Olen nuori nainen, sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Välillä on oireettomia kausia, jolloin sairauttani ei huomaa.
Läheiset erottavat manian todella hyvin, koska muutun sosiaaliseksi,
meneväksi ihmiseksi jota ei saa pysäytettyä kaikelta tekemiseltään.
Noh, tapasin vähän aika sitten mukavan miehen,(juuri maniassa)
hän sai minusta hyvin erilaisen kuvan juurikin tuosta vaiheesta johtuen.
Nyt tosin olen rauhoittunut ja masennukseen päin menossa...
Mutta kuinka kertoa tuoreelle poikaystävälle tästä sairaudestani?
Olemme 20vuotiaita.Olisiko parempi odottaa vielä jonkun aikaa
ja sitten kertoa koska olemme seurustelleet vasta parisen kuukautta.
Mies on ihmetellyt välillä käytöstäni, kun maniassa olen melkoisen
keskittymiskyvytön ja liian avoin.
Välillä on oireettomia kausia, jolloin sairauttani ei huomaa.
Läheiset erottavat manian todella hyvin, koska muutun sosiaaliseksi,
meneväksi ihmiseksi jota ei saa pysäytettyä kaikelta tekemiseltään.
Noh, tapasin vähän aika sitten mukavan miehen,(juuri maniassa)
hän sai minusta hyvin erilaisen kuvan juurikin tuosta vaiheesta johtuen.
Nyt tosin olen rauhoittunut ja masennukseen päin menossa...
Mutta kuinka kertoa tuoreelle poikaystävälle tästä sairaudestani?
Olemme 20vuotiaita.Olisiko parempi odottaa vielä jonkun aikaa
ja sitten kertoa koska olemme seurustelleet vasta parisen kuukautta.
Mies on ihmetellyt välillä käytöstäni, kun maniassa olen melkoisen
keskittymiskyvytön ja liian avoin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelen kertomaan rehellisesti suoraan. Joko mies hyväksyy tai sitten ei, mutta on ehdottomasti väärin salata sairautta. Itse tein vuosia sitten virheen, enkä kertonut sairaudestani ja parisuhde oli lopulta kaatua tähän salailuun. Hyvin kävi, ja yhdessä ollaan edelleenkin.
Hei, kiitos rohkaisusta!
Kerron varmaankin sairaudestani kunhan saan kerättyä rohkeuteni.
Uskon kyllä poikaystäväni hyväksyvän sairauteni, mutta itse en vain
ole sairauttani vielä hyväksynyt.
Itselläsi olisi varmaan helpompi olla, jos kerrot asiasta poikaystävällesi. Viime kädessä se, että onnistuuko suhteenne jatkuminen vai ei, onkin sitten kiinni muista asioista, kuin kertomisesta. Jos poikaystäväsi pitää "dramaattisista" naisista, niin sinähän voit olla hänelle juuri se oikea ;-) Toisaalta, jos hän kaipaa tasaista kumppania rinnalleen, niin suhde luultavasti loppuu, oli käytöksesi takana sairaus tai ei.
Oot Huuso aika väärässä tossa. Ei me kaikki bipot olla dramaattisia :D Tylsiä ja tavallisia ihmisiä.
Jep!
No ei varmaan minuun olisi koskaan tutustunut jos rauhallista seuraa
itselleen etsisi. Osaan kyllä olla myös rauhallinen mutta "luonteeni"
vaihtelevuus ja muuttuvat mielialat eivät toivottavasti miestä lopulta
aja pois.Taidan odotella vielä jonkun aikaa ennen kuin asiasta kerron,
haluan hänen tutustuvan minuun kunnolla ja sitten voi tehdä omat päätöksensä
onko sairauteni hänelle este.Rakkaus toivottavasti sokaisee ;)
Ihanan ymmärtäväinen ihminen hän kyllä on, tuskin tekisin virhettä vaikka
kertoisinkin.