunkiseudulle niin kotiutunut. Vajaa kaksi vuotta asuin ja sitten muutin takaisin. Nyt on mukavaa, naapurit eivät änkeä sisälle, saa olla ihan omassa rauhassa. Kenellekään ei tarvitse kertoa omia asioitaan. Jos et muuta johonkin ihan korpeen juurillesi, kuinka luulet saavasi olla rauhassa. En tosin tiedä missä juuresi ovat, kuvittelen kuitenkin, että jossain maaseudulla. Ei elämä enää ole juurilla sellaista kuin kuvittelisi. Tutut ihmiset ovat vanhentuneet, eivät enää tunne. En ole katunut muuttamista takaisin pääkaupunkiseudulle, täällä on nyt juureni. Kaikki lapseni ovat täällä, menneet täkäläisten kanssa naimisiin.