sitä ajattelin eilen, kun olimme naapurin kanssa mustikassa. Lempimaastojani ovat mäntykankaat ja suot. Viime vuonna mustikkaa oli laikkuina kankailla vielä elokuussakin runsaasti. Nyt on turha niiltä paikoilta etsiä, on hakeuduttava mm. soiden reunoille. Usein nämä maastot ovat vierekkäin kuten eilinen mustikkapaikkammekin osittain ojitetun suon lähellä. Olipa sielläkin joku jo poiminut, mutta jättänyt meille sopivan laikun poimimatta. Tänä vuonna mustikkaa on sentään vähän enemmän kuin 2008. Silloin halla vei kukat. Suunnistuksessa huomasin, että pienellä suolla oli marjoja ja seuraavana aamuna kävimme kälyn kanssa poimimassa. saimme 3 l kumpikin, sen vuoden ainoat marjat.
Vuodet eivät ole veljeksiä,
1943
4148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sanovat että suunnistus on taito-laji.
Ymmärtääkseni siinä pitää mennä tarkasti oikeaan paikkaan.
Noh, Linnan kaunotarkin möhli tärkeissä kisoissa, joten suotakoon se siten mummoillekin.
Karhu tykkää mustikoista, ja taaskin ymmärtääkseni, Mustikka-kilpailu on kiristymään päin.
Saas nähdä, milloin into-himoinen marjan-poimija syö ensimmäisen Karhun.
Vuosi vuodelta alkaa olla yhä enemmän Karhu-veljeksiä.
H.
Karhuista puhelimme, koska täällä rintamaillakin voi niihin törmätä. Emme halunneet pitää mustikkapaikkaamme salassa, vaan keskustelimme äänekkäästi. Naapuri sanoi, että suostuu antamaan mustikkansa karhulle, jos tarve tulee. Minä en suunnistaessa pidä tärkeänä nopeasti etenemistä. Käytän hyväksi polkuja ja teitä ja nautin korkeista, avarista paikoista.
Viime vuonna suomalaiset söivät pitkälti toistasataa karhua. Semmoinen puolisentoista sataa taitaa olla vakiomäärä...
Virossa on ollut tarjolla karhunlihaa, melko hintavaa. Kotimaassa en ole käynyt ravintoloissa, joissa olisi ollut mahdollista valita.