Haluan jälleen kirjoittaa mieleltäni painamasta jotakin. Murheita on jos jonkinlaisia kyllä mutta niiden kanssa on opittava elämään ja opetella olemaan vahva. Kun tämä suunnaton ikäväkin kaikkea syö on tasapainoiltava jaksaakseen iloita niistä asioista joita on vaikka ne ovatkin pieniä, niistä on vain otettava kaikki irti. Joskus miettii vakavissaan että mikä on tämän tarkoitus koska tämä ei todellakaan ole hallinnassani. Miettii sitä kuinka joku ihminen voisi saada olonkin kirkastumaan hetkessä vaikka niin että olisi vain lähellä. Usein tuo pyyntö tuntuu vain niin liian mahdottomalta vaikka mielessä sitä niin vilpittömästi toivoo mutta kun...se ei ole vain mahdollista....siksi se tekee entistä kipeempää en uskalla ajatella en haluaisi ajatella sitä että eräs olisi vierellä koska se saa taas putoamaan korkealta ja toteamaan jälleen kerran todelliset asiat, että siksi....
Vaikeaa aikaa
Sodin päivittäin
8231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ole hallinnassa, ei.
Sodatkin päättyvät jonakin päivänä. Siitä voi selviytyä voittajana, hengissä. Toki mukana raahaa edelleen niitä muistojaan ja asioita joihin ei voi itse vaikuttaa. Aivan, se on vahvuutta, kun haluaa elää kaikesta huolimatta. Ne elämän todelliset sankarit palkitaan, ne jotka jaksavat taistella, vaikkapa sitten sen rakkauden puolesta......... ja rakkaus jos mikä on tavoittelemisen arvoista!
Miksei ole mahdollista, rakennatko niitä miinakenttiä vain omassa mielessäsi!
Tuttu tunne...pää pensaassa.
Saat kirjoitettua ne kaikki fiilikset mitä käyn läpi. Mutta eihän tämä voi ikuisesti näinkään jatkua. Ja silti odotan että taas hänet tapaisin. Koskaan ei voi tietää milloin sotiminen loppuu ja mikä on lopputulos..
http://www.youtube.com/watch?v=7Pzq8M2ed3E
Onhan se, muttei se tarkoita, että se hiljaisuus olisi helppoa.
Oletkos osoittanut hänelle, ettet halua hiljaisuutta? Mä yritin yhteyksiä, muttei tuottanut tulosta, joten luovutin ja jäin siihen hiljaisuuteen, jonka se mies mulle valitsi.
Niinpä niin, ei ole mahdollista nähdä ei.......
Olisipa mahdollista niin paljon sitä toivoisin.......
Ikäväkin on ihan sanoinkuvaamaton.......
Tasan ei käy onnenlahjat..... varsinkaan mulla ja hänellä, meillä ei ole käynyt.....aina tuntuu olevan vaan vastoinkäymisiä ja vastoinkäymisiä, mistähän niitä tuntuukin aina vain riittävän.
Olisipa hän täällä.....muista aina, sinua vain ikävä ei koskaan ketään muuta.