Oletko vain nettiriippuvainen/palstariippuvainen /kirjoittelusta tullut tapa?
Oletko petetty, jätetty tai muuten sydänsuruinen?
Eikö tunteisiisi vastattu oikeassa elämässä ja täällä haluat lohduttautua elämällä fantasiaa, jossa tuolla toisellakin olisi tunteita?
Vai etkö koskaan uskaltanut tehdä aloitetta ja täältä yrität löytää rohkaisua aloitteen tekemiseen?
Oletko petetty, jätetty tai muuten sydänsuruinen?
Eikö tunteisiisi vastattu oikeassa elämässä ja täällä haluat lohduttautua elämällä fantasiaa, jossa tuolla toisellakin olisi tunteita?
Vai etkö koskaan uskaltanut tehdä aloitetta ja täältä yrität löytää rohkaisua aloitteen tekemiseen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sydänsuruinen
En oikeastaan kirjoittele palstalle, vaan kysyn vain sellaisista aiheista, jotka liittyvät jollain tavalla omaan tunnemaailmaani. En harrasta trollausta, tai kiusaa muita täällä.
Pelkkää kuvitelmaa ja sitä kautta voi joskus vähän fantasioida.
Olen narsisti, nettiriippuvainen,seksiaddikti, pelimiäs, suhderiippuvainen, rakkausriippuvainen, emotianilisti, alkoholisti, nudisti, homo, huora,ahdistuneisuushäiriöinen, skitsofrenikko, maanikko, tosikko, mielihyväriippuvainen, lohtusyöjä, bulimikko, anorektikko, sosiopaatti, neropatti, psykopaatti, teini, eläkeläinen,....keksikää lisää...
katsokaa aamulla asiantuntija ohjelma, jossa asiantuntija tietää mitä tälläisiltä palstoilta ihmiset todellisuudessa hakevat...
voidaan sitten kukin miettiä tykönämme, että mitäs minä täältä haen tai miksi olla minä täällä jeps.
Olen sydänsuruinen. Ihastuin häneen "olemukseen tai jotain". Sitten sainkin häneen myös tutustua. En tiedä rakastuinko vai mitä, mutta pää meni sekaisin, jalat meni alta. Ennen kaikkea olin/oon ihan myyty, koska nautin hänen seurastaan ja jutuistaan. Tuntui, että ihastuin siihen ihmiseen ja hänen luonteeseen. En ollut aiemmin näin kokenut. Mutta hän ei sitten halunnut jatkaa "juttua"...
Järki ja tunne ei vaan kulje käsi kädessä. Jännä juttu, että tuntuu siltä, että pystyy hyväksymään sen ettei "meitä" tule, mutta en pysty hyväksymään, etten kuule ehkä hänestä enää mitään. Joka päivä mietin, mitä hän tekee. Haluaisin kuulla, että kaikki hyvin jne.
mietin miks käytän aikaa tähän.
Ajattelin, että tämä on sellainen pakopaikka todellisesta, ei aina niin ihanasta tosielämästä. Missä muualla sitä voisi heittäytyä kuvittelemaan, että tuokin sydäntä pakahduttava viesti on Häneltä Minulle? Jos (siis kun ;) niitä alkaa oikeasti saada Häneltä, ei ole enää tarvetta tälle pakopaikalle.
Mä olen vain puhtaasti katkera! Ja minä haluan oikeuden tapahtuvan. En mitään muuta! Teen mitä vain että oikeus tapahtuu!
Minä kirjoitan vielä tohtorin paperit oikeudenmukaisuudesta tai ainakin selitän ihmiskunnan eroavaisuudesta - se tulee tapahtumaan!
Ja kun nyt paljastan nimierkin suojassa ajatukseni, toivon että edes joku tajuaisi jotakin, mutta tiedän että näin ei koskaan tapahdu.
Siksikin , nimimerkin pitäisi olla stereotypioille ja niille, *jotka tietää elämästä kaiken vain koska ovat olemassa*
Masiskausi ja hävettää enkä voi muutenkaa hyvin.
siksi kun hän on ihana
miksi minun pitäisi perustella täällä kirjoittelujani kenellekään ylipäätään? eli ei kuulu sulle eikä palstalle