Aviomieheni aikoo jättää minut vilkkaan lapseni vuoksi. Hän ei ole lapseni isä. Lapsellani oli vaikea syntymä ja hän syntyi viimein sektiolla mekoniumia vatsa/keuhkot täynnä, hengittämättömänä ja velttona eivätkä Apgar pisteet nousseet seurannassa. Nyt hän on hyvin temperamenttinen, vilkas ja uhmaa aikuisia jos sattuu olemaan huonolla tuulella. Toisaalta hän on sosiaalinen, iloinen. älykäs, tunteikas. Tosi surullista, että perhe hajoaa :(. Hän on käynyt neurologilla, mutta niin nuorena, ettei ADHD diagnoosia vielä voitu tehdä. Olemme menossa lastenneurologille jälleen syksyllä. Mutta sai hän ADHD-diagnoosin tai ei, niin lääkitystä en hänelle halua ainakaan vielä, hän on niin pienikin. Ei kai miehellä ole sitten muuta vaihtoehtoa kuin lähteä lätkimään...
perhe hajoaa
:(((
26422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei varmaankaan... kurjaa tietysti.
Eikö miehesi jaksa odottaa, että lapsesi saa diagnoosin ja kenties lääkityksen? Adhd-lääkitys auttaa monia lapsia, eikä sitä tule pelätä. Kun diagnoosi varmistuu, saat myös muuta tukea ja apua, kunhan sitä pyydät. Onko teillä kahdenkeskistä aikaa? Onko sulla mahdollisuus saada lasta jonnekin yökylään välillä?
Kyllä en suosittele, että niitä lääkkeitä ruvetaan lapsille tyrkyttämään. Ilmankin pärjää loistavasti, niin miksi pitää lastaan myrkyttää ja nimenomaan myrkyttää.
Ettekö te ymmärrä yhäriäipät ette tällä miehellä ei ole jo biologisia tunne siteitä tähän lapseen. Yhteiselo on mennyt tämän lapsen ehdoilla ja silloin tämä mies on tehnyt omat johtopäätöksensä.
Olen sen kaks kertaa seurustellut yhärin kanssa ja ikinä enää sitä virhettä en enää tee!
Kenen ehdoilla perhe-elämä pitäisi mennä? Sinunko. Ei todellakaan kannata seurustella yksinhuoltajan kanssa, jos ei tajua että lapsi tulee aina ensin.
Miksi sinä kitiset sitä? Mies ei ole lapsen isä, eikä millään tavoin velvollinen mihinkään lapsen suhteen.
Ethän sinä varmaan miestä sen tähden onttanut että saat lapselle isän, vaan itsellesi miehen? Vai miten itse ajattelit?
Ken menee minun kanssani naimisiin, hän ymmärtää minut tuntien, että avioliitto kanssani tarkoittaa ei ainoastaan minun aviopuolisonani olemista vaan myös isän roolin ottamista lastani kohtaan, älähtäkööt muut yh-äidit mutta näin se on minun tilanteessani ja arvomaailmassani. Mieheni tiesi tämän mennessäni kanssani naimisiin ja antaessaan nimensä lapselle. Itselleni biologisuudella ei ole paljon merkitystä, ainostaan sillä, että samaa perhettä tässä ollaan. Sen takia esim perhejuhlistani löytyy ex-mieheni sukua. Vaikka emme ole biologisia sukulaisia, niin olemme edelleen "sukua" entisen avioliittoni kautta. En olisi mennyt kenen tahansa miehen kanssa naimisiin vaan menin juuri mieheni kanssa naimisiin, koska näin, että hänen hermonsa todennäköisesti kestävät vilkkaan lapsen tuomia haasteita, koska hänellä ei ole taipumusta raivostua tms. ja hänen arvomaailmansa on riittävän vanhoillinen hyväksymään velvotteita lapsia kohtaan, ei biologisen isyyden vaan avioliiton kautta. Missään nimessä en mennyt naimisiin vain saadakseni itse miehen, vaikka meninkin naimisiin rakkaudesta, vaan myös jotta lapseni saisi isän, jotta olisimme perhe.
Onneksi nyt mieheni kuitenkin tuli katumapäälle ja ilmoitti minulle, että hän ei aio jättää vaimoansa ja lastansa, ja että hän rakastaa lastansa, ja pitkästä aikaa kuulin, kuinka hän puhutteli lasta kullaksi/kultaseksi. Ja hän oli laittanut vihkisormuksen sormeensa...En ole nähnyt hänen pitkään aikaan käyttävän sitä (en itsekään käytä kun en pidä arkena sormuksista, ainoastaan erikoistilanteissa laitan vihkisormukset ja muut sormukset sormiini).
Taitaa olla sun miehesi aika tuuliviiri. Eilen oli jättämässä nyt jo jäämässä ja puhuttelee sitä lasta kultaseksi. Voin kokemuksesta puhua noin valehtelevaan mieheen ei voi koskaan luottaa.
Niin hän taitaa olla aika tuuliviiri :(. Mutta onhan hän tuossa kuitenkin pysynyt tähänkin saakka. Tiedä sitten tulevaisuudesta...
Eikä minulla yh-äitinä paljon mahdollisuuksia olisi parisuhdemarkkinoilla, jos mieheni joku päivä päättäisikin jatkaa matkaansa. Senhän huomaa jo täällä palstoilla miesten kirjoituksista, että yh-äideistä ei ole miesten näkökulmasta kumppaneiksi. Toivon, että mieheni nyt kuitenkin pysyy tuossa lopun elämää, niin ei tarvitse miettiä tuota ongelmaa.
Sitä en osaa sanoa, olisiko sinulla vientiä kun en sinusta juuri mitään tiedä, mutta sen voin varmistaa, että kyllä yh-äidillä voi vientiä piisata! Laitoin profiilin nettiin, kuvan kera ja hyvin maanläheisen itsestäni kertovan tekstin kanssa. Sain yhteydenottoja läjäpäin, ja treffeilläkin kävin monen kanssa. Jokainen kovasti halusi jatkaa tutustumista... Ongelmaksi tuli siis ennemminkin liiallinen vienti, kuin liian vähäinen. Eikä ollut kyse siitä, että hakivat vain seksiä, sillä tein jo heti alussa selväksi, että etsin pysyvää parisuhdetta. Jokainen mies oli varsin kohtelias ja avautuivat itsestään paljon. No, lopetin profiilin kun se vaati niin paljon aikaa.
Nyt olen kuukauden tapaillut oikein mukavaa miestä, jolle lapset ovat erittäin ok.
Harmi että miehesi ei jaksa lastasi. Moni yhäippä tai iskä ei näytä kuitenkaan ymmärtävän sitä että jos lapsi ei ole biologinen niin sitä ei yksinkertaisessti pysty rakastaan koskaan niinukuin omaansa. Moni odottaa että uusi puoliso hoitaissi biologisen vanhemman tehtävän kasvatuksessa jne. Ei se vain toimi niin. Joss kaikki asiat on kunnossa ja yhteiselo ja rakkau on vahvaa, niin silloin jaksaa hyväksyä puolison lasten ongelmat jne. mutta jos homma ei toimi parisuhteessa, niin silloinhan on vain parempi että tämä "vieras" ihminen teidän perheestä lähtee, eikö? Keskity lapseesi, äläkä jää ruikuttamaan miehen perään.
Valitettavaa mutta ihan ymmärrettävää. Et kai kuvittele lapselle vieraan ihmisen uhraavan elämäänsä lapsesi takia. Uhraukset kuuluu lapsen huoltajille eli yleensä biologisille vanhemmille. Mies suoritti pienen laskutoimituksen eikä hänen tunteensa sinuun yltänyt plussan puolelle suhtteessa lapsestasi koituviin ikävyyksiin. Tervetuloa todellisuuteen.
Anna lapsi isälleen niin pääset nauttimaan uudesta rakkaudesta täysin rinnoin. Voitte perustaa sitten uuden ydinperheen ja tehtailla uuden ja paremman version lapseksi. Niin tehdään monissa perheissä ihan yleisesti. Aikuisilla on oikeus onneensa ja parisuhde tulee aina ensimmäiseksi, muutoin voi jäädä katkeruus omasta elämättömästä elämästä.
Miksi?? Lapseni on minulle rakkaampi kuin mikään tässä maailmassa. En luopuisi hänestä ikinä jonkun parisuhteen takia. Mitä minä sellaisella parisuhteella tekisin? Hän on minun elämäni aurinko ja valo.
Oikein. Lapset menevät aina kaiken muun edelle. Kukaan eikä mikään ole rakkaampia kuin omat lapset.
Kiusalla ehdotettu aloittajalle tietysti, mutta kummastuttaa vastaukset. Eikö se lapsi ole isänsäkin lapsi yhtä lailla? Miten äiti voidaan leimata huonoksi siitä, jos luovuttaa lapsen tämän oman isän hoitoon? Syynä yleensä on silloin se, että katsotaan LAPSELLE olevan parempi, että isä on lähivanhempi. Äitiä pitäisi kunnioittaa, jos pystyy tekemään sellaisen päätöksen.
Pyysin mieheltäni hitusen apua kotihommissa. Hän ei yleensä tee mitään oma-alotteisesti. Siitä pyynnöstä - vaikka mielestäni esitin sen ihan nätisti - mieheni taas ilmoitti, että lähtee pois. Sitten taas veti erouhkauksen takaisin ja sanoi, että se oli vaan puhetta. Mutta tällainen joka toinen päivä erotaan tilanne on henkisesti aika raskasta. Pitäisikö minun ottaa ero hänestä? Nytkin minä taas kiltisti pyysin miestä jäämään, mutta jospa sitten vaan täyttäisin joku päivä ne eropaperit, niin sitten hän saa mitä tilaa. Voipi etsiä sitten naisen, joka ei pyydä osallistumaan arkeen eikä kotitöihin.
Eniten pelkään sitä, että hän sitten kuitenkin joku päivä toteuttaa nuo puheensa ja lähtee lätkimään...ja olen tuhlannut sitten sellaiseen parisuhteeseen arvokkaita kuukausia ja vuosia...
Siis tuuliviiri ja erittäin raukkamainen uhkailija, et voi luottaa häneen ikinä!
Ota nyt hyvä ihminen elämäsi ohjakset omiin käsiisi! Sinä ja lapsi kuulutte yhteen.
Eikö sinulla ole minkäänlaista omanarvon tunnetta ? Joka viikko kuuntelet tuollais-
ta ero-uhkailusontaa. Eihän mies itsekään tiedä mitä haluaa. Ei mies rakasta sinua, eikä lastasi. Hän on pikku-poika, täysin kehittymätön, sanoistaan vastuuta
tuntematon pösilö.
Maailma on kunnon miehiä täynnä. Heitä tuo höpöttäjä kaltaistensa joukkoon! Älä
roiku ja ripustaudu tuollaisiin tyyppeihin, heillä ei ole mitään annettavaa sinulle ja
lapsellesi mitä huonoin isävalinta. Herää todellisuuteen !
Valitettavasti maailma ei ole täynnä kunnollisia miehiä. Näitä tuuliviirejä on
valitettavasti muitakin. He eivät tiedä paikkaansa ja ovat epäkypsiä ottamaan
vastuuta lähimmäisistään sekä toisen lapsista. Tällaiset henkilöt eivät ole ko-
keneet elämässä vastoinkäymisiä ja heillä ei ole empatia kykyä.
He menevät sieltä missä aita on matalin. Todellisuudessa juuri elämän vastoinkäymiset juuri lähentää parisuhdetta varsinkin jos uhkia tulee ulkopuolelta.
Näissä tilanteissa totuus rakkaudesta alkaa paljastua. Silloin aletaan yleensä
pohtimaan syitä yhteen muutosta, onko syyt kenties taloudellisen edun tavoittelu,
todistelu ulkopuoliselle taholle kuten entiselle ex puolisolle jne.
Neuvo on tämä: Selvitä syyt ajoissa äläkä anna tunteille liikaa valtaa tässä asiassa. Yhteinen puolueeton ystävä olisi kultaakin kalliimpi (sovittelija)
Omassa elämässäni oli liikaa myös ulkopuolelta tulevia paineita jotka vaikeutti
parisuhteen kasvamista. Elämä meni lasten ehdoilla aina kotona ja ystävien
yhteydenpito alkoi vähetä. Lopulta olimme umpikujassa yksin kaikesta.
Elimme kuin olisi ollut lasiseinä välissä. Lopulta tilanne johti eroon ja oli ainut
vaihtoehto meidän tilanteessa. Puhkesin kirjoittamaan kaiken alusta loppuun
jotta sain sielulle rauhan, mitä virheitä teimme ja mitä ulkopuolelta tuli.
Olisin halunnut alkaa puhtaalta pöydältä elämän mutta häntä ei kiinnostanut
enää. Oli saanut taloudellisen aseman vahvistettua ja maata jalkojen alle.
Hoida se lapsesi isoksi, kerran et voinut ehjää perhettä aikoinaan lapsellesi tarjota. Sulla oli mahdollisuus kerran, nyt kannat vastuun ja hoidat lapsesi itseksesi.
Sun aika tulee sitten, kun lapsi on aikuinen.
Heitä tuo mies ulos ja etsi uusi mies joka alkaa isäksi.
Heitelkää vaan niitä lapsia ees taas uusien kummpaneiden tieltä. Tiedätte sitten kun he aikuistuvat miltä se on heistä TUNTUNUT. Ja veronmaksajat maksaa näitä hyljittyjien läjien uudelleenkokoomisia.
Voin toki olla täysin väärässäkin, mutta kerron kuitenkin mitä mieleeni tulee kuvaksestasi lapsestasi. Hänen syntymänsä oli vaikea ja traumaattinen sinulle luonnollisesti, kun lapsi oli ilmeisesti hengenvaarassa. Hän selvisi ja nähtävästi "ehjin nahoin" eli on fyysisesti ja psyykkisesti terve. Hänellän on kuitenkin käytösongelmia, jotka vaikuttavat lähinnä kurittomuudelta. Diagnoosia muuhun ei ole tehty. Oletko aivan varma, ettei ongelma todellakin ole kurittomuus? Eli olet hyvitellyt hänelle rankkaa syntymää ja koska silloin pelkäsit menettäväsi hänet, et nyt pysty komentamaan ja pitämään rajoja, minkä takia lapsi on vaikea käsitellä. Tuo on erittäin yleistä vastaavissa tilanteissa ja myös inhimillistä ja ymmärrettävää. Se ei kuitenkaan ole lapsen tai ympäristön kannalta hyväksi. Mieti, voisiko kyse olla tästä.
Jos minun mieheni uhkaisi jättää joka toinen päivä, niin minä hakisin eropaperit valmiiksi ja käskisin täyttää ne seuraavan uhkauksen tultua. Ainakin se uhkailu saisi loppua, jos kyseessä on vain manipulointikeino.
oletko varma, ettei lapsesi häiriintynyt käytös johdu miesystävästäsi,ei sinun tarvitse selitellä lapsesi vikoja jos niitä edes on?onko mies sanonut että lapsesi on varmaan adhd ja häiritsee teitä ja on mustasukkainen sinusta lapselle.Mieti tätä ja avaa silmäsi.,kasvata lapsesi yksin,käy tansseissa ja riiulla ,mutta älä tuo kotiin sulhasta,lasten sekaantujiakin voi olla.Mannerheimillä on koulutettuja lastenhoitajia,neuvola voi järjestää tukiperheen johon voit viedä lapsen esim.yö kylään kerran kuussa .Älä hylkää lastasi,suojele häntä,anna aikaa, hän tarvitsee sinua !